02. lokakuuta 1998
Teksti:

Helsingin yliopistolla on käynnistynyt homotutkimusluentosarja, joka käsittelee homoutta ja tutkimusta eri näkökulmista. Yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Stålström luennoi väitöskirjansa aiheesta, historiallisista homokategorioista. Kaikki luokitukset eivät vieläkään ole kadonneet.

Antiikin homo

Antiikin Kreikassa ja Roomassa vallitsi seksuaalinen suvaitsevaisuus. Mutta vain tietyissä puitteissa. Hyväksytty homoseksuaalisuus rajoittui siihen, että vanhemmat miehet ottivat nuoria poikia suojateikseen ja harrastivat seksiä näiden kanssa.
    ”Oli epämiehekästä ja pa-heksuttavaa antautua anaaliyhdynnässä passiiviseksi osapuoleksi. Siitä ei tullut rangaistusta, mutta se ei ollut hyväksyttyäkään”, Olli Stålström kertoo.

Syntinen homo

Vuonna 533 jKr. kristitty keisari Justinianus sääti ensimmäisen homoseksuaalisuudesta rankaisevan lain. Lainsäädäntö kehittyi myöhemmin kuolemantuomioksi. Roo-masta homovastaisuus levisi kristinuskon mukana muualle Eurooppaan ja myöhemmin kolonialismin mukana muuhun maailmaan.

Noitahomo

Vaikka homous julistettiin synniksi, siihen ei puututtu ennen kuin kirkko vakiinnutti valtansa keskiajan lopulla. Stålströmin mukaan tutkija John Boswell on löytänyt ajalta ennen inkvisitioita useita kirkollisia vihkikaavoja homopareille.
    1200-luvulla alkoi inkvisitio ja noitavainojen ohessa aloitettiin homojen metsästys. 1400-luvulla noitina roviolle joutuivat homot, lääkitystaitoiset naiset sekä vääräoppiset ja juutalaiset.

Rikollinen homo

Vielä 1700-luvulla homoseksuaalisuus johti useimmissa maissa kuolemantuomioon. Valistusaatteen levitessä uskonpuhdistus hajoitti kirkkoa ja tieteellinen maailmankuva pääsi valloilleen.
    Ranskan vallankumouksen myötä pelkästään raamattuun ja uskonnollisille syille perustuvat rikoslain kohdat poistettiinkin. Homouden lisäksi rikoslaista poistettiin avioerot ja vääräoppisuuden kieltävät lait.

Sairas homo

Kun tieteellinen maailmankuva tuli valtaan 1800-luvulla homoseksuaalisuus leimattiin sairaudeksi.
    Eniten lääketieteen homokäsitykseen on Stålströmin mukaan vaikuttanut Richard von Kraft-Ebingin teos Psychopathia sexualis (1886).
    ”Monena painoksena maailmalle levinneessä teoksessa vakaasti katolinen lääkäri julistaa Vanhan testamentin paatoksella, kuinka pahaa ja sairasta homoseksuaalisuus on”, Stålström kertoo. Kraft-Ebing syyllistyi samaan kehäpäätelmään, johon useat lääkärit melkein puolentoista vuosisadan ajan ovat syyllistyneet. Kun tutkitaan psykiatrin potilaina olevia homoja, heillä on helppo todeta mielenterveydellisiä ongelmia.
    1800-luvulta lähtien homot leimattiin sairaiksi, koska heteroseksuaalista viettiä pidettiin luonnollisena ja ainoana sallittavana sukupuoliviettinä. Samasta syystä myös itsetyydytystä pidettiin vakavana sairautena.

Freud ja homo

”Sigmund Freud oli yksittäinen poikkeus sairausteoreetikoiden joukossa”, Stålström toteaa. ”Hän sanoi, ettei ole mitään luonnonlakia, joka tekee ihmisestä heteron. Kaikilla ihmisillä on hänen mukaansa mahdollisuus rakastua jompaan kumpaan sukupuoleen.”
    Freud puolusti julkisuudessa homoseksuaaleja ja esitti, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus, eikä siinä ole hävettävää.
    ”Jos lukee Freudin tuotannon kokonaan, voi ymmärtää, että hän vastusti homouden sairausleimaa. Hänen jälkeensä on tullut joukko psykoanalyytikkoja, jotka ovat tulkinneet häntä väärin”, Stålström huokaisee. Freudin aloittamaa seksuaalista vallankumousta seurannut 1920 -luku oli homouden kukoistusaikaa Euroopan ja Yhdysvaltojen suurkaupungeissa.
    Mutta sitten tuli New Yorkin pörssiromahdus ja lama, Saksan hyperinflaatio ja natsismi. Asenteet kiristyivät ja Euroopassa kehitys huipentui homojen sullomiseen keskitysleireihin. Yhdysvalloissa vainot levisivät kylmän sodan ja kommunistivainojen myötä. Poliisien ja psykoanalyytikkojen voimin Amerikassa etsittiin ja erotettiin kymmeniä tuhansia homoja työpaikoistaan.

Vapautunut homo

60-luvun lopun opiskelijaliikkeen myötä sai tulta alleen seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaminen ja homoaktivismi. Hippien aikakaudella naisellisista pitkä-tukkahomoista tuli Tom of Finland -machoja.
    ”Olen omistanut väitöskirjani Evelyn Hookerille, joka 1957 ensimmäistä kertaa teki tutkimuksen, jossa tieteellisesti verrattiin terveiden homomiesten ja heteromiesten psykologisia ongelmia. Eroja ei löytynyt. Tutkimus sai jatkoa ja tieteellisen näytön kasautuessa päädyttiin poistamaan homous ja itsetyydytys Yhdysvaltain psykiatrien sairausrekisteristä”, Stålström kertoo. Nykyaikainen homo ja lesboliikkeen syntynä pidetään Stonewall-kapinaa New Yorkissa 1969.
    ”Kun homot saivat tarpeekseen poliisin ratsioista homokapakoihin, Stonewallissa syntyi kapina. Se kesti kaksi päivää. Paikalle jouduttiin kutsumaan kaksi tuhatta poliisia. Olin itsekin tuona kesänä vaihto-oppilaana samassa kaupungissa”, Stålström muistelee hieman ylpeänä.

Homokategorioiden loppu?

Homokulttuurilla menee 1990-luvulla paremmin kuin koskaan. ”Homokategoriat ovat katoamassa, niin juridisesti, lääketieteellisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Homoilla ei ole yhteistä habitusta, jonka avulla heidät voisi erottaa. Tanskassa luterilainen kirkko on jo hyväksynyt homoavioliittojen siunaamisen. Uskon että pian Suomessakin kaikki homoluoki-tukset häviävät”, Stålström ennustaa.

Olli Stålsrömin luennoi 1.10. Luennot jatkuvat torstaisin Porthaniassa (P654). Rainer Hiltunen kertoo homoseksuaalisuudesta juridisesta näkökulmasta 8. 10.

Heikki Valkama
Kuva: Tiina Karjalainen