16. lokakuuta 1998
Teksti:

Tenttikirjoja ei saa ajoissa, tenttipäivä on liian pian ja seuraavaan on liikaa aikaa. Opiskelijoille tuttuihin ongelmiin on Tampereen yliopistossa kehitelty uusi ratkaisu: tenttiakvaario, jossa opiskelija voisi tenttiä haluamansa kokonaisuuden, kun hänelle itselleen parhaiten sopii. Käytännössä akvaario olisi esimerkiksi mikroluokka, jonne opiskelija voisi marssia koska tahansa. Tenttijä saisi kysymykset satunnaisotannalla koneen kysymyspankista.
    Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittisen sihteerin Otto Aurasen mukaan idean lähtökohtana on toivoton kurssikirjapula, jonka lama toi tullessaan. Joustavammat tenttikäytännöt toisivat kirjoja kiertoon tehokkaammin.
    Aurasen mukaan tenttiakvaario toisi muitakin etuja. Opiskelija voisi tenttiä useammin kuin kerran kuussa ja vastailla saisi ilman aikarajoituksia. Tietokoneella kirjoitetut ja muokatut vastaukset vähentäisivät myös opettajien vaikeuksia tulkita käsialoja. Tentaattoreille vastaukset tulisivat pienemmissä erissä ja epä-säännöllisemmin.
    Tampereella kokeilua vie eteenpäin yliopiston opintotoimiston johtaja Matti Jussila. Kokeilu on edennyt sen verran, että tällä hetkellä Jussila etsii sopivaa tilaa, jossa ideaa voisi testata. Vasta sen jälkeen voidaan asiasta keskustella eri laitosten kanssa. Tenttiakvaario voi Jussilan mielestä toteutua vain, jos sekä oppilaat että opettajat ovat idean hyödyllisyydestä yksimielisiä.
    ”En ole kovin toiveikas, että äkkiä mitään tapahtuisi”, Jussila arvioi. Mitään käytännön ongelmia, kuten valvontaa, hakkeroinnin mahdollisuutta tai tenttijän henkilöllisyyden varmentamista ei olla Tampereella vielä selvitetty.

Helsingissä vasta puhetta

HYY:n koulutuspoliittinen sihteeri Anna Parpala pitää tenttiakvaarioideaa mielenkiintoisena, mutta hänestä se voi viedä uudistuksia väärään suuntaan. Vuorovaikutuksel-lisuuden lisääminen on tärkeää, ei lähinnä ulkolukuun perustuvan tenttimisen tukeminen.
    ”Tenttiakvaariossa voidaan helposti myös mennä kohti monivalintaa, mikä ei mittaa mitään sellaista mitä opiskelijalta nykyään odotetaan eli kokonaisuuksien hallintaa ja tiedon soveltamista”, Parpala sanoo. Hän ei myöskään usko, että ideaa olisi helppo viedä Helsingissä läpi, koska se vaikuttaa työläältä.
    Valtio-opin lehtori Erkki Berndtson saa kuukaudessa keskimäärin 50 tenttivastausta. Hän ei lämpene tenttiakvaariolle.
    ”Tuskin siinä on mitään järkeä. Tarkemmin en ole tutustunut. Lähtökohtani on, että kaikista tiedekuntatenteistä pitäisi päästä eroon, jotta yliopisto olisi muutakin kuin kirjeopisto. Oppimisen kannalta on tärkeää, että opettajan ja opiskelijan välillä on kontakti. Minusta tenttiakvaario näyttää taaksepäin menevältä ajatukselta.”
    ”Opettajan kannalta kysymyksien arpomisessa ei olisi mitään järkeä, sillä hyvissä tenttikysymyksissä pitäisi ottaa huomioon opiskelijan aikaisemmat valmiudet. Summittaiset tenttikysymykset ovat oppimisen kannalta kuollut ehdotus. Jos tenttivastauksia tulisi jatkuvasti, opettajan aika menisi niihin eikä hän pystyisi kehittämään muuta opetusta.”
    Siviilioikeuden professori Erkki Aurejärvi tarkastaa joka toinen kuukausi 30-150 tenttivastausta. Hänestä idea kuulostaa hullulta.
    ”Pitäisi olla hirveä määrä kysymyksiä, mistä arvotaan. Meillä on kuusi tenttikierrosta vuodessa, joille pyritään tekemään tasapuoliset kysymykset. Vastaukset arvostellaan keskitetysti. Jos tenteissä voisi käydä koska vain, yhtenäinen arvostelu katoaisi ja opettajien työtaakka lisääntyisi ylettömästi. Juridiikassa kysymykset ovat hyvin pitkiä ja tuntuisi kummalliselta, että niitä pitäisi valmistella satoja. Kuusi tenttipäivää per vuosi on minusta ihan mukavasti.”
    Anatomian vt. professori Heikki Hervonen korjaa noin 200 tenttivastausta vuosittain. Hän korostaa, että lääketieteen opiskelu on hyvin kurssimaista, opintojaksolta toiselle siirrytään 4-6 viikon välein. 90 prosenttia suorittaa kurssin tentin jakson päätteeksi.
    Hervonen uskoo, että tenttiakvaario voisi osin sopiakin. ”Ensimmäiseksi tulee mieleen, kuka siellä valvoo, miten identiteetti todetaan. Meillä koitetaan nimenomaan välttää poliisivalvontasystee-miä eikä tenteissä vaadita henkilöllisyystodistusta. Akvaa-riossa se olisi välttämätöntä.”
    Hervosen mukaan tentti-käytäntöjen on muututtava opetuskäytäntöjen mukaan. ”Minusta tenttitilanne ei ole keskeinen, vaan tehtävien laatu ja korjaustyön helpottaminen. Siinä voisi olla tenttiakvaarion hyvä puoli, kun opettajien ei enää tarvitsisi arvailla käsialoja.”

Pilvi Torsti
Piirros Erika Kovanen