30. lokakuuta 1998
Teksti:

Työnantajat haluavat leipiinsä sosiaalisesti taitavia hyviä tyyppejä. Yliopistolla ei työnhakua opeteta.
    Työttömyyden pelko leijailee pysyvästi akateemisesti koulutettujenkin yllä. Lopullisesti työn merkitys muuttui laman myötä. Syvimmästä suosta on noustu ja tällä hetkellä akateemisten alojen työtilanne näyttää Kluuvin työvoimatoimiston korkeakouluneuvojan Terhi Tiitisen mielestä harvinaisen hyvältä.
    ”Vielä vuonna 1994 tilanne vaikutti toivottomalta, mutta noin vuosi sitten avoimia työpaikkoja ilmaantui valtavasti.” Valoisista näkymistä huolimatta Tiitinen ei usko, että 80-luvun tilanteeseen, jolloin kaikilla oli töitä, olisi paluuta. Työllisyys on muuttunut alakohtaiseksi. Esimerkiksi atk-aloilla on ollut jo jonkun aikaa työvoimapula, kun taas juristien imu tuntuu laantuneen.
    Kluuvin työvoimatoimistossa oli elokuussa 6 500 aktiivista akateemista työnhakijaa, joista työttömiä oli 3 000. Entistä useampi työnhakijoista halusi vaihtaa työpaikasta toiseen. Tiitinen ei lähde arvioimaan, onko eri tiedekuntien välillä suuria työllistymiseroja eli työllistyvätkö luonnontieteilijät paremmin kuin humanistit. Tapaukset ovat aina yksilökohtaisia.

Uran voi unohtaa

Korkeakouluneuvoja Teija Hoppe sanoo, että Uudenmaan työllisyystilannetta leimaa ristiriitaisuus. Joillakin aloilla on työvoimapulaa, mutta toisaalta pitkäaikaistyöttömyys sitkistyy. Työllisyystilanne on epävakaa: vaikka tilanne on parempi kuin vuosiin, se saattaa keikahtaa ylösalaisin hyvinkin nopeasti.
    ”Nykyään ei uskalla antaa viiden vuoden tai edes vuoden päähän ulottuvia arvioita ”, Hoppe huokaisee. Ainakaan hän ei näe taivaalla tummia pilviä. ”Se on kuitenkin selvää, että tyypillisen ja perinteisen käsityksen tasaisesta urasta voi unohtaa.”
    Tutusta ja turvallisesta yliopistoympäristöstä työelämään siirtyminen aiheuttaa jatkossakin opiskelijoille harmaita hiuksia. Korkeakouluneuvoja Eija Loikkanen havainnoi, että monella juuri valmistuvalla opiskelijalla on sellainen totuudenvastainen ajatus, etteivät he osaa mitään. ”Mutta se on paljolti sellaista siirtymävaiheen pelkoa. Matkalla tutusta tuntemattomaan saattaa herätä aiheettomiakin pelkoja.”

Työantaja etsii oikeaa tyyppiä

Useimmat työpaikat eivät tule missään vaiheessa avoimeen hakuun, vaan ne täytetään tiskin alta. Tämän takia on korkeakouluneuvoja Liisa Jaakkosen mielestä tärkeää pitää kanavat auki moneen suuntaan.
    ”Sanoisin että korkeintaan 30 prosenttia työpaikoista täytetään avoimen haun kautta. Juuri näistä lopuista tiskin alta menevistä työpaikoista hakijan pitäisi päästä vihille, koska on eri asia kilpailla työpaikasta viiden kuin sadan ihmisen kanssa.”
    Aina ei kannata sokeasti tuijottaa työnantajien asettamiin tutkintovaatimuksiin. Työnantajat hakevat lopulta sitä oikeaa tyyppiä. Terhi Tiitinen kertoo, että eräässäkin tapauksessa työnantaja etsi riveihinsä kasvatus- tai sosiaalitieteilijää. ”Lakimiehen minä sinne laitoin, ja ne huomasivat että sitä ne itse asiassa sittenkin tarvitsivat.”
    Akateeminen koulutus antaa joustavan pohjan työelämää varten, ja akateemisesti koulutettu pystyy tekemään monia asioita, joita hän ei ehkä itsekään tiedä osaavansa. Aina ei kannata hakeutua vain tiukasti omaa koulutusta vastaavaan työhön.
    Helsingin yliopiston rekrytointipalvelun kotisivuilla toimii HYPER-tietokanta, johon on tallennettu opiskelijoiden ansioluetteloita ja jossa opiskelija voi ilmoittautua aktiiviseksi työnhakijaksi. Eniten aktiivisia työnhakijoita tietokannassa on humanistisesta ja valtiotieteellisestä tiedekunnasta, vähiten lääketieteellisestä.
    ”Tämä tieto ei kuitenkaan kerro paljoakaan eri tiedekuntien työllisyystilanteesta”, rekrytointipalvelun projektipäällikkö Hanna Koivisto kertoo. ”Enemmän se kertoo ehkä valmistuneiden määrästä.”
    Koivistokin painottaa sitä, että opiskelija metsästää työtä monilta kanavilta. ”Työnantajat pitävät nykyään hyvin tärkeänä kriteerinä sosiaalisia taitoja. Tällaisia ominaisuuksia kannattaisi työtä hakiessaan mainostaa.”

Mene Rekryyn, heti!

”Työelämään orientoituminen pitäisi aloittaa jo opiskelun alkuvaiheessa. Etenkin työnhakutekniikkaan olisi hyvä saada tuntumaa mahdollisimman paljon”, Terhi Tiitinen painottaa.
    Yliopistotutkinnot eivät ole erityisesti työelämään painottuneita, ja varsinaiset työnhakutaidot pitääkin hankkia jostain muualta kuin opiskelujen parista. ”Onkin erikoista, että asia sivuutetaan yliopistolla täysin”, Tiitinen ihmettelee. Ammattikorkeakoulut saattavat hänen mielestään muotoutua vakavaksi kilpailijaksi korkeakoulujen perinteisillä reviireillä. Siellä on opetuksessa suuntauduttu työelämän tarpeisiin tehokkaammin.
    Työtä hakiessa olisi Teijan Hoppen mukaan suotavaa, että gradu olisi jo lähes valmis tai ettei se ainakaan häiritse työnhakijan tarjoamaa työpanosta. ”Suomessa on aina arvostettu papereita, ja kyllä korkeakoulutodistus on hyvä pohja”, hän naurahtaa.

Sami Rainisto
Piirros Ville Pynnönen