05. maaliskuuta 1999
Teksti:

Armoitonta työtä

”Taikin meiningistä puuttuu kaikenlainen pipertely, siinä ei ole taideromantiikkaa vähääkään”, toteaa graafisen suunnittelun opiskelija Timo Berry. Tehokkuus ja ammattimaisuus välittyvät tulijalle jo koulun sisääntuloaulan metallisessa sisustuksessa.
    Armoton meininki henkilöityy koulua 13 vuotta johtaneeseen rehtori Yrjö Sotamaahan. Sisustusarkkitehti Sotamaa haluaa edistää kansainvälisyyttä, yhteistyötä suomalaisen elinkeinoelämän kanssa sekä korkeatasoista tutkimusta ja jatkokoulutusta. Hänen alaisuudessaan koulu on muuttunut ”pölyisestä, punaviininhuuruisesta Atskista huippukansainväliseksi, teknologian mekka Uiah:iksi” eli University of art and design Helsingiksi.
    Kansainvälisyydestä kielii jo se, että kaikki tekstit ja opasteet käytävillä ja työtiloissa ovat englanniksi. Viime vuonna vajaa 15 prosenttia opiskelijoista oli ulkomaalaisia.
    Sotamaan puheessa vilisevät sellaiset sanat kuin ”ainutlaatuinen”, ”ainoa maailmassa” ja ”aktiivisin”. Taikissa ollaan tietoisesti parhaita tai vähintään tosi hyviä. Ammatti-identiteetti kehittyy koulun aikana hyvin vahvaksi. ”Ihmiset tekevät valtavan paljon töitä ja uhraavat kouluun valtavasti aikaa”, sanoo Sotamaa. ”Mä luulen, että tänne myös hakeutuu sellaisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä jotain näkyvää ja konkreettista.”

Yötöissä

Käytävällä tuoksuu kahvi. Työpäivä on venynyt yöhön. Graafisen suunnittelun laitoksella soi rauhallinen musiikki. ”Yöllä täällä on tilaa ajatella. Hälinä on hiljentynyt, saa rauhassa tehdä töitä”, sanoo saksalainen vaihto-oppilas Ulu. Hän nukkuu päivisin, ja joskus Suomen talvi näyttää saksalaisesta pitkältä yöltä.
Yö- ja viikonlopputyö on Taikissa niin tavallista, että koulu oikein kuhisee öisin. Yötyöskentelyyn tarvitaan laitoksen myöntämä henkilökohtainen lupa. Lapussa lukee: ”Voimassa 00-00.”
    Työlupa on sitä varten, että kouluun tullaan tekemään hommia, ei nukkumaan. ”Pahinta on jos nukahtaa”, graafikko Jyri Konttinen kertoo. ”Jos vartija yllättää sohvalta, se herättää ja saattaa heittää ulos. Lupa menee pariksi päiväksi ja se täytyy hakea uudelleen.”
    Luovuudenpuuskassa ajankulu unohtuu ja aamu valkenee huomaamatta. ”Yksi pohjoisesta kotoisin oleva poika teki töitä vain öisin, lähti kun muut tulivat”, Jyri muistaa.
    Monelle yötyöläisellä tulee aamun tunteina kolan jano. Ennen käytävillä olikin juoma-automaatteja, mutta nyt ne on viety pois. Yleensä juomista haetaan Kipsari-kuppilasta, joka on auki suunnilleen yhteentoista. Jos kuppilassa on juhlat, yötyöläisiäkin on luokissa enemmän.
    Ennen puolta kahta päätteen ääressä työskentelevät havahtuvat. Tulee kiire viimeiseen bussiin.

Opitaan tekemällä

”Hiljaisuus!” Parikymmentä ihmistä seisoo tiukasti paikoillaan kylmässä tehdashallissa Herttoniemessä. ”Kuvataan”, käy käsky. Näyttelijä Seppo Pääkkönen alkaa liikkua lavasteissa, äänimies heiluu, kamera liikkuu pyörien päällä. ”Poikki!”
”Päämääränä on oppia tekemään hyviä elokuvia”, tiivistää Taikin elokuvataiteen osaston amanuenssi Pipsa Asiala. ”Koko elokuvaopetus perustuu tekemiseen.”
    Herttoniemessä kuvattava Kuilu-elokuva on hyvä esimerkki Taikin opetustyylistä. Monia projekteja toteutetaan koulun ulkopuolella ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kuilu nähdään Ylen ykköskanavalla syksyllä.
    Asialan mukaan ”Tekemällä oppii” -periaate on taideopetuksen pääperiaate Suomessa ja muualla läntisessä Euroopassa. Itä-Euroopassa ”sivistyksen hankkiminen” on paljon keskeisempää. Esimerkiksi elokuvaopetuksessa se tarkoittaa laajaa elokuvatuntemusta ja analysointia. Rehtori Sotamaa sanoo, että Taikiin hakeutuu enemmänkin ”tekijöitä”; ”ajattelijat” valitsevat esimerkiksi yliopiston humanistiset tieteet. Hänen mielestään parasta olisivat ihmiset, joissa molemmat puolet yhdistyvät.
    Myös elokuvataiteen amanuenssi Asiala valittelee hieman sitä, että oman elokuvan tekemisen halu on joskus niin suuri, etteivät kaikki opiskelijat tajua perusteiden oppimisen tärkeyttä. Asiala korostaa, että Taik on myös elokuva-alalla maan ainoa taidekorkeakoulu. ”Me koulutetaan ihmisiä taiteellisiin ja vastuullisiin tehtäviin, ei niinkään teknisiin tai avustaviin.”

Oppilaskuntavaikuttaja

Jotkut ystävät ovat kutsuneet Timo Berryä ”mister taideteolliseksi”. Vaikka viidennen vuoden graafisen suunnittelun opiskelija nauraa nimitykselle, se ei ole ihan tuulesta temmattu. Berry on Taikin harvoja oppilaskunta-aktiiveja. Hän on ajanut opiskelijan asiaa sellaisella voimalla, että koulun rehtori haukkui hänet nimeltä mainiten kevätjuhlassa muutama vuosi sitten.
Taistelun aiheena oli pitkään vaatimus valmistua kandiksi kolmessa vuodessa ja maisteriksi viidessä. ”Meillä oli hirveä taistelu rehtorin kanssa. Nyt ollaan saatu aikaan toimiva järjestelmä, kaikki pakotteet ja rangaistukset on torjuttu”, Berry kertaa.
    Pari vuotta sitten tilanne uhkasi olla toinen. Jos kandintutkinto ei ollut valmis kolmessa vuodessa, ei neljäntenä vuonna olisi saanut suorittaa lainkaan maisteritason kursseja. Opinnot saattoivat viivästyä vuodella vain, koska tekemättä oli yksi ruotsin kurssi. Käytäntö johti esimerkiksi opintotuen menettämiseen.
    Berryn mielestä oppilaskuntatoiminta on Taikissa hirveän tärkeää. ”Koulu on pieni ja eristyksissä muista korkeakouluista. Meidän ongelmat on erilaisia kuin muiden koulujen eikä niitä kukaan huomioi, ellei me itse pidetä ääntä.”

Pilvi Torsti ja Jenni Tuominen
Kuvat Kaapo Kamu