02. lokakuuta 1998
Teksti:

Elokuvan historiassa seksuaalisuus on ollut alusta asti mukana. Vaikka seksi on yleensä ollut arka aihe, vielä suurempi tabu on ollut homoseksuaalisuus. Mutta myös homoutta on esitetty valkokankaalla yhtä kauan kuin elokuva on ollut olemassa.

Mykät homot

”Kenties ensimmäinen aihetta sivunnut elokuva on Thomas Edisonin varhaisiin 1890-luvun kokeiluihin kuuluva pätkä The Gay Brothers”, Outi Heiskanen Suomen elokuva-arkistosta kertoo. Edison tunnetaan muun muassa elokuvakameran kehittäjänä, mutta tekniikkaa hioessaan hän tuli tehneeksi myös lyhyitä, yleensä koomisia elokuvia.
    ”On tulkinnanvaraista, pidetäänkö kyseistä elokuvaa varsinaisena homoelokuvana vai ei”, Heiskanen muistuttaa. ”Homoseksuaalisuutta esittävien elokuvien historioitsijoita ja teoreetikoita syytetään usein siitä, että kyse on vain tulkinnasta ja halusta nähdä tällaisia vaikutteita eri elokuvissa. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että aihetta on ollut pakko käsitellä hyvin peitellysti, koska sen suora esittäminen olisi tuolloin ollut mahdotonta.”
    Edisonista oli vielä pitkä matka avoimempaan aikaan. Homo- ja lesboelokuvat vapautuivat vasta 80-luvulla. Homoseksuaalisuuden suora esittäminen elokuvissa liittyi voimakkaasti tuolloin tapahtuneeseen independent-elokuvan nousuun. Indie-leffoissa homoteema putkahteli esiin vähän väliä, hyvänä esimerkkinä vaikkapa lajityypin klassikko Drugstore Cowboy (1989).

Hillitysti valtavirtaan

”Suuriin main stream -leffoihin teema on tullut oikeastaan vasta 90-luvulla, ja silloinkin varsin hampaat-tomana”, Heiskanen toteaa. ”Esimerkiksi Paistetut vihreät tomaatit on tehty tärkeimpänä pyrkimyksenä tavoittaa mahdollisimman suuri yleisö.” Sanomaksi ei jää sen kummempaa kuin se, että vähemmistöt ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin.
    Sen sijaan 80-luvun lesbo- ja homoelokuvien nousu liittyi nimenomaan niiden tekijöiden tarpeeseen määritellä itse oma aihepiirinsä ja irtautua samalla 70-luvun Hollywoodin kaavoista, joissa homoseksuaalille hahmolle varattiin yleensä ainoastaan psykopaatin ja rikollisen rooleja.
    Outi Heiskanen luennoi 30.10. HYY:n elokuvaryhmän ja Suomen elokuva-arkiston järjestämässä Seksuaalisuus valkokankaalla -luentosarjassa otsikolla Valkokankaan homohistoriaa. Luennon yhteydessä esitetään Donna Deitchin ohjaama elokuva Desert Hearts (1985).
    ”Desert Hearts on mielestäni les-boelokuvahistorian ehdoton merkkipaalu. Se saattaa olla jopa merkittävin elokuva mitä aiheesta on tehty, sillä se kertoo kahden naisen välisen rakkaustarinan harvinaisen romanttisesti ja kiihkottomasti, ilman sensaatiohakuisuutta.”
    Vielä viime vuosikymmenellä lesbo- ja homoelokuvat koettiin lähinnä niin sanotuiksi coming out -leffoiksi, joissa seksuaalista identiteettiä vasta alettiin löytää. Vakiintunutta homoseksuaalista identiteettiä ei silloin vielä valkokankaalla juuri näkynyt.
    ”Myös Desert Hearts on tavallaan vielä coming out -elokuva, mutta siinä on jo nähtävissä muutakin: toinen pääosassa olevista naisista on jo elokuvan alussa varma ja selkeä omassa identiteetissään eikä horju siinä koko elokuvan aikana”, Heiskanen painottaa.
    Desert Heartsin aikalaisyleisölle oli erittäin tärkeää, että elokuvassa oli myös onnellinen loppu. ”Joku sanfranciscolainen naisryhmä oli kirjoittanut Desert Heartsista palautekirjeen, jossa he totesivat olleensa niin onnellisia elokuvan nähtyään, etteivät he olleet pystyneet syömään mitään viiteen päivään!”

Seksuaalisuus valkokankaalla -luentosarja elokuvateatteri Orionissa, Eerikinkatu 15, perjantaisin klo 14.30-16.30, 20.11. saakka. Vapaa pääsy. Aiheeseen liittyvä elokuvaesitys aina luennon jälkeen klo 17.00. Elokuvalippu 17 mk + Orionin kantakortti.

Satu Elo