19. helmikuuta 1999
Teksti:

Virkamies vaikuttaa valmistelemalla

Virkamiesten kirjo vaihtelee Brysselin EU-suurlähettiläs Antti Satulista Parikkalan kunnan palkanlaskijaan. Valtion tai kunnan leivissä työskenteleviä viranhaltijoita on Suomessa yli puoli miljoonaa. Virkamieskentän laajuutta kuvaa hyvin se, että määritteleminen on vaikeaa jopa vallankäyttöön perehtyneelle valtio-opin professorille. ”Mitenköhän tuohon nyt pääsisi kiinni”, tuumaa Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta kysymystä virkamiesten vallasta Suomessa.
    Kaikkia virkamiehiä yhdistää se yksi: he ovat julkishallinnon palveluksessa eli he saavat tehtävänsä valtiolta, viime kädessä meiltä kaikilta. Puhuttaessa vallasta, virkamiesten kohdalla korostuu vaikutusvalta.
    Vaikuttamisen avainsana on valmistelu, sillä kaikki poliittinen päätöksenteko niin Parikkalassa, ministeriöissä kuin Euroopan unionissakin nojaa virkamiesten tekemälle valmistelulle.
    ”Virkamiehet rajaavat vaihtoehdot, joista edes keskustellaan ja vaikuttavat näin pitkälti lopputulokseen”, miettii Ruostetsaari.
     ”Siinä mielessä virkamiehet ovat varsin keskeisiä vallankäyttäjiä.”
    Ruostetsaaren mielestä virkamiesten valta on vahvistunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aiemmin valmistelutyö tehtiin komiteoissa, joissa poliittiset ja muut sidos- ja intressiryhmät olivat edustettuina. Komiteoista on luovuttu, koska niiden työ oli hidasta ja usein jouduttiin tekemään paljon kompromisseja. Nyt valmistelusta vastaavat virkamiehet ja heidän käyttämänsä konsultit ja selvitysmiehet. Poliittiset tai muut eturyhmät eivät enää kytkeydy valmisteluvaiheeseen.
    Ruostetsaari ei ole varma, onko kaikkialle julkishallintoon levinnyt malli kannatettava.
    ”Se saattaa hyvinkin vähentää esille tulevien vaihtoehtojen määrää”, hän toteaa.

Manipulointia suunnitelmilla

Virkamies Jarmo Suomisto haluaa lisätä vaihtoehtojen määrää. Diplomi-insinööri-arkkitehti Suomisto, 42, kehittelee parhaillaan kaupunkisimulaattoria, jolla on tarkoitus testata Helsingin Kamppi-Töölönlahti-alueen maankäyttö- ja rakennussuunnitelmia.
”Simulaattorin avulla voi kokea suunnilleen kaiken muun paitsi hajun”, Suomisto naurahtaa.
    Kaupunkisuunnitteluvirastossa työskentelevä Suomisto haluaa, että simulaattori vaikuttaa siihen, miten päätöksiä jatkossa tehdään. Sen avulla luottamushenkilöt tai asukasedustajat voivat testata eri vaihtoehtoja ajassa ja tilassa ennen päätöksentekoa. Kävellä esimerkiksi sellaisella kadulla, jolla on autoja ja sellaisella jolla ei.
    ”Joku visio jostakin aina hyväksytään. Suunnittelun valta on kuvien valtaa. Tänä päivänä ei pärjää paperinkulmiin tehdyillä piirroksilla”, Suomisto toteaa.
    Jos viidestä visiosta yksi on niin hienosti illustroitu paperille, että ”paperi suunnilleen helähtää”, on päivänselvää, että juuri tuo suunnitelma hyväksytään. Suunnitelmilla on helppo manipuloida, käyttää valtaa.
    ”Päättäjille tulee tunne, ettei tohon voi enää mitään mennä sanomaan, kun toi kuva näyttää niin hyvältä ja oikealta.”
    Se, että tekninen osaaminen tuo valtaa, ei Suomiston mukaan ole mitään uutta.
    ”Ei Eliel Saarinenkaan olisi pärjännyt, jos ei olisi ollut niin hyvä piirtäjä. Ja Engel laveerasi takuulla niin kauniisti kuin ikinä osasi saadakseen suunnitelmansa läpi.”

Virkamies seikkailee tahtoavaruudessa

Simulaattori tuo tekniikan hallitsemiseen ihan uuden vinkkelin: sen ideana on antaa kaikille suunnitelmille teknisesti ja visuaalisesti samat lähtökohdat.
Vaikka Suomiston simulaattori pyrkiikin vähentämään suunnittelijoiden manipulointivaltaa, tekijä ei yhdy niihin vanhemman polven kaavoittajiin, jotka ajattelevat, että kaupunkisuunnittelijoiden valta olisi hävinnyt. Rooli vain on muuttunut Eliel Saarisen aikaisesta sankari- tai gurukeskeisyydestä neuvottelevan virkamiehen malliksi.
    Suomisto piirtää eteen kolmiulotteisen monisärmäisen kuvion, jonka jokaisessa kulmassa on erilaisia ryhmiä: luonnonsuojelijoita, kaupungin johtoa, rakennuttajia, asukkaita, yhteisöjä. Kuvion keskelle jää ”tahtoavaruus”, missä virkamies seikkailee. Virkamiehen tehtävä on löytää tahtoavaruudesta se painopiste, jonka kaikki särmät voivat hyväksyä.
    Suomisto ei kiistä suunnittelijan valtaa tahtoavaruudessa. ”Jokaisella suunnittelijalla on oma kaupunki-ideaali, jota parhaansa mukaan pyrkii toteuttamaan.”
    Vallankäyttäjä Suomisto on yksi heistä, jotka suunnittelevat, millaisessa elinympäristössä Helsingissä tulevaisuudessa eletään. Hän haluaa huolehtia esimerkiksi siitä, että keskustan alueelle jää julkisia tiloja, jotka ovat oikeasti ei-kenenkään. Hän haluaa rakentaa ”hyvän elämän kehyksiä”.
    ”Uskon keskusta-alueella kävelyliikenteeseen ja että ihmiset tarvitsevat puistoja. Katselen asioita hyvin yleishumaanisti, en kannata mitään smurffikyliä, joissa jokaisella on se oma talo tai rivitalo, oma pikkujuttunsa”, Suomisto maalailee.
    Hän on selvästi kokenut myös virkamiesvaikuttamisen kääntöpuolen: halutessaan poliitikot voivat ottaa kaiken vallan. On kiusallista perustella jonkin alueen asukkaille lautakunnan tekemää päätöstä, jota vastaan on itsekin.
    ”Mut se on tätä demokratiaa eikä parempaakaan ole toistaiseksi keksitty.”

Kolmen tutkinnon asiantuntija

Tulevaisuudessa kaupunkiympäristöä pyritään suunnittelemaan yhä enemmän kaupunkilaisten ehdoilla. Uusi rakennuslaki lisää asukasvaikuttamista. Suomistosta ikävin visio tulevaisuudesta on virkamies, joka on lähinnä kirjanpitäjä.
”Virkamies juoksee pitkin kyliä, soittelee ihmisten ovikelloja ja kyselee, oisko tämmönen hyvä, mitä sä haluisit.”
    Suomisto ei pidä tällaista tulevaisuuskuvaa todennäköisenä. Pikemminkin virkamiehen asiantuntijarooli korostuu entisestään. ”Kun on paljon vaikuttajia ja erilaisia juttuja, tarvitaan hyvin monialaista ja monet asiat ymmärtävää ihmistä, joka jotenkin saa kaiken kasaan”, Suomisto uskoo.
    Samanlainen asiantuntijuuden korostuminen lisää virkamiesvaltaa kaikilla tasoilla. Esimerkiksi EU-päätöksiä valmistelevat virkamiehet puuhastelevat usein sellaisten asioiden parissa, joista suomalaiset poliittiset päättäjät eivät tiedä. Samaan tapaan esimerkiksi ministeriöiden laajenevat työnkuvat korostavat erikoisosaajien vaikutusvaltaa.
    Itse kolmen tutkinnon mies Suomisto perustaa oman vaikuttamisensa nimenomaan asiantuntijuuteen. Hän on opiskellut yhdyskuntasuunnittelua monesta vinkkelistä. Siksi hän on saanut myös valtaa.
    ”Jos olisi halunnut saada aikaiseksi tai vaikuttaa asioihin enemmän, olisi pitänyt käyttää aikaansa muuten kuin pelkästään projektien kanssa. Hoitaa yhteiskuntasuhteita, verkostoitua ja tuntea joitain poliitikkoja”, Suomisto miettii.
    Hänellä ei periaatteessa ole mitään laajempaa lobbausta vastaan. Se vain ei ole ollut hänen tapansa vaikuttaa.
    ”Työ olisi silloin ihan täyspäivästä. Pitäisi olla mukana politiikassa ja harrastaa yhteiskunnallisia asioita.”
     Yhteiskunnallisuuden sijaan Suomisto on harrastanut enemmän taidetta ja saksofonin soittoa. ”Se on mun mielestä mukavaa niin en mä ole vaihtanut sitä.”

Pilvi Torsti
Kuva Petri Juntunen