Sarajevoon, Bosnia-Herzegovinan pääkaupunkiin hyökättiin 5. huhtikuuta 1992. Laaksossa sijaitsevaa kaupunkia ympyröiville kukkuroille vyöryi 120 tankkia ja iso joukko sotilaita. Jugoslavian kansallinen armeija ja sitä auttaneet paikalliset serbiterroristit piirittivät kaupungin ja alkoivat kiristää rengastaan. Toukokuun alkuun mennessä koko kaupunki oli saarrettu. Siitä alkoi aukoton piiritys.
Ne osat kaupungista, joita ei saatu miehitettyä, olivat jatkuvan tulituksen kohteena. Kaupunkiin ammuttiin päivittäin tuhansia kranaatteja. Kohteina olivat yhtä lailla sairaalat, koulut, moskeijat, kirkot, synagogat, kirjastot, museot kuin leipä- ja vesijonoissa seisoneet ihmiset. Kaupungissa ei ollut puhelimia, vesi-, kaasu- ja sähkölinjat olivat poikki. Ruokavaranto hupeni nopeasti. Hautausmaat laajenivat. Vaikka arviolta 100 000 asukasta jätti kaupungin, sadattuhannet sarajevolaiset jatkoivat elämää piiritetyssä kaupungissa koko sodan ajan.
Marraskuussa 1995 solmitun Daytonin rauhansopimuksen ja YK:n IFOR-joukkojen saapumisen jälkeen, hyökkääjät alkoivat jättää valtaamiaan alueita kaupungin ympärillä. He ryöstivät, polttivat ja tuhosivat mennessään kaiken mahdollisen.
Sarajevossa tapettiin piirityksen aikana 10 615 ihmistä. Heistä 1601 oli lapsia. Yli 50 000 haavoittui. Iso osa heistä on ikuisesti invalideja ja kerjää tänä päivänä Sarajevon kaduilla. Piiritys kesti yhteensä 1395 päivää (2.5.1992-26.2.1996). Se on pisin piiritys ihmiskunnan nykyhistoriassa. Leningradin piiritys toisessa maailmasodassa kesti 900 päivää.
Pilvi Torsti
