01. huhtikuuta 1999
Teksti:

Kyllä pistää vihaksi. Nimittäin se, että mainoksissa saa väittää ihan mitä vain.
    Harvoin olen lukenut niin härskiä sumutusta kuin autoalan järjestöjen tuoreessa lehtimainoksessa on. Sen otsikko ”Syntipukin vihreämpi todellisuus” haastaa kyllä lukemaan, ja mainoksen tyyli on myös tuttu aiemmista autoalan kampanjoista. Tällä kertaa yksityisautoilun ylistäjät ovat kuitenkin ylittäneet itsensä: tämän härskimmäksi on vaikea panna.
    Otetaan nyt vaikka mainoksen vertaus henkilöautojen ja hiilivoimalan päästöistä. Että yksi 1 000 megawatin hiilivoimala tuottaa vuodessa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaikki Suomen henkilöautot.
    Entä sitten? Autoalan propagandistit jättävät mainitsematta, että autoilun suurin päästöongelma ei ole hiilidioksidi vaan häkä, typen oksidit ja hiilivedyt, nimenomaan tässä järjestyksessä. Listaan voi lisätä vielä hiukkaspäästöt, jotka näin keväisin rassaavat kaupunkilaisten hengityselimiä.
    Kaasujalkajeesustelijat eivät kerro, että yli 70 prosenttia Suomen häkäpäästöistä on peräisin tieliikenteestä, ja valtaosa nimenomaan henkilöautoista. Että bensakäyttöiset autot tupruttavat kolme kertaa enemmän häkää eli hiilimonoksidia ilmakehään kuin dieselkärryt.
    Autoalan mainossumutus ei lopu tähän. Kokosivun mainos hehkuttaa esimerkiksi, että katalysaattori poistaa pakokaasujen hää’ästä, typen oksideista ja hiilivedyistä ”jopa 95 prosenttia”. Se ei mainitse, että katalysaattori toimii kunnolla vasta, kun se on lämmennyt eli noin parin kolmen minuutin ajon jälkeen. Siis silloin, kun kaupunkiautoilija on kurvannut kaupan pihaan.
    Otetaan nyt vaikka entinen naapurini Janne. Hän ajoi 300 metrin matkan kauppaan, koska takaisinpäin olisi pitänyt taapertaa ylämäkeen. Kioskille Janne sentään useimmiten käveli, eihän sinne ollut matkaa yhteen suuntaan kuin sata metriä.
    Janne olisi muuten varmaan samaa mieltä autoalan ilmoituksen kanssa: ”Parhaiten tieliikenteen päästöjä vähennettäisiin parantamalla liikenteen sujuvuutta ja korvaamalla vanhat autot uusilla.” Janne kun vaihtoi autonsa uuteen kerran vuodessa.
    Mainittuun mainoslauseeseen piiloutuu kaksi viestiä – tai pikemminkin vaatimusta. Tieliikenteen sujuvuus tarkoittaa selkokielellä: rakentakaa lisää teitä ja tehkää niistä nykyistä leveämpiä ja paremmin päällystettyjä.
    Mitä se sitten tarkoittaa?
    Menkää katsomaan Hämeenlinnan moottoritietä. Katsokaa moottoritietä varten tehtyjä kallioleikkauksia ja eritasoristeyksiä ja muistelkaa niitä satoja hehtaareja uusimaalaista ja etelähämäläistä luontoa ja perinnemaisemaa, jotka on peruuttamattomasti raiskattu. Vain siksi, että pääkaupunkiseudulla asuvat hämäläiset ja pirkanmaalaiset pääsevät kätevästi morjestamaan kavereitaan.
    Toinen mainoksen viesti, eli vanhojen autojen korvaaminen uusilla, tarkoittaa juuri sitä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen: osta uusi, katalysaattorilla varustettu auto. Autoalan goebbelsit kutsuvat tätä ympäristöteoksi. He eivät tietenkään inahda sanaakaan siitä, kuinka paljon uuden auton valmistaminen kuluttaa raaka-aineita ja energiaa eivätkä kerro sitä, paljonko päästöjä siitä syntyy.
    Lopuksi täytyy kiittää mainostoimisto Publicis-Törmää lehti-ilmoituksen kuvituksesta, jossa lintubongari pönöttää kiikari kädessä Wartburgin vieressä. Nerokasta, hyvät mainosihmiset, ovathan nuo itäsaksalaisen autoteollisuuden tuotteet poistuneet teiltämme jo vuosia sitten.

Simo Sipola
sipola@productionhouse.fi
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.