05. helmikuuta 1999
Teksti:

90-luvulla kuolleista noussut nuorison aktivoituminen saa yhä oudompia muotoja. Viimeinen niitti on nörttien järjestäytyminen. Irti Elämästä -yhdistys, nörttien vapautusliike, on antanut oman ultimatuminsa. Yhdistys ilmoittaa tavoitteekseen ”luoda nuorisokulttuuriin tilaa nörttiydelle”.
    Miksi ihmeessä? Eiväthän nörtit ole koskaan kuuluneet nuorisokulttuurin piiriin. Koko nörtti-termin alkumuodon, englannin nerd-sanan, merkitys lähtee siitä, että nörtit ovat nuorison alakulttuurien ulkopuolisia; ankeita ja sovinnaisia, aikuisten square-maailman heijastumia nuorisossa.
    Nörteiltä puuttuvat kaikki kaupalliset ja tyylilliset erottautumiskeinot valtaväestöstä. Selkeän nörtti-musiikin, pukeutumistyylin tai luokkataustan puute on estänyt markkinoita hyödyntämästä nörttejä mahdollisena kohderyhmänä. Sen sijaan, että nörtit kapinoisivat aikuisten maailmaa vastaan, he kapinoivatkin kaupallista nuorisokulttuuria vastaan. Siinä missä punkkarit julistivat sodan apatiaa vastaan, peräävät nörtit oikeuttaan olla apaattisia.
    Viime kädessähän nuorison määrittävät nimenomaan markkinavoimat. 50- ja 60-lukujen taloudellinen kasvu mahdollisti laajojen, kansainvälisten nuorisokulttuurien syntymisen. Ennen beatnikkejä, teddyjä ja modeja lapsuus vaihtui aikuisuudeksi ilman, että teini-ikään kiinnitettiin mitään erityistä huomiota. Markkinoiden luomaan ajatukseen nuoruudesta seksikkäänä, villinä ja ihannoitavana aikana kuului myös oletus kapinallisuudesta.
    Nörtti-nimityksen omaksuminen ei ole kapinallista, seksikkäästä puhumattakaan. Se on epäonnistunutta ironiaa. Ehdotan, että he alkaisivat käyttää itsestään positiivisempaa nimitystä: nerd vertautuisi hyvin vaikka supisuomalaiseen urpoon. Se ei kuulosta kovin hyvältä, mutta ironia ainakin tulisi selvemmin artikuloiduksi.
    Nörttejä askeleen oudompia elämän vierastajia ovat larppaajat, live-roolipelien pelaajat. Jos nörtit leppoisuudessaan muistuttavat rauhaisia hippejä, ovat larppaajat kuin okkultismin nälkäiset hevarit tai gootit, nuo mustiin pukeutuvat vampyyri-romantikot.
    Larppaajat ovat yhtä haluttomia astumaan vastuuta ja asuntolainaa ihannoivaan aikuismaailmaan kuin nörtit, mutta osoittavat sen häkellyttävällä teatraalisuudella. Heidän peleissään keskiaika sekoittuu fantasiaan ja Suomenlinna Transsylvaniaan. He ovat aidoimmillaan nuorisokulttuurien Spinal Tap, Manowar tai Thor. Hyvä maku ei missään vaiheessa läpäise heidän haarniskaansa. He edustavat nuorisokulttien joukossa täydellisintä modernin yhteiskunnan eskapismia: kun ympäröivä maailma ei miellytä, pakenevat he omaan pilvi-kukkuu-maahansa.
    Eräänlaisia larppaajia löytyy politiikastakin. Eduskunnassa eskapisteja istuu esimerkiksi Suomen Kristillisen Liiton penkeissä.

Otto Talvio