Keskonen: Kisamontun laidalla
| 5. helmikuuta 1999 | Kolumnit | kommentit |
- Suomi-kuvan kerrotaan taas menneen Häggmanin ja Häjyjen myötä maailmalla alamäkeä.
- Entäs sitten? Pääasia että pysytään otsikoissa. Tai kuten elämää suurempi taiteilijamme Arja Saijonmaa toteaisi: alamäille kiitos.
- Otsikoita onkin riittänyt, vaikka tuskin Kansainvälisen olympiakomitean korruptio tuli kenellekään yllätyksenä.
- Älä. KOK:n jäsenten toimenkuva on ollut pelkkää edustamista, eikä se riitä. Tarvitaan muutakin.
- Avuja perkele!
- Tai ainakin asiantuntemusta. Jotta afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset jäsenet todella oivaltaisivat mistä talviolympialaisissa on kyse…
- …päätti KOK antaa muutamille niistä monoa.
- Samalla saatiin kisoihin taas yksi uusi laji. Virkaheitto.
- Oppivat ainakin, että ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan.
- Mutta tokihan sellaisen syö, jos joku tarjoaa.
- Ei syö enää. Samaranch meni ja löi pöytään semmoset rätingit, ettei sulla voi olla nälkä!
- Espanjan mies tietää, että Iberia opettaa.
- Ja nyt vakuutetaan, että ei me koskaan enää ikinä. Sama vanha levy.
- Sanotaan saman tien neljä levyä. Hellana on hyvä olla, ei siitä mihinkään pääse.
- Helsinki 2006 -olympiahanke sen sijaan porskuttaa taas kuin ei mitään.
- Ihmekös se. Saarikankaan Martinia eivät skandaalit pahemmin heilauta. Shaken, not stirred. Vaikka tuskin Masa-Yardsin telakoilla on aiemmin konstruoitu mitään yhtä mittavaa kuin nyt suunnitteilla oleva Helsinki-Lillehammer-akseli.
- Mutta entä jos koko projekti menee persiilleen ja Sveitsin Sion saa kisat?
- Ei saa. Sveitsissä on tosin vuoria lasketeltaviksi, mutta imago ei ole laisinkaan niin puhtoinen kuin Suomella ja Norjalla. Ajattele vaikka Znrichin neulapuistojen narkkareita.
- Alppinistit! Ikuinen piikki lihassa.
- Aivan. Toista on esimerkiksi viidenkympin hiihto: mikä voisikaan olla ylevämpi tunne kun nähdä suomalaisen karpaasin hiihtävän maaliin ykkösenä…
-…aina siihen saakka kun Dählie tulee takaa loppusuoralle ja voittoon noin kahden ja puolen minuutin marginaalilla.
- Pikkuseikka. Citius, altius, fortius. Henki on tärkeintä.
- Niin on. Ja henkeä ylevöittämään pitäisi toki käyttää jo alussa mainittua Saijonmaata. Marja-Liisa Kirvesniemeä mukaellen: hää tietää mikä Suomel o parast kosk hää aina Suomest ulkomaill ollessais puhuu ja kosk hää on sentää kiertänt muutaki ku tahkoa. Mikä parast, hääl on mittava kokemus kansainvälisenä artistina.
- Neljät häät?
- Yhdet hautajaiset.


