13. marraskuuta 1998
Teksti:

Kaksi rehevää eksoottista naista pyörittää takamustaan rumban tahdissa. Intellektuellisti mustiin pukeutunut yleisö yrittää pysyä mukana rumbakoulun rytmissä. Pyylevä lettipäinen nainen hihhuloi veitsi ojossa ruokapöydän ääreen istutettujen katsojien ympärillä.
    Coco Fuscon
ja Nao Bustamanten Stuff-performanssi revittelee ruokaan, kehitysmaiden naisiin ja seksuaalisuuteen liittyvillä mielikuvilla. Esitys on osa Kiasmassa marraskuussa alkavaa Ruokaa!-projektia.
    Museon marraskuun teema on nälkä, joulukuussa sopivasti mässäily ja tammikuussa ruokaan liittyvät rituaalit. Kiasma-teatterissa nähtävän performanssin lisäksi valitaan muun muassa kuukauden ruokataideteos, joka tässä kuussa on mahalaukussa epävarmuutta herättävä Lea Whittingtonin Kananluukattokruunu. Ensi kuussa installoi-daan siannahalle tatuoitu Rukousnauha.
    Coco Fusco ja Nao Bustamante ovat molemmat kansainvälisesti tunnettuja performanssitaiteilijoita, jotka asuvat Yhdysvalloissa. Fuscon juuret ovat Kuubassa, Bustamante on toisen polven maahanmuuttaja Meksikosta. Fusco opettaa estetiikkaa yliopistossa, kirjoittaa ja reissaa ympäri maailmaa taiteiden välisine projekteineen. Bustamante on per-formanssin pioneeri.

Papittaresta tulee transvestiitti

Naisten yhteinen performanssi Stuff tarkastelee kulttuurisia myyttejä, jotka länsimaisissa mielikuvissa yhdistävät latinonaiset ja ruoan eroottiseen. Tiedättehän tunteen, kun heti lattarimusan ensi tahtien kajahtaessa mielen täyttävät kuvat auringon paahteessa vapautuneesti kiemurtelevista napapaitaisista naisista, joilla on runsaat seksuaalisuutta ilmentävät tukat. Kuvan reunalla, juuri näkökentän laidalla, lepää pussillinen nacholastuja, salsakasti-ketta ja eksoottisia hedelmiä. ”
    Tarantinon
Pulp Fiction -elokuvassa on kohtaus, jossa henkilöt juoksevat ravintolan keittiön läpi, ja heti kun he pamahtavat sisään keittiön ovista, alkaa perinteinen mari-achi, joka on meksikolaistyylistä musiikkia, ja kaikilla kokeilla ja keittäjillä ja astianpesijöillä on suuret mustat viikset”, Bustamante hehkuttaa Critic-lehden haastattelussa. Kohtaus on hänen mukaansa tekijöiltään ilmiselvä vitsi, mutta heijastaa silti kulttuurisia käsityk-siämme. Fuscon ja Bustamanten performanssi luo sarkastisen katseen näihin ennakkoluuloihin.
    Esityksen alkupuolella videoruu-dulla esiintyvä niljakas matkaopas johdattaa yleisön post-tilalliselle lomamatkalle etelän kutsuvaan lämpöön. Fusco ja Bustamante raahaa-vat yleisön jäseniä lavalle ruokapöytään osallistumaan pyhään rituaaliin rakastajiinsa kyllästyneen jumalatar Cuxtamalin kunniaksi. Sitten neuvotaan testaamaan kurkulla dildon kokoa, opetetaan espanjan survival-sanasto (”Menisitkö polvillesi?”), lauletaan ja bailataan. Kulttuurisen toiseuden halu ja pelko yhdistyvät esityksessä groteskisti naisen seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen ruo-kahaluun.
    Esiintyjinä Coco Fusco ja Nao Bustamante ovat ihania. He sur-voutuvat lihoineen pinkeisiin kukka-trikoisiin. He vaihtavat peruukkia ja samalla identiteettiä papittaresta miespuoliseen transvestiittiin. Fus-con hillitympi akateemisuus täydentää Bustamanten ylitsevyöryvää runsautta.
    Esityksen jälkeen ei suhde syömiseen enää ole entisensä. Sapuskan kautta voi näköjään tarkastella suurinta osaa maailman asioista. Syöminen voi olla verrattavissa länsimaiseen kulutukseen, kun liukuhihnalta ahdamme sisäämme pikaruokaa. Maa tai ihminen voi imeä toista kuin kannibaali. Oikea gast-ronomia ja kulinarismi tekevät ruo-kailusta taidetta. Syöminen aistinau-tintona on sensuellia, mässäily jo rivoa.
    Ateriassa osana esitystä, perfor-manssia tai teatteria on jotain hyvin ajalle oireellista. Live-esitys hakee syytä ja oikeutusta olemassao-lolleen ja välineelleen huippuelä-mysten puristuksessa. Stuff näpäyttää nenälle virtuaalimaailmoja ja kuvatulvia äärimmäisen välittömällä läsnäolon fyysisellä kokemuksella: ruoansulatuksella.

Coco Fuscon ja Nao Bustamanten Stuff Kiasma-teatterissa 13. ja 14.11. klo 19. Performanssi on osa Kiasma-teatterin kansainvälistä marraskuuta. Liput 80/60 mk.

Anu Ala-Korpela