05. maaliskuuta 1999
Teksti:

Idealistinen vaikuttaja

Nelosen uutisten vastaava päätoimittaja Pauli Aalto-Setälä tuhahtaa moiselle lausahdukselle. Hän kysyy: ”Onko puhelimella valtaa?” Aalto-Setälän mielestä media on nimittäin kuin puhelin: se välittää viestiä.
    Siksi Aalto-Setälä kammoksuu nykyistä keskustelua mediavallasta. Hänestä on kiusallista, jos media alkaa nähdä itsensä vallan keskiössä.
    Samansuuntaisesti ajattelee tiedotusopin tutkija Heikki Heikkilä Tampereen yliopistosta. Heikkilän mielestä journalismin valta on ”suuri kupla”.
    Kokonaan Aalto-Setälä ja Heikkilä eivät kiellä median valtaa. Heikkilän mielestä median vaikutusmahdollisuuksia pitää kuitenkin pohtia hienostuneemmin.
    Hänen mukaansa joukkoviestimillä on valtaa, koska ne luovat yhteistä kokemusta. ”Ihmisten arkinen elämä ei yleensä suju kovin hyvin ilman viestimiä. Jos aamun sanomalehti ei putoa postiluukukusta, ihminen tulee pahantuuliseksi. Matkalla töihin mieleen hiipii ahdistava tunne siitä, että on pudonnut kärryiltä eikä tiedä, mistä työkaverit juttelevat aamukahvilla”, Heikkilä maalailee.
    Median valta juontaa myös alan kaupallisista ja teknisistä rakenteista. Suomessa medioita, etenkin tv-kanavia, on vähän. Siksi tarjonta määrää yhä useammin sen, mitä tuutista tulee, eivät suinkaan katsojien halut. Niitä ohjelmia katsotaan, joita kanavat haluavat näyttää.
    On journalisteillakin Heikkilän mukaan valtaa. ”Valta näkyy siinä, että esimerkiksi eduskuntavaaleihin ei saa otetta muuten kuin kolmen kovan taistelun kautta”, Heikkilä miettii. Journalismi ei ratkaise vaaleja, mutta on ratkaissut, että vaaleja tarkastellaan kolmen puoluejohtajan Helsingin herruus -kamppailuna. Journalismin valtaa on se, miten toimittajat valitsevat näkökulmansa, aiheensa, esittämistapansa ja lähteensä.

Nelosella eettiset ohjeet

Pauli Aalto-Setälästä median nostaminen suureksi vallan välineeksi osoittaa kapeaa ajattelua. ”Hyvä esimerkki on Anu Kantolan kirjasta, jossa mainitaan, että arviolta neljä viidesosaa maailman väestöstä ei voi katsoa televisiota”, Aalto-Setälä toteaa. ”Se on pieni eliitti, jolla on median kanssa mitään tekemistä.”
Medialla on kuitenkin vaikutusmahdollisuuksia. Aalto-Setälä vain haluaa kääntää kysymyksen nurin päin. ”On vastenmielistä, kun media alkaa ylpeillä vallallaan. Loogisempaa on kysyä, mihin valtaa käytetään.”
    Aalto-Setälästä valtaa pitää käyttää kertomalla asioista, jotka an-tavat ihmisille eväitä vaikuttaa omaan elämäänsä. Esimerkkinä hän mainitsee Nelosen uutisten jutun, jossa selvitettiin lasten turvaistuinten turvallisuutta ja pystyttiin kertomaan, mitä kannattaa käyttää ja mitä ei.
    Aalto-Setälä pitää oleellisena, että valintoja ja arvoja mietitään. Se näkyy siinä, miten hän on vuoden vanhoja Nelosen uutisia johtanut. Kaikkien toimittajien on esimerkiksi pitänyt allekirjoittaa Aalto-Setälän ja uutispäätoimittaja Eero Hyvösen luomat eettiset ohjeet. ”Vanhat päätoimittajat naureskeli sille ja onhan siinä tietenkin oma naiiviutensa, mutta me vaan nähtiin se tärkeänä, kun uusi media lähtee tekemään uutisia joka päivä”, Aalto-Setälä miettii.
    Keskeistä eettisissä ohjeissa on periaate, ettei toimittaja ole vallan väline tai tuomari. ”Se tarkoittaa, että pitää aina kuunnella toistakin osapuolta, että ensimmäinen reaktio ei ole aina oikea. Jos vaikka joku iso johtaja lähtee yrityksestä, se ei tarkoita välttämättä, että se on syyllinen tai roisto.”
    Aalto-Setälä korostaa, että tuomarin tehtävä ei koskaan saisi kiihottaa toimittajaa. Sitä valtaa toimittajalla ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan.
    Aalto-Setälästä huokuu idealistinen työkulttuuri. Hän myöntää, että Nelosen uutisten luomistyö on ollut antoisaa, koska ”näitä juttuja on tosiaan mietitty ja mietitään yhdessä koko porukan kanssa”.

”Olihan se lapsellista”

On suuri kiusaus etsiä vaikuttaja ja vallankäyttäjä Aalto-Setälää, kun tarkastelee hänen työhistoriaansa: sotareportteri, Hyvien, pahojen ja rumien juontaja, uuden kanavan uutispomo. Mutta idealismi paistaa niin vilpittömänä hänen puheessaan, ettei sinne vallanhimo mahdu.
Vaikutettu toki on, monellakin tavalla.
    ”HPR:ssä se oli sitä, että mä käskin suorassa lähetyksessä ihmisten soittaa eduskunnan linjat tukkoon jonkun tyhmän lain takia. Olihan se lapsellista, mutta hauskaa”, Aalto-Setälä, 33, muistelee kaksivuotista juontajauraansa. Oleellisinta ohjelmassa hänestä oli, että se nosti esiin vaiettuja asioita. Tärkeä juttu oli esimerkiksi Pirkko Saision esiintyminen ensi kertaa julkilesbona.
    ”Meillä kaikilla juontajilla oli sanottavaa – tosin varmaan aika erilaista sanottavaa – mutta ei meillä silti mitään missiota ollut”, Aalto-Setälä miettii.
    Bosnian sodan aikana Aalto-Setälä kypsyi pikku hiljaa aina vaihtuviin rauhansuunnitelmiin ja ryhtyi tekemään enemmän hyväntekeväisyysjuttuja. ”Jossain vaiheessa olin enemmän kansalaisaktivisti kuin reportteri.”

Vähemmän hölmön valtaa

Näkemykset tulevaisuuden median roolista vaihtelevat. Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Ritva Levo-Henrikssonin mukaan median katsotaan vuosien varrella lisänneen vaikutusvaltaansa suhteessa muihin julkisiin areenoihin kuten eduskuntaan. ”Tulevaisuus tuskin kääntää kehitystä tässä suhteessa”, hän ennustaa.
Tampereen Heikkilä ei puolestaan odota suuria muutoksia. Hän uskoo, että ”kaikki jatkuu kuten ennenkin”. Vanhat välineet säilyttävät otteensa arjessa, mediatalous toimii taustalla, eikä journalismin asemaa uhata.
    Journalismin tekijä Aalto-Setälä on tässäkin asiassa vähemmän kyyninen. Jo nyt massamedian merkitys on hänestä laskemaan päin: lehtiä ja ohjelmia on yhä enemmän. Jokaisella niistä on oma näkemys ja oma kohderyhmä.
    ”Se ei ole pelkästään kaupallinen kohderyhmä, vaan jokaisella on oikeasti joku viesti kerrottavana jollekin ryhmälle”, Aalto-Setälä uskoo. Samalla mediasta tulee läpinäkyvämpi ja median itse itselleen antama ”hölmön valta” ja sen mystifiointi vähenee.
    Samansuuntainen ajattelu leimaa myös Aalto-Setälän tulevaisuusvisioita. ”Ehkä yhden ohjelmajutun, uutisten, Napakympin ja BumtsiBumin aika on vihdoin kohta ohi eikä kaikkien ole pakko niitä katsoa”, hän miettii.
    Mutta pienessä maassa valinnat ja niiden vaikutus jäävät silti harvoille yksilöille. Haastattelua seuraavana aamuna Aalto-Setälä lensi Lontooseen ostamaan dokumentteja, hän kun vastaa kaikista Neloselle ostettavista dokkareista.

Pilvi Torsti
Kuva: Petri Juntunen