05. helmikuuta 1999
Teksti:

– Suomi-kuvan kerrotaan taas menneen Häggmanin ja Häjyjen myötä maailmalla alamäkeä.
– Entäs sitten? Pääasia että pysytään otsikoissa. Tai kuten elämää suurempi taiteilijamme Arja Saijonmaa toteaisi: alamäille kiitos.
– Otsikoita onkin riittänyt, vaikka tuskin Kansainvälisen olympiakomitean korruptio tuli kenellekään yllätyksenä.
– Älä. KOK:n jäsenten toimenkuva on ollut pelkkää edustamista, eikä se riitä. Tarvitaan muutakin.
– Avuja perkele!
– Tai ainakin asiantuntemusta. Jotta afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset jäsenet todella oivaltaisivat mistä talviolympialaisissa on kyse…
– …päätti KOK antaa muutamille niistä monoa.
– Samalla saatiin kisoihin taas yksi uusi laji. Virkaheitto.
– Oppivat ainakin, että ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan.
– Mutta tokihan sellaisen syö, jos joku tarjoaa.
– Ei syö enää. Samaranch meni ja löi pöytään semmoset rätingit, ettei sulla voi olla nälkä!
– Espanjan mies tietää, että Iberia opettaa.
– Ja nyt vakuutetaan, että ei me koskaan enää ikinä. Sama vanha levy.
– Sanotaan saman tien neljä levyä. Hellana on hyvä olla, ei siitä mihinkään pääse.
– Helsinki 2006 -olympiahanke sen sijaan porskuttaa taas kuin ei mitään.
– Ihmekös se. Saarikankaan Martinia eivät skandaalit pahemmin heilauta. Shaken, not stirred. Vaikka tuskin Masa-Yardsin telakoilla on aiemmin konstruoitu mitään yhtä mittavaa kuin nyt suunnitteilla oleva Helsinki-Lillehammer-akseli.
– Mutta entä jos koko projekti menee persiilleen ja Sveitsin Sion saa kisat?
– Ei saa. Sveitsissä on tosin vuoria lasketeltaviksi, mutta imago ei ole laisinkaan niin puhtoinen kuin Suomella ja Norjalla. Ajattele vaikka Znrichin neulapuistojen narkkareita.
– Alppinistit! Ikuinen piikki lihassa.
– Aivan. Toista on esimerkiksi viidenkympin hiihto: mikä voisikaan olla ylevämpi tunne kun nähdä suomalaisen karpaasin hiihtävän maaliin ykkösenä…
-…aina siihen saakka kun Dählie tulee takaa loppusuoralle ja voittoon noin kahden ja puolen minuutin marginaalilla.
– Pikkuseikka. Citius, altius, fortius. Henki on tärkeintä.
– Niin on. Ja henkeä ylevöittämään pitäisi toki käyttää jo alussa mainittua Saijonmaata. Marja-Liisa Kirvesniemeä mukaellen: hää tietää mikä Suomel o parast kosk hää aina Suomest ulkomaill ollessais puhuu ja kosk hää on sentää kiertänt muutaki ku tahkoa. Mikä parast, hääl on mittava kokemus kansainvälisenä artistina.
– Neljät häät?
– Yhdet hautajaiset.