19. helmikuuta 1999
Teksti:

Pääkaupunkiseudun asuntotilanne on opiskelijoiden kannalta kestämätön. Kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan mahdollisimman pian. Pelkästään Hoasin asuntojonossa oli helmikuun alussa yli 3 000 yksinäistä opiskelijaa ja noin 1 400 perhettä.
    Samaan aikaan valtio ja Helsingin kaupunki ovat leikanneet rajusti omaa asuntotuotantoaan. Kukaan ei tunnu tosissaan ajavan opiskelijoiden asuntotilanteen korjaamista. Pääkaupunkiseudun opiskelija-asuntotuotanto on annettu Hoasin tehtäväksi, mutta se suhtautuu luvattoman passiivisesti lisärakentamiseen. Kuka sitten ajaa opiskelija-asumisen asiaa, jollei opiskelijoiden oma asuntosäätiö?
    HYY ja SYL ovat ilmoittaneet yrittävänsä vaikuttaa tilanteeseen eduskuntavaalien jälkeen. Uuden hallituksen ohjelmaan on tarkoitus saada lisäresursseja opiskelija-asuntorakentamiseen.
    Tavoite on varmasti arvokas, mutta surkea asuntotilanne vaatii myös välittömiä toimenpiteitä. Painetta valtion, kaupungin ja pääkaupunkiseutujen ylioppilaskuntien hallinnoiman Hoasin suuntaan on lisättävä nyt eikä ensi hallituskaudella. Pääkaupunkiseudun asuntotilanne pitää nostaa vaaliteemaksi.
    Vai pitäisikö opiskelijoiden seurata Oranssi ry:n esimerkkiä ja vallata asunnoiksi tyhjillään olevia taloja? Ongelman ratkaisuksi eivät autiot talot taida riittää.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Kylven ilossa, asun Voikilossa

Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon, päätoimittaja Erola, ja se minua niin ravistaa. Ennen vyörymistään barrikadeille, Erola voisi laajentaa näkökenttäänsä. Pääkaupunkiseudun asuntotilanne on kaikkien muidenkin pieni- ja keskituloisten kuin opiskelijoiden kannalta täysin sietämätön. Syynä on asuntopolitiikka. Tai siis politiikan puuttuminen.
    Jos esimerkiksi ulkomaankauppaa hoidettaisiin samalla otteella kuin asumista, olisi Suomen viennin tärkein sektori vieläkin entisten neuvostotasavaltojen kanssa käytävä rättikauppa.
    Viimeisiä viikkojaan istuva Lipposen hallitus sanaili vielä ohjelmassaan, että ¦hallituksen harjoittaman pitkäjänteisen asuntopolitiikan keskeisenä tavoitteena on lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa, erityisesti vuokra-asunto- ja asumisoikeusasuntotuotantoa¦.
    Kauniista ohjelmajulistuksesta puuttuu olennainen jatkolause: tämän kaiken teemme, jos sen suhdanteet sallivat.
    Kun pääkaupunkiseudulle suuntautuva muuttoliike on kovimmillaan, suhdanteet ovat pakottaneet pitkäjänteistä hallitusta siirtämään painopisteen vapaarahoitteisen rakentamisen suuntaan ja romuttamaan toimivaa asumisoikeusjärjestelmää. Se asuntopolitiikasta.
    Mitä sitten pitäisi ajatella opiskelijoista, joille kelpaa asumisalueeksi vain Kamppi muttei Kannelmäki? Opiskelijat eivät suostu muuttamaan puhtoisiin lähiöihin, joista kaupunkiin on pitkä matka. Jos lähiö ei kelpaa, jää vaihtoehdoksi Erolan kaavailema autiotalo, missä ikinä se sitten sijaitseekaan.

Jaakko Lyytinen
talon aution kanssasi jaan