Sikasykli sekoittaa pyrkijän

T:Teksti:

Eniten tilastoja kytätään matemaattis-luonnontieteellisessä sekä humanistisessa tiedekunnassa. Tilastoihin tuijottavat yrittävät luikahtaa sisään tiedekuntiin vaihtaakseen myöhemmin pääainetta.
    Moni valitsee edellisvuoden hakutilastojen perusteella sen aineen pääsykokeen, johon viime haussa oli vähiten hakijoita. Jos tarpeeksi moni taktikoi samalla tavalla, sisäänpääsy vaikeutuu ja laskelmointi kolahtaa omaan nilkkaan”, kertoo Jussi Piekkala humanistisen tiedekunnan opintotoimistosta.
    Ilmiö muistuttaa joulukinkkujen myynnistä tuttua sikasykliä: jos edellisvuonna possut eivät käyneet kaupaksi, tilaa kauppias niitä seuraavana jouluna vähemmän ja kinkut saattavat loppua kesken. Seuraavana vuonna kauppias saattaa taas tilata liikaa kinkkuja ja sykli, jossa tarjonta ei koskaan vastaa kysyntää, on syntynyt.
    Harhaanjohtavien syklien perässä juoksemista on tänä vuonna pyritty humanistisessa torjumaan. Tiedekunta on julkaissut tilaston vuosina 1996-98 humanistiseen hakijoista ja hyväksytyistä. Piekkalan mukaan tilasto antaa eväitä syklien tarkasteluun pidemmällä aikavälillä.
    Yksin tilastoihin ei hakijan kannata tuijottaa. ”Ne kertovat vain kilpailusta, eivät siitä, oliko koe helppo vai vaikea. Järkevämpää laskelmointia on oman motivaation mittaaminen valintakoevaatimuksiin tutustumalla. Jos kirjat eivät osu yksiin oman mielenkiinnon kanssa, on syytä hakea johonkin toiseen aineeseen”, Piekkala kuittaa. Samaa korostetaan myös neuvontatoimistosta: kilpailu on kova ja tietty taso on ylitettävä, vaikka yrittäisikin opinahjoon luikuripelillä.

Matikkaan pelkillä papereilla

Humanistisen puolelle voi ujuttautua hakemalla ruotsinkielisiin aineisiin, joihin pyrkijöitä on vähemmän ja sisäänpääsyprosentti jopa 30-40. Esimerkiksi ruotsinkielistä historiaa pääsi opiskelemaan viime vuonna kahdestakymmenestä hakijasta jopa puolet, kun suomenkieliselle puolelle kelpuutettiin 353 kokeisiin osallistuneesta vain 48 onnekasta.
    Humanistisen suosikkeihin psykologiaan, arkeologiaan ja englantilaiseen filologiaan kohdistuu vuosittainen kestohoukutus, joka karsii hakijoita. Kulttuuriaineissa sisäänpääsyä vaikeuttavat aineiden pienet kiintiöt. Esimerkiksi arkeologiaan ja kansatieteeseen pääsi vain kahdeksan prosenttia hakijoista.
    Matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan saattaa päästä tänäkin vuonna sujahtamaan fysiikan, kemian ja matematiikan linjoille pelkän ylioppilaskokeen ansioilla. Sen sijaan esimerkiksi biologiaan hyväksyttiin viime vuonna hakijoista vain 11 prosenttia.
    Lukiolaisten tiedekisoissa menestyminen avittaa opinto-oikeuden saamista teologiseen tiedekuntaan ja eläinlääkiksessäkin kisamenestys on valttia. Yksi tie pääsykokeen välttämiseen kulkee avoimen korkeakoulun kautta. Hyvin ahkeroiduilla 60 opintoviikolla opiskelupaikka irtoaa monissa tiedekunnissa kokonaan ilman pääsykoetta.
    Kaikkein vaikeinta taktikoiminen on lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen pyrkijöillä, joista suurin osa hakee vauhtia valmennuskursseilta. Lääkikseen ponnahdetaan usein preppaamalla vuosi kemian laitoksella. Viime vuonna lääkikseen otettiin sisään 23 prosenttia pääsykokeeseen osallistuneista ja oikikseen 20 prosenttia.
    Pääsykokeissa piipahtajia riittää tosin jokaisessa tiedekunnassa. Taktikoijat ovat yleensä niitä, joilla selvää opintosuunnitelmaa ei vielä ole, neuvontatoimistosta sanotaan.

Jaossa yksi opiskelupaikka

Vuonna 1998 hakijoiden määrät laskivat lähes kaikissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Samalla riman ali limboajien joukko on pienentynyt. Ilmiötä selittää tämän vuoden valinnoissa voimaanastuva ns. yhden opiskelupaikan säännös. Sen mukaan samana lukuvuonna voi ottaa vastaan vain yhden tutkintoon johtavan opiskelupaikan.
    Säännöksen avulla pyritään täyttämään kaikki opiskelupaikat ja varmistamaan mahdollisimman monen sisäänpääsy. Jussi Piekkalan mielestä yhden paikan säännöllä on peloteltu hakijoita kuitenkin turhaan. Useamman kuin yhden opiskelupaikan saaneita tulee esimerkiksi humanistiseen tiedekuntaan vuosittain vain kymmenen.

Pettymys johtaa pääaineen vaihtoon

Vielä pääsykoevaiheessa harva hakija kuitenkaan tietää, millaista ainetta opiskelemaan oikein on hakemassa. Sisään pääsyn jälkeen aukeaa yliopiston sokkeloinen labyrintti. Opintoneuvoja Tuula Partasen mukaan pääaineen vaihtoa selvittelevät yhtä lailla motivoituneet hakijat kuin syklien siivellä surffanneet taktikoijatkin.
    ”Pääaineenvaihdokset johtuvat useimmiten siitä, ettei oppiaine vastaa odotuksia”, Partanen sanoo. Sisäänlivahtelijoihin Partanen suhtautuu tyynesti ja korostaa mieluummin pääaineeseensa tuskastuneiden opiskelijoiden neuvomista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi joustavan opiskeluoikeuden eli JOO-sopimuksen avulla kuka tahansa voi hakea opinto-oikeutta muihin pääkaupunkiseudun yliopistoihin ja korkeakouluihin.
    Pääaineen vaihtaminen kerran sisälle päästyä vaihtelee aineittain ja tiedekunnittain. Sivuaineita voi opiskella melko vapaasti yli tiedekuntarajojen. Esimerkiksi humanistiseen päässyt opiskelija voi lisätä tutkintoonsa opintoja kaikista kahdeksasta tiedekunnasta.

Jenni Tuominen
Piirros Jussi Karjalainen