Yhteiskunta 2010

T:Teksti:


    Tehtävä:
Kertoa Helsingin kokoisen yhteisön asukkaan tavallisesta päivästä vuonna 2010 ja pohtia digitaalisen viestinnän vaikutusta yhteisöön.
    Työkalut:
ryhmä, Internet-yhteys ja aikaa 24 tuntia.
    Palkinto:
matka New Yorkiin.
    Miltä näyttää tulevaisuuden koti? Entä miten käydään ostoksilla vuonna 2010?
    Tulevaisuuden maailmaa visioitiin kilpailuhengessä tietokonejätti IBM:n järjestämässä kilpailussa, johon osallistuivat Helsingin kauppakorkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja yliopiston filosofian laitoksen opiskelijat. Filosofien essee valittiin parhaaksi.
    Teekkarit luotasivat tulevaisuutta nykyteknologian pohjalta ja arvuuttelivat, mitkä tekniset kehitelmät toteutuvat. Kylterit miettivät teknologisia ratkaisuja ja kertoivat esimerkein, miten ihmisen arki muuttuu. Filosofit ottivat tekniikan kehityksen lähtökohdaksi, mutta pohtivat ennen kaikkea, mitä se yksilölle todella merkitsee.
    ”Voi olla että meidät otettiin mukaan leikkimielellä, pekkahimasina saarnaamaan verkottumisfilosofiaa”, nauraa voittajajoukkue, filosofianopiskelijat Antti Kauppinen, Anna Lahelma, Merja Mähkä ja Janne Tompuri. ”Sinänsä oli outoa, että kyseessä oli kaksi korkeakoulua ja yksi laitos. Toisaalta meillä oli se etu, että tunsimme toisemme ennestään.”

Kaikki muuttuu, se on varmaa. Mutta kaikki ei muutu samassa tahdissa, samassa rytmissä. Pörssikurssit heiluvat joka päivä, uusi versio tekstinkäsittelyohjelmasta ilmestyy kerran vuodessa, picassoja syntyy yksi vuosisadassa, punapuu kasvaa tuhat vuotta, mantereet liikkuvat sadassatuhannessa vuodessa ja ihmisaivojen kehitys kesti miljoona vuotta.

Filosofianopiskelijat päättivät pohtia tulevaisuutta rytmin kautta. Koko vuorokauden valvonut, välillä lähes hysteerinen ryhmä alkoi hahmottaa kokonaisuuden kahden aikaan yöllä.
    ”Rytmi oli oivallus. Se, että on olemassa yhteen sovittamattomia rytmejä”, filosofianopiskelija Merja Mähkä sanoo. ”IBM:llä hehkutettiin kuinka pitkä aika kymmenen vuotta on teknologian kehityksen kannalta. Elämän sisältö ei kuitenkaan siinä ajassa olennaisesti muutu.”
    Voimme ennustaa melko luotettavasti, että teknologinen kapasiteetti informaation käsittelyyn ja siirtoon tulee jatkossakin kasvamaan eksponentiaalisesti, mutta tämä ei vielä kerro paljoa tulevaisuudesta. Kysymys on ”mihin informaatioteknologiaa käytetään?” ja vastaus siihen löytyy nimenomaan siitä, mikä ei ole itsessään muutettavissa informaatioteknologian käsiteltäväksi.

    Kaikki muutetaan biteiksi ja informaatioksi, joka voidaan. Ihmistä ei kuitenkaan voida olennaisesti muuttaa, oli yksi filosofian opiskelijoiden teeseistä.
    Kilpailun tuomareista IBM:n toimitusjohtaja Pyry Lautsuo piti filosofien vastausta pessimistisenä, kun taas kirjailija Anna-Leena Härkösen mielestä pohdinta oli optimistinen. ”Omasta mielestä asetumme välimaastoon. Lähdimme miettimään asioita teknologiarealistisesti”, ryhmä itse sanoo. Filosofian opiskelijat olettivat, että tekniikan kehitys on väistämätöntä. Mutta tekniikka ei itsessään ole tärkeintä, vaan miten se vaikuttaa arkeen ja ihmiseen.
    Mummo asuu vielä kotonaan, mutta hänellä käy tuttu kotiapulainen kerran viikossa ja henkilökohtaisella kommunikaattorillaan hän saa päivystäjän paikalle aina kun tarvitsee. Mummo joutuu syömään neljää eri lääkettä, mutta onneksi tietokone muistuttaa mummoa lääkityksestä. Koska mummo ei liiku kovin hyvin, hän viettää paljon aikaa verkossa. Olen tarjonnut hänelle linkkejä, jotka minun mielestäni voisivat häntä kiinnostaa ja yrittänyt houkutella häntä sivistämään itseään, mutta enimmäkseen hän tuntuu pelaavan verkkobingoa.

    ”Scifi-kirjojen päähenkilöt ovat lähes aina miehiä. Siksi valitsimme päähenkilöksi naisen, joka ei ole teknologian ammattikäyttäjä. Tulevaisuuden teknologia on esitettävä arjen kautta”, Antti Kauppinen painottaa. Filosofit kirjoittivat esseen tulevaisuuden arjesta, nuoren naisen näkökulmasta. Tähän arkeen ja rytmikäsitteensä alle he ujuttivat ongelmia, kuten kaupankäynnin, ympäristön, etiikan, ruumiillisuuden ja identiteetin.
    Yksimielisesti korostettu tavoite on teknologiakeskeisen tietoyhteiskunnan suunnanmuutos kohti ihmiskeskeisyyttä. Päätöksiä tulee tehdä ihmisten tarpeiden eikä teknologian ohjaamina sanotaan, mutta miksi tällainen ajattelu edelleen niin huonosti iskee kipinää niillä foorumeilla, joilla uutta teknologiaa ideoidaan? Uusia keksintöjä työstetään kiihtyvällä nopeudella, mutta mietitäänkö sitä, mihin niitä käytetään? Millaisia sisältöjä säkenöivän grafiikan tulisi kehystää? Entä opetetaanko ihmisiä hyödyntämään teknologiaa?

Kursivoidut tekstit ovat otteita kilpailun voittaneesta Rytmi-esseestä, kilpailuvastaukset ovat luettavissa osoitteessa www.fi.ibm.com/www/uuecha.htm.

Heikki Valkama
Kuva: Tiina Karjalainen