Pekka Milonoff ja Kom-teatterilaiset siirsivät Jari Tervon romaanin valkokankaalle.
”Minut tapettiin juhannusviikolla. En tiedä miten…”
Näin alkaa tänään ensi-iltansa saava toimintakomedia Rikos & Rakkaus, Pekka Milonoffin ohjaama Jari Tervo -filmatisointi. Tervon Pyhiesi yhteyteen -romaanin valkokangasversion toteuttivat Milonoffin kanssa Kom-teatterin näyttelijät. Milonoff on muutenkin pinnalla: tammikuussa hän pokkasi TV1:n kulttuuritoimituksen Vuoden Valopilkku -palkinnon ansioistaan Kom-teatterin johtajana.
Rikoksen & Rakkauden syntyhistoria on mielenkiintoinen. Milonoff tilasi Jari Tervolta näytelmän Kom-teatterille. Töihin ryhtynyt Tervo huomasi, että näytelmän sijasta hän onkin kirjoittamassa Pyhiesi yhteyteen -romaania. Vuonna 1996 Finlandia-palkintoehdokkaana olleen romaanin pohjalta syntyi myöhemmin näytelmä, jonka nähtyään tuottaja Claes Olsson kyseli Milonoffilta olisiko tämä kiinnostunut tekemään siitä elokuvaa.
Karismaattisen pikkurikollisen Marsipaani Räikkösen (Kai Lehtinen) murhasta alkava mielikuvituksellinen tapahtumasarja ravistelee pohjoista kaupunkia. Komisario Rautapää (Pekka Valkeejärvi) etsii murhaajaa, itämafia ja Räikkösen liikekumppanit kadonnutta viinalastia.
Henkilöitä Rikos & Rakkaudessa on runsaasti ja heistä paljastetaan vähitellen erilaisia puolia. Tässä elokuvassa pappi ja poliisi ovat pikkusieluja, Rovaniemen roistoista puolestaan kuoriutuu herkkiä ja empaattisia piirteitä.
”Minua kiinnostaa Tervon kieli, hänen kykynsä kirjoittaa mahdottoman hyvää ja elävän tuntuista dialogia. Hänen hahmonsa ovat tunnistettavia. Hyvin suomalaisia ja hulvattomia tarinankertojia”, Milonoff kuvailee.
Elokuva ei ole sketsikooste
Tervoa filmatessa olisi helppo jäädä vain romaanien pintakohelluksen tasolle. Milonoffilla Tervon kirjoihin olennaisesti kuuluva elämän tragiikka on mukana.
”Tervo on siinä mielessä klassisella tavalla hyvä komediankirjoittaja, että alla on aina vakava asia. Ihan oikeat ja todelliset ihmiskohtalot. Minulle oli selvää alusta alkaen, että tästä ei tehdä sketsikoostetta”, Milonoff korostaa.
Myös näyttelijäntyön suhteen lähtökohtana oli, ettei kukaan lähde tekemään hahmoistaan parodiaa. ”Komiikka nousee juuri siitä, että ihmiset ovat niin mahdottoman tosissaan eri tilanteissa”, Milonoff kuvailee. Hänen mukaansa pohjoiseen mentaliteettiin kuuluu tietty arktinen hysteria, tunteiden ilmaiseminen voimakkaasti ja ehdottomasti.
Loppupuolellaan elokuvasta sukeutuu myös kahden vahvan naisen tarina. Seurakunnan taloudenhoitaja, Marsipaani Räikköseen rakastunut Kristiina Pahka (Tiina Lymi) ja toinen gangsterin heila, Aurora Mutukka (Sari Mällinen) joutuvat korjaamaan miesten kommellusten jälkiä ja siinä sivussa kostamaan vainoajilleen.
”Meneehän hyvin, Milo?”
Kirjailija Tervo oli alusta alkaen innostunut projektista.
”Hän otti tavakseen soitella tämmöisiä puhelinsoittoja: ’Milo. Miten menee? Onks hyvä fiilis? Onhan? Meneehän hyvin, Milo?’”, Milonoff nauraa.
Kesä-heinäkuussa Rovaniemellä kuvatussa elokuvassa on mukana paljon Milonoffin komilaisia luottonäyttelijöitä, joista osa oli mukana jo näytelmäversiossa. Pitkälti vakioporukan kanssa tehtiin myös Vuoroin vieraissa -tv-sarja.
”Meille on päässyt syntymään yhteinen kieli ja luottamussuhde. Jo tv-sarjaa kuvattaessa olin ilahtunut, miten loistavasti komilaiset osasivat näytellä kameralle”, Milonoff kiittää joukkuettaan.
Milonoff ei kokenut Rovaniemellä erityistä kulttuurishokkia, sillä Lappia tuli kierrettyä 1970-luvulla paljon Kom-teatterin kanssa. ”Jutunkertomisen perinne on siellä elävää, Jari Tervo -tapauksia löytyy edelleen. Pohjoisessa on toisenlainen aikakäsitys, enemmän aikaa olla rauhassa ja turista.”
Rovaniemeläisten hermot kestivät, vaikka erästäkin toimintakohtausta varten piti sulkea kaupungin vilkkain risteys useaksi tunniksi. Paikallisia avustajia hääri mukana kolmisensataa.
Teatteri on ihmisen tutkimista
”Olin nuorena kiinnostunut käyttäytymistieteistä, kuvittelin meneväni opiskelemaan psykologiaa”, Pekka Milonoff muistelee. ”Toisaalta sitä samaa tutkimusta tämäkin työ on.”
Kaveriensa mukana Milonoff kuitenkin haki teatterikorkean ohjaajalinjalle ja pääsi Kalle Holmbergin oppilaaksi. Holmbergin peräänkuuluttamaa kokonaisvaltaista teatteriajattelua pääsi toteuttamaan Komissa, jota Milonoff oli mukana perustamassa 1971. Pienessä teatterissa sai tehdä kaikkea mahdollista. Näytellä, laulaa, ohjata, rakentaa lavasteita.
1970-luvun aikana Milonoff alkoi yhä enemmän keskittyä ohjaamiseen. Varsinkin 1980-luvulta hän pääsi toteuttamaan suurta projektiaan, työtilaisuuksien tarjoamista kotimaisille prosaisteille ja näytelmäkirjailijoille.
Vuosien varrella Komissa onkin saanut kantaesityksensä komea joukko kotimaisia uutuuksia, Skiftesvikistä Saarikoskeen ja Liksomista Hotakaiseen. Varsinaisia näytelmäkirjailijoita, kuten nuoren polven Lehtolaa ja Lundania unohtamatta.
Tiina Lymi, vaipankääntäjä
Nuorten ihmisten kanssa työskentelyä 51-vuotias Pekka Milonoff pitää tärkeänä jo henkisen vireyden säilyttämiseksi. ”Sitä joutuu pakosti tarkistamaan omaa käsitystään teatterista, näyttelemisestä, yhteiskunnasta, ihmissuhteista. Teatterin tekeminen on yhteistyötä, joudutaan käymään keskustelua ja tapeltukin on pirusti.”
Suomalaista kulttuuria vuosikymmeniä aitiopaikalta seurannut teatterintekijä näkee ilmassa myön-teisiä merkkejä: monipuolistuminen, moniarvoistuminen ja parempi kyky itseironiaan.
Hän kertoo silloin tällöin törmäävänsä kirjoitteluun, jossa heitetään herjaa Kom-teatterin poliittisesta menneisyydestä ja pannaan nuoret, 70-luvulla syntyneet komilaiset altavastaajiksi. ”Mitä ihmeen takkia Tiina Lymikään olisi voinut kääntää, vaippaa korkeintaan”, Milonoff parahtaa.
”Kirjallisuutta, maailmanmatkailua ja Kom-teatteria” harrastava ohjaaja on pitänyt yksityiselämänsä julkisuuden ulkopuolelle. Pahimman taiteilijaelämän hän on ainakin jättänyt muille, tänä vuonna on edessä 30-vuotishääpäivä. Vanhin neljästä pojasta, Juho Milonoff, esiintyy Rikoksessa & Rakkaudessa yhtenä Rovaniemen inhimillisistä roistoista.
Jani Saxell
Kuva: Erkki Raunio
