30. lokakuuta 1998
Teksti:

Oletko sinä ollut väkivallan uhri?” Siri Halkosalmi kysyy. Helsingin kuvataidelukion oppilaat vastaavat jaloillaan. Voimistelusalin keskiviivan päissä lukee ”Ei” ja ”Kyllä”. Parikymmenpäinen joukko hajaantuu viivan eri kohtiin. Yksi seisoo kiinni kyllä-seinässä, toinen on lähellä viivan keskikohtaa, kuitenkin hieman ei-puolella.
    Nuori teatterintekijä Siri Halkosalmi on kutsunut lukiolaiset Rangaistuspitoihin Ylioppilasteatteriin. Ensin nuoret katsovat Halkosalmen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän. Muutamaa päivää myöhemmin he ovat esitykseen liittyvässä yleisötyöpajassa, jota Halkosalmi vetää yhdessä assistenttinsa ja yhden näyttelijän kanssa. Koulun jumppasalissa on parin tunnin aikana tarkoitus käydä draamallisten harjoitusten avulla läpi esitykseen liittyviä kokemuksia.
    ”Mulle ei riittänyt pelkkä esitys, vaan halusin lähteä yleisön perään ja kuulla niiden ajatuksia. Meidän tavoite on siirtää ne ajatukset, mitä se näytelmä herätti, nuorten omaan maailmaan. Näin he joutuvat käymään läpi mitä ne asiat todella tarkoittaa”, Halkosalmi pohtii.

Kuka pelkää pimeitä puistoja?

Rangaistuspidoissa kerrotaan Pablon väkivaltaisesta jengistä. Näyttämöllä hakataan, potkitaan, solvataan, uhataan, raivotaan, huudetaan. Ja pelätään. Lopulta etsitään myös ratkaisuja. Tunnelmat toistuvat itse näytelmässä ja työpajassa.
    ”Mä olen itse ollut sellainen, joka pelkää pimeitä puistoja ja luulee, että väkivalta on siellä jossakin ja sii-tä lukee lehdestä. Näytelmä on saanut tajuamaan, että sitä on myös mun sisällä”, Halkosalmi miettii aihettaan.
    ”Me lähettiin pienemmistä kysymyksistä liikkeelle: miksi on helpompi tönäistä ventovierasta kuin antaa pusu poskelle. Mutta sitten syyskuussa tuli muutaman päivän sisällä monta raakaa väkivaltalööppiä, jotka vei jutun pidemmälle ja teki siitä ajankohtaisen”, Halkosalmi perustelee haastavaa aihevalintaa.
    Tekijät, Helsingin taiteen- ja viestinnänoppilaitoksen toisen vuosikurssin opiskelijat, vastaavat haasteeseen. Katsomossa ei ole vaivautunut olo, kun näyttelijät rähjäävät lavalla. Tyypitellyt henkilöt ovat uskottavia, ja valoilla ja musiikilla rakennetut väkivaltakohtaukset tuntuvat aidosti kammottavilta ja raaoilta. Jotkut dialogit tai juonenkäänteet ovat kömpelöitä, mutta eivät vesitä kokonaisuuden vaikuttavuutta.

Työpaja pakottaa ajatelemaan

Rangaistuspidot-työpajoja tekijät pitävät yhteensä 15 koululla. Ensim-mäisiksi koekaniineiksi päässeet kuvataidelukiolaiset yllättyivät työpajan sisällöstä. Tunnelma paritun-tisen pajan jälkeen oli innostunut.
    ”Mä luulin, että täällä käytäisiin läpi esitystä ja eri kohtauksia, mutta tää olikin paljon henkilökohtaisempi juttu”, lukiolainen Heli Väätäinen sanoo.
    Työpajan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana vetäjät onnistuivat poistamaan pidättyväisten lukiolaisten estot ja jännityksen. Jo-kaisen piti tanssia kotibileisiin liittyvien liikkeiden tahdissa. Samalla kun heiluva joukko kuvitteli humaltu-vansa, se myös rentoutui.
    Työpajan jatkuessa osallistujat pakotettiin pohtimaan väkivaltaa hyvin konkreettisesti. Erityisesti kyllä-ei-viiva oli pajalaisten mielestä vaikea mutta antoisa. ”Kun täytyi vastata kyllä tai ei, joutui keskustelemaan itsensä kanssa ja miettimään asioita alusta saakka”, Väätäinen kuvaili tunnelmiaan.
    Pajalaisilta kysyttiin muun muassa ovatko he harjoittaneet väkivaltaa ja hyväksyvätkö he sitä missään. Yllättävän usein joukko hajaantui lähes koko viivan laajuudelle.
    Työpajassa eläydyttiin myös yhden näytelmän avainhenkilön, Ellan rooliin. Näytelmässä Ella hakkasi ja potki siinä missä muutkin, mutta nousi lopulta jengiään vastaan. Työpajan aikana mietittiin Ellan jatkoa, palaisiko hän jengiin, kävelisikö hiljaa pois vai nousisiko oikeasti vastarintaan.
    Pajan lopuksi jokainen osallistuja oli vuorollaan Ella ja käveli muiden muodostaman elämäntunnelin läpi. Kaikki kuiskasivat Elalle yhden ajatuksen tyyliin ”älä luovuta”, ”usko itseesi”, ”sä teit oikein”, ”en tiedä kannattaako” ja ”nyt pitää jatkaa vain eteenpäin”. Kuiskauksista syntyi lähes maaginen tunnelma, joka huipensi pajalaisten puolitoistatuntisen eläytymisen. ”Jokainen lähtee tästä elämäntunnelista nämä ajatukset mukanaan”, ohjaaja Halkosalmi sanoi hiljaa. Sitten saliin laskeutui syvä hilajisuus.

Rangaistuspidot Ylioppilasteatterissa 4., 5., 10., 12., 13., 14., 15., 16., 17. ja 19.11. klo19. Liput 50/30 mk.

Pilvi Torsti