Sopivasti puolisen vuotta ennen eduskuntavaaleja poliittisille puolueille tarjoutuu mahdollisuus esitellä hempeämpää puoltaan kristillisten tunnusten alla. Mahdollisuuteen on tartuttu innolla: esimerkiksi Helsingissä poliittisten ehdokaslistojen määrä on tuplaantunut viime seurakuntavaaleista.
Puolueiden ohella itse kirkkokin satsaa tosissaan seurakuntavaaleihin. Tavoitteena on nostaa äänestysprosenttia, joka jäi viimeksi vain 13:een. Vaaleja on mainostettu 2,5 miljoonalla markalla televisiossa, netissä, radiossa ja julistekampanjalla.
Laman ja epävarmuuden murjomien kansalaisten hakiessa turvaa kirkon helmoista ovat suuret puolueet keskusta, kokoomus ja Sdp oivaltaneet, että ristin juurelta löytyy sopivia pönkkäpuita myös poliittisten puolueiden arvopohjalle.
Oivallus on luettavissa kaikkien kolmen suuren seurakuntavaaliohjelmista, jotka ovat sisällöltään yleishumanistisia julistuksia. Ohjelmien viittaukset varsinaiseen teemaan – seurakuntiin – on jätetty muutamaan kommenttiin ja sen sijaan pinnalle on nostettu perusarvot.
Puolueet ovat toista kertaa mukana seurakuntavaaleissa omilla tunnuksillaan. Kaikki kolme suurta painottavat seurakuntavaaliohjelmissaan perusarvoja ja kirkkoa osana suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Sekä Sdp:n että kokoomuksen ohjelmassa kirkolta toivotaan tukea kodin kasvatustyölle.
Keskustan kymmenkohtainen vaaliohjelmassa perätään muun mu-assa ”alueellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden poistamista” ja todetaan, että ”ihmisen tulee viljellä ja varjella luontoa”.
Puolueiden roolia seurakuntahallinnossa tutkineen Risto Raivion väitöskirjan mukaan aiemmin puolueet ovat osallistuneet kirkolliseen toimintaan motiiveinaan vaikuttaminen seurakuntien talousasioihin, kontaktien luominen äänestäjäkun-taan ja ansioituminen kunnallispolitiikkaa varten.
1990-luvulla kolme suurta puoluetta muistuttavat periaateohjelmiltaan yhä enemmän toisiaan. Samankaltaisuus näkyy myös puolueiden suhteessa kirkkoon ja uskontoon.
Kolmesta suuresta puolueesta kokoomus on perinteisesti ollut lähimpänä kirkkoa. Keskustan edeltäjä Maalaisliitto aloitti radikaalina maaseudun reformiliikkeenä, joka taipaleensa alussa kritisoi kärjekkäästi myös ”herrojen” kirkkoa. 1970-luvun alussa keskusta laati kirkkopoliittisen ohjelman ja sitoutui entistä tiukemmin kristilliseen arvomaailmaan. Perustamisvaiheessaan (1903) marxilaisten oppien mukaista uskontokritiikkiä julistanut Sdp liukui kirkkoa kohti sotien jälkeen. Suomen kristillinen liitto (Skl) on toiminut seurakunnissa peitellymmin, ja sen jäsenet ovat hakeutuneet ei-poliittisille, ”seurakuntaväen”, listoille, Raivion tutkimus kertoo.
Demarien intoa seurakuntavaaleissa on siivittänyt yllättävä ilmiö: kirkolliset paluumuuttajat. Puolueen riveistä ja etujoukoistakin löytyy Paavo Lipposen ja Ilkka-Christian Björklundin kaltaisia entisiä radikaaleja, jotka ovat liittyneet takaisin kirkkoon erottuaan siitä nuoruudessaan.
Taantuneet radikaalit
Yksi kirkon piiriin palanneista demareista on entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari.
”Erosin kirkosta nuoruuden korskeudessa joskus 19-vuotiaana. Ajattelin, etten tarvitse mitään instituutioita oman uskonelämäni kannalta”, Iivari muistelee.
Hän kertoo palanneensa jäseneksi havaittuaan, että kirkko on hyvin kiinteä osa suomalaista yhteiskuntaa.
Viisikymppisiksi ehtineiden suurten ikäluokkien arvot ovat taantuneet ja kirkko tuntuu yhä lähei-semmältä. ”Olen itsessäni huomannut, että vaikka kuinka pistää lapsuudenkotinsa arvoja kyseenalaiseksi, niin oikeasti aikuisena huomaa, ettei niitä pääse pakoon”, Iivari myötäilee.
Hän jäi syrjään päivänpolitiikasta pudottuaan europarlamentista 1996. Viestintäkonsultiksi ryhtynyt Iivari suostui seurakuntavaaliehdokkaaksi vanhan tuttavan houkuttelemana.
”En aio mennä seurakuntaan politikoimaan, eihän kirkko ole puoluepolitikoinnin paikka”, Sdp:n ehdokkaana Käpylässä oleva Iivari myöntää.
Demarien ja kirkon läheisyys ei yllätä Ulpu Iivaria. Hän korostaa, että yli 80 prosenttia sosialidemokraateista tunnustautuu kristityiksi. ”Onhan sosialidemokraattisessa aatteessa aineksia paitsi eurooppalaisesta humanismista myös kristinuskosta”, Iivari muistuttaa.
Iivarin mukaan kirkolla ja uskonnolla on nyt tilausta politiikassakin. ”Elämme epävarmuuden ja suurten muutosten aikaa, ja ihmiset – poliitikot muiden mukana – kaipaavat tukevampaa maata jalkojensa alle. Monella tapaa kirkko tarjoaa sitä”, entinen puoluesihteeri valistaa.
Laman alkuvuosina kirkkoa kritisoitiin yhteiskunnallisesta syrjään vetäytymisestä. Kritiikistä kimpaantuneena kirkko aktivoitui ottaen kantaa välillä räväkästikin. Ulpu Iivarin mielestä kirkon ei tulisi sotkeutua liiaksi politiikkaan.
”Olisin varovainen hurskastelun kanssa. Piispanistuimelta on aika helppo sanoa, että poliitikot eivät välitä. Kansanvaltaisessa Suomessa kirkko ei voi julistaa tuomioita politiikalle. Tässä voisi sanoa: Ylkää tuomitko jottei teitä tuomittaisi”, Iivari siteeraa.
Jumalan siunausta
Paitsi että politiikka on ratsastanut kirkkoon, ovat uskonnolliset kysymykset tulleet jäädäkseen myös politiikkaan. Hengellisten kysymysten käytöstä poliittisina lyömäaseina saatiin esimakua viime presidentinvaaleissa. Joidenkin arvioiden mukaan vaalien yksi ratkaisu oli niin sanotun Jeesus-kortin käyttö. Uskonnolliset tunteet valjastettiin Elisabeth Rehniä vastaan tämän vanhan Jeesuksen historiallisuutta epäilleen lausunnon perusteella. Rehn sai selitellä lausuntoaan vaalitenteissä Martti Ahtisaaren myhäillessä kädet ristissä taustalla.
Ahtisaari on tuonut Suomeen amerikkalaisen tavan toivottaa ”Jumalan siunausta” uudenvuodenpuheensa päätteeksi.
Kalevi Sorsan kampanjan tärkeimpiin taustavoimiin kuulunut Ulpu Iivari on tavasta närkästynyt.
”God Bless You -tyyli on lainatavaraa, ei me Suomessa olla totuttu valjastamaan Jumalaa ihan kaikennäköisiin tarkoituksiin.”
Artikkelin lähteenä on haastattelujen ohella käytetty Risto Raivion väitöskirjaa Osallistuminen, edustuksellisuus ja puolueet seurakuntahallinnossa (Kirkon tutkimuskeskus, 1994).
Seurakuntavaalien verkkosivut: http://www.evl.fi/vaalit/
Keskustan vaaliohjelma: http://www.keskusta.fi/ohjelma/seurvaalit.htm
Kokoomuksen vaaliohjelma: http://www.kokoomus.fi/seurakuntavaalit/
