22. tammikuuta 1999
Teksti:

Palkittu ope vaatii paljon

”Hyvää opettajaa ei ole ilman hyviä opiskelijoita”, kasvatustieteen lehtori Ilse Eriksson-Stjernberg sanoo painokkaasti.
    Hyvän opetustilanteen luomiseksi opettajan, kuten myös opiskelijan, pitää olla sujut elämäntilanteensa kanssa. ”Sekä opettaja että opiskelijat tarvitsevat tukea antavan vertaisryhmän. Toisaalta myös aihealueen täytyy olla kiinnostava”, Eriksson-Stjernberg luettelee ja lisää, ettei onnistuminen ole helppoa.
    Kasvatustieteen lehtori, dosentti Eriksson-Stjernberg sai joulun alla HYY:n myöntämän Hyvä Opettaja – Magister Bonus -palkinnon. Palkintoa suositelleet opiskelijat korostivat erityisesti hänen kykyjään motivoijana ja arvioijana sekä palautteen antajana.

Opiskelijoillakin on vastuuta

Opiskelijat on saatava mukaan kysymään, haastamaan ja kyseenalaistamaan, palkittu opettaja Eriksson-Stjernberg painottaa.
”On totta, että jos luokassa on viisikymmentä oppilasta, yleensä viisi osallistuu keskusteluun. Mutta nekin, jotka eivät osallistu, kertovat palautteessa saavansa keskusteluista paljon.”
    Eriksson-Stjernberg rohkaisee opiskelijoita osallistumaan. Liian usein opiskelijat istuvat kädet puuskassa ja odottavat opettajan innostavan heitä. ”Vastuu opetustilanteesta tulisi langettaa myös opiskelijalle. Jos näkee vaivaa jonkin asian vuoksi, sitä myös rakastaa enemmän. Jos esimerkiksi panostaa oman alansa oppimiseen, arvostaa myös alaansa enemmän. Tämä pätee niin opiskeluun kuin muihinkin elämänalueisiin.”

Tutkia vai opettaa

Yliopisto-opettajaksi Eriksson-Stjernberg ryhtyi sattumalta. Tuttu professori kysyi kouluhallituksessa tuolloin työskennelleeltä maisterilta, haluaisiko tämä jatkaa opintojaan ja Eriksson-Stjernberg päätti palata laitokselleen.
Eriksson-Stjernberg haluaisikin olla opettajan toimen ohella myös tutkija. Kahden roolin välillä tasapainoilu on kuitenkin vaikeaa. Jos satsaa opiskelijoiden hyvinvointiin, ei aika riitä tutkimustyöhön ja tutkimukseen keskittyminen taas tarkoittaa opiskelijoiden jättämistä tuuliajolle. Usein on valittava jompikumpi.
    ”Opetuksen vähentäminen ei ole ratkaisu, jos se vähentää opiskelijoille annettavaa ohjausta. Uusia resursseja taas on mahdoton saada”, hän pohtii umpikujaa.
    Tutkimuksen tiimoilta Eriksson-Stjernberg valmistelee tällä hetkellä dosentti Marja Martikaisen ja FT Eeva Koivumäen kanssa tutkimusta kotikasvatuksesta ja sen muuttumisesta sukupolvien saatossa.

”Opetus on vuorovaikutusta”

”Lapsena olin hyvin hiljainen ja ujo. Opettajani kansakoulussa taas arvosti eloisia ja avoimia lapsia”, Eriksson-Stjernberg kertoo. Opettaja antoi pienen Ilsen ymmärtää, ettei hänestä olisi jatkamaan opintojaan oppikoulussa. Onneksi opettaja ei ollut arvostelemassa oppikoulun pääsykokeita.
”Vuorovaikutus ei toiminut”, Eriksson-Stjernberg havainnoi. ”Entisen opettajan kautta näen nyt vuorovaikutuksen tärkeyden omassa työssäni.”

Heikki Valkama
Kuva Anne Hämäläinen