Helsingin Ylioppilasteatterin johtajakuviot ovat toistaneet samaa kaavaa koko 90-luvun: vahvojen autoritääristen vetäjien menestystä on seurannut demokraattisempien johtajien epäonnistuminen.
Viimeisin tehtävänsä jättänyt on pari viikkoa sitten YT:sta lähtenyt Petteri Granström. Hän ei osaa sanoa, olisiko saanut potkut, ellei olisi itse eronnut.
YT:ssa viimeinen johtajaero halutaan käsitellä matalalla profiililla. ”Tähän ei liity mitään dramatiikkaa”, korostaa YT:n hallituksen puheenjohtaja Piia Hirvensalo. Hän myöntää kuitenkin, että päätös oli äärimmäisen vaikea, mikä viitannee siihen, että Granström olisi tarvittaessa painostettu eroamaan.
”Me ollaan yhteisymmärryksessä päätetty, että juttua ei spekuloida julkisuudessa puolin eikä toisin”, sanoo Granström itse.
Granström aloitti johtajana tämän vuoden alussa. Ennen Granströmiä Ylioppilasteatteria luotsasi menestyksekkäästi Juha Hurme. ”En tiedä, olisiko kukaan pärjännyt hänen jälkeensä”, sanoo YT:n tammikuun esityksen ohjaaja Samuli Vapaasalo.
Edellisen kerran vastaavassa joh-tajatilanteessa oltiin reilut neljä vuotta sitten, kun silloinen johtaja, virallisesti taiteellinen vastaava, Karla Loppi jätti Ylioppilasteatterin. Häntä ennen luottamuspulan takia erosi Janne Tapper vuosikymmenen vaihteessa.
Jäsenistö jyrää
Taiteellinen johtaja on teatterisih-teerin lisäksi YT:n ainoa palkallinen teatterintekijä. Hänet valitsee jäsenistö eli teatteria tekevä väki.
Menestyäkseen YT:ssa taiteellisen vastaavan on nautittava jäsenistön luottamusta. Kaikki pitempään pärjänneet johtajat, muun muassa Raila Leppäkoski, Leena Havukainen, Atro Kahiluoto ja Juha Hurme ovat olleet vahvoja, jopa autoritää-risiä johtajia. Tosin esimerkiksi Havukaista yritettiin kammeta pois johdosta käsirysyyn johtaneessa kokouk-sessa, kun hänen henkilönsä ei miellyttänyt teatterin Lapinlahden linnut -siipeä.
”Joku heimoajattelu YT:ssa on oltava, enkä minä kuulunut heimoon”, toteaa 80-luvulla kesken kauden eronnut johtaja Hanno Eskola.
YT:n johtajan roolia vaikeuttavat monet jäsenistöön liittyvät seikat. Jos johtaja haluaa itse ohjata paljon, muut teatterin ohjaajajäsenet eivät pääse tarpeeksi esiin. Johtajalla on myös valtaa esitysten henkilövalinnoissa, mikä saattaa aiheuttaa ristiriitoja jäsenistössä.
Lisäksi YT:n johtajan on oltava pedagogi, korostaa YT:n historiaan perehtynyt toimittaja Hannu Harju. ”Taso on kirjavaa ja ohjaajan täytyy opettaa myös näyttelemistä, koska suurin osa ei sitä teatteriin tullessaan osaa.”
Petteri Granström itsekin toteaa, ettei hänellä ollut YT:n johtamiseen tarvittavia ominaisuuksia.
”Hän oli enemmän ohjaajatyyppi, teatterin johtaminen ja eteenpäin vieminen vaatii erilaisen henkilön”, kommentoi hallituksen puheenjohtaja Hirvensalo.
Mustaa tai valkoista
Hannu Harju näkee Ylioppilasteatterin sisäinen ajattelutavan mustavalkoisena.
”Sieltä tulee helposti ’tää on ihan paskaa’ -kommenttia, asiat ja ihmiset on aina joko-tai”, hän sanoo. Hänen mielestään se näkyy heikkona itsetuntona: yksi tai kaksi epäonnistunutta esitystä käsitetään teatterissa kriisinä. ”YT:ssa on vahva mielikuva siitä, mitä YT:n pitäisi olla. Sen varassa eletään”, Harju jatkaa.
90-luvulla YT on saanut huomiota muun muassa Esa Kirkkopellon, Atro Kahiluodon ja Juha Hurmeen ansiosta. Se luonnollisesti lisää odotuksia. ”Granströmin jutut olivat ilmeisesti jotenkin liian pieniä jäsenistölle”, Harju uskoo.
Harjun käsityksen mukaan Gran-strömin suhde jäsenistöön oli demokraattinen. Hän otti nuoret sellaisina kuin he ovat, paikkaansa etsivinä ihmisinä, ja teki sen näköistä teatteria.
Yksi teatterin jäsenistä muotoilee Granströmin linjan liian ”turvallisuushakuiseksi”.
Samuli Vapaasalo ihmettelee, miksei Granström saanut YT:n jäsenistöä taakseen. ”Hänen näkemyksensä YT:sta oli aina terve, hyvä ja kehittävä. Yllättävää oli, että uudet ideat eivät saaneet luottamusta YT:n satapäiseltä joukolta”, Vapaasalo sanoo.
Arvokeskustelun aika
Ylioppilasteatterilla on ainutlaatuinen rooli suomalaisessa teatterimaailmassa. Monet teatterin suuret nimet ovat aloittaneet YT:ssa ja teatterilta odotetaan haastavia, rohkeita ja kokeilevia, jopa visionäärisiä ratkaisuja. ”Ylioppilasteatteri on aina menossa sinne, missä ei ennen ole käyty”, muotoilee ohjaaja Vapaasalo.
Vaikka YT:n näyttelijöille ei makseta palkkaa, suurin osa tekee työtä täys-päiväisesti. Jäsenistöstä valitulla hallituksella on lähinnä taloudellinen vastuu, taiteellinen vastuu on haluttu säilyttää johtajalla ja jäsenistöllä.
Johtajan vaihtaminen tarkoittaa YT:n sisällä tiukkaa arvokeskustelua. Koska Granströmin linja ei jäsenistöä miellyttänyt, sen täytyy miettiä, mitä halutaan tilalle. Onko niin, että menestystä takaamaan tarvitaan taas Johtaja, jolla on paitsi suuria taiteellisia visioita myös kykyä valta-aseman hankkimiseen laajan ja voimakastahtoisen jäsenistön keskuudessa? Tällaisen tyypin löytäminen on vaikeaa.
Tilannetta helpottaa se, että tulevan vuoden ohjelmisto on lyöty jo lähes täysin lukkoon. Uutta taiteellista vastaavaa toivotaan ensi syksyksi.
Lähde: Hannu Harju: Ylioppilasteatteri 1976-96 ? Liikkeen lipunkantajasta yksilölliseen hurmokseen.
Pilvi Torsti
