19. helmikuuta 1999
Teksti:

”Terve, homo”, Seppo Hyrkäs, 55, tervehtii ja näyttää keskisormeaan. Hän kertoo, että sormitervehdys on ystävällinen tapa, joka piristää päivää ja lisää työtehoa. ”Panee adrenaliinin pyörimään”, hän hihittää tavalleen tervehtiä työkavereita.
    Iltalehden ulkomaantoimittaja Hyrkäs kääntää parhaillaan saksankielistä tuhatsivuista elämänkertaa Albert Einsteinista. Ennen kesää valmistuva käännöstyö saa tukea opetusministeriöltä, Kääntäjienliitolta ja Niilo Helanderin säätiöltä. Entisenä Uuden Suomen Bonnin kirjeenvaihtajana Hyrkäs taitaa kyllä saksaa mainiosti, mutta Einsteinin Baijerin murteella rustatut rakkausrunot teettävät kohtuuttomasti töitä. ”Tähänkin meni aikaa ihan vitusti”, hän manaa ja näyttää nelirivistä hempeilyriimiä.
    Hyrkäs kuuluu sukupolveen, jolloin toimittajatkin saivat olla suuria persoonia. Nykyään he ovat Hyrkäksen mukaan harmaita virkamiehiä, jotka pitävät itseään kaiken kuolevaisten arvostelun yläpuolella.
     ”Ennen vanhaan oli hyvin yleistä, että pressiklubin lattialta painittiin”, Hyrkäs haikailee. Toisin kuin monet ikäpolvensa toimittajapersoonat, Hyrkäs viimeisteli pari vuotta sitten sosiologian opintonsa loppuun Helsingin yliopistossa. Maisterin paperien hankkimiseen häneltä vierähti 27 vuotta.

Campin suurlähettiläs

Camp-huumorin suurlähettilääksi kutsuttu Seppo Hyrkäs on aiemminkin kääntänyt vakavia teoksia, niistä tunnetuimpina Peter Englundin ylistetty historiateos Pultava (1989) ja DDR:n vakoilupäällikkö Markus Wolfin muistelmat (1997).
Huumori on kuitenkin Hyrkäksen leipälaji. Hänen mukaansa ihmiset suhtautuvat nykyään elämään ja itseensä aivan liian vakavasti.
     Kolmekymmentä vuotta ulkomaantoimittajana on opettanut Hyrkäkselle, ettei maailman katastrofeihin ja sotiin kannata yrittää samaistua. Pää ei kestä, jollei maailmantuskasta ota välillä etäisyyttä huumorin avulla. ”Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta epäinhimillisestä puhumattakaan”, Hyrkäs toteaa. Hän hekottaa kirjoittaneensa juuri kolumnin Iltalehteen, jossa pohditaan olivatko Pekka ja Pätkä homoja. Seuraavassa lauseessa hän kysyy, mitä rakkauselämääni kuuluu ja antaa tukun aidosti viisaita elämänohjeita.

Älä tukehdu torttuun

Hyrkäs leimautui muutama vuosi sitten valtakunnan sovinistiksi kirjoittamalla ensin yhdessä Tommy Tabermannin kanssa ja myöhemmin yksin sarjan käytösoppaita miehiselle miehelle.
Sarjan ensimmäisessä osassa Tosimies vie eikä vikise (1984) neuvottiin muun muassa, että miehinen mies ei käytä postinumeroa eikä erottele verovähennyksiään. Hyrkäksen oma hengentuote, Tosimies ei torttuun tukehdu (1992) antaa yksityiskohtaiset ohjeet naisten lähentelyjen torjuntaan. Kirjan mukaan seksistä joutuu naisten emansipoiduttua maksamaan nykyisin kohtuuttoman kovan hinnan.
    On siis viisaampaa pidättäytyä. Autoerotiikallakin on sudenkuoppansa: ”Olet ehkä kiinnittänyt huomiota tasavaltamme johtohenkilöihin – kuinka monella heistä onkaan silmälasit. On totta, että itsetyydytys aiheuttaa sokeutta, mutta järkevät ihmiset pystyvät lopettamaan sen, kun näkö alkaa heikentyä”, kirja neuvoo. On hetkittäin vaikea uskoa, että sen kirjoittaja on kertomansa mukaan sosiologian professori Risto Alapuron parhaita kavereita.
    Hyrkäksen oppaat ovat ensi silmäyksellä yltiösovinistisia ja tolkuttoman suvaitsemattomia. Naisten ohella huutia saavat neekerit, homot, sotahullut, sivarit, uskovaiset, Brysselin herrat – kaikki. Satiiri ja itsekritiikki kohdistuvat kuitenkin lopulta takaisin ennakkoluuloisiin suomalaisiin heteromiehiin.
    ”Vaikka olemmekin erilaisia, ei se tarkoita että olisimme eriarvoisia”, Hyrkäs pohtii. Loukkaavuudestaan huolimatta Hyrkäksen kirjat eivät ole herättäneet rankkaa lukijapalautetta. Kirjailija arvelee, että tiukan linjan feministitkin ovat ymmärtäneet hänen rivien välisen sanomansa.
    Hyrkäksen viimeisin hömppäkirja on parin vuoden takainen Tervetuloa maailmanloppu (1996). ”Maailma ei ole kiva. Senhän sanoo järkikin”, Hyrkäs kirjoittaa ja kehottaa perustamaan oman maailmanlopusta paasaavan uskonlahkon. Siten saa nimittäin a) fyffaa ja b) peffaa.
    Kirjaan on koottu uskomaton määrä erilaisia tuomiopäivän ennustuksia.

Sivistymättömät nuoret

Toimittaja Hyrkästä huolestuttaa nykynuorten yleissivistyksen puute. Se luo hyvän pohjan huuhaan hyväksynnälle. Hän ihmettelee televisiosarja Salaisten kansioiden saamaa suosiota. ”Ihmisillä ei ole mitään tajua, mitä esimerkiksi tieteessä tapahtuu nykyään. Koulussa ja yliopistossa pitäisi oppilaiden päähän paukuttaa nykyistä paljon enemmän yleistietoa”, Hyrkäs vaatii.
Televisio, tietokoneet ja verkkomaailma ovat tehneet nuorten tiedonhankinnasta hyvin lyhytjänteistä. Esimerkiksi iltapäivälehtien lukemiseen käytetään tutkimusten mukaan vain viisitoista minuuttia. On yhä tärkeämpää, että otsikko on iskevä. Otsikkospesialisti Hyrkäs niitti mainetta jo Uudessa Suomessa. Intiassa oli tapahtunut suuri junaonnettomuus ja Hyrkäs otsikoi jutun: ”Kisko katkes, juna kaatui, rättipäille kuolo saapui”. Uutispäällikkö ehti korjata tekstin viime hetkellä.
    Lähinnä ulkomaisista sähkeistä koostuvassa Iltalehden ulkomaanosastolla laaja yleissivistys ja taito yhdistellä asioita korostuvat. Nuoren polven ohut yleissivistys näkyy myös toimituksissa. Hyrkäs kertoo toimittajatutultaan kuulemansa havainnollisen tositarinan Yleisradion toimituspalaverista: oltiin tekemässä ohjelmaa Suomen lähimenneisyydestä ja Terijoen hallituksesta. Nuori toimittaja kysyi, onko ministeri Terijoki vielä hengissä ja voitaisiinko häntä haastatella ohjelmaa varten.
    ”Ihmiset on saatanan paljon kapea-alaisempia kuin ennen. Olemme siirtymässä yhteiskuntaan, jossa informaatio on tiedon suurin este”, hän manaa.

Ikuisesti pentu

Hyrkäs aikoo Einsteinin elämänkerran jälkeen kääntää Staffan Bruunin uusimman dekkarin. Sen jälkeen on todennäköisesti taas oman huumorikirjan vuoro.
Hän ei aiokaan kasvaa kokonaan aikuiseksi. Hyrkäs on edelleen sama pentu, joka hyppi eduskuntatalon katolla vuonna 1962 tehdyssä lyhytelokuvassa Hitlerin kirjuri. ”Lopullisessa versiossa Eduskuntatalon yllä leijui alaston nainen. Leffalla ei ollut mitään tekemistä Hitlerin kanssa”, Hyrkäs hihittää. ”Peter von Bagh on kutsunut sitä Suomen ensimmäiseksi underground-elokuvaksi.”
    Pari vuotta Hyrkäs joutui perustelemaan yhä pelleilevää käytöstään Sorbonnessa oikeustiedettä opiskelevalle parikymppiselle tyttärelleen: ”Sun on aika oppia, että tosimies pysyy aina puberteetissa.” Tuolloin teini-ikäinen tytär vastasi lakonisesti: ”Kuule faija, sä oot vielä leikki-iässä.”

Jan Erola
Kuva: Riku Isohella