18. syyskuuta 1998
Teksti:

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan räjäyttäjä, yliopiston luottomies, opetusministeriön lakeija ja ikiopiskelijan arkkivihollinen.
    Vararehtorin paikalta keväällä väistynyt professori Arto Mustajoki, 50, ei jätä yliopistolla ketään kylmäksi. Moni pitää häntä taitavana poliitikkona, joka saa asiat hoidettua. Toisten mielestä hän kulkee opetusministeriön liekanarussa toitottaen tulosvastuuajattelun ilosanomaa.
    Mustajoki on hakenut kolmesti yliopiston rehtorin virkaa. Kahdesti hänet valittiin ensimmäiseksi vararehtoriksi. Kolmannella yrittämällä viime toukokuun lopussa käydyissä vaaleissa Mustajoki jäi vajaan parinkymmenen äänen päähän istuvasta rehtorista Kari Raiviosta. Enää Mustajoki ei suostunut vararehtoriksi.

Vihattu remonttimies

Vaikka Mustajoki tulee hyvin toimeen Raivion kanssa, hän on uskaltanut olla asioista myös eri mieltä. Vararehtorina hänen vastuullaan oli yliopiston molempien päätehtävien eli opetuksen ja tutkimuksen kehittäminen. Erityisesti yliopiston uusi rahan-jakomalli henkilöityi Mustajokeen, vaikka hän valmisteli asioita rehtorin toimeksiannosta. Mustajoki ei kuitenkaan syytä asiasta rehtoria.
    ”Raivio ei missään vaiheessa vältellyt vastuuta. Välillä minulla alkoi usko loppua, mutta Raiviolta löytyi voimaa vetää sovittua linjaa loppuun saakka”, Mustajoki vakuuttaa.
    Mustajoki johti myös opetusministeriön työryhmää, joka pohti perustutkinto-opintojen viivästymisen syitä, ja kohua herättänyttä arviointiryhmää, joka nosti kiusallisesti esiin matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tehottomuuden tuottaa tutkintoja.
    Remonttimiehenä Mustajoki on joutunut rajunkin arvostelun kohteeksi. ”On se ollut rankkaa ja välillä jopa kohtuutonta”, hän tunnustaa.
    Pahimmillaan sähköpostien, faksien, mielipidekirjoitusten ja lehtijuttujen tulva oli niin suuri, että Mustajoki kieltäytyi kokonaan vastaanottamasta niitä. ”En pystynyt enää käsittelemään palautetta enkä myöskään sitä, että asiat voitiin käsittää niin väärin”, hän huokaa.

Papin poika ja kravattipakko

Mustajoki korostaa taustansa vaatimattomuutta. Hänen isänsä oli puuseppä, joka vanhemmalla iällä luki itsensä ensin ylioppilaaksi, sitten papiksi. Perheessä oli seitsemän lasta, joista Arto oli nuorin.
    Mustajoki opiskeli aluksi germaanista filologiaa. Venäjää hän lähti opiskelemaan järkyttääkseen vahvasti oikeistolaista kotiväkeään. Eteläpohjalaisen papin pojan venäjän luvut olivatkin koko suvulle melkoinen ihmettelyn aihe.
    Vielä varadekaanina ollessaan Mustajoki veti kaulaansa kravatin vain pakon edessä. ”Uskoin, ettei kravatti kaulassa voisi tehdä töitä lainkaan”, hän hymyilee. Asemansa vuoksi hän on joutunut liikkumaan hienostelevissa seurapiireissä.
    ”Salaa naureskellen koko touhulle. Oma työrooli täytyy silti hoitaa.” Hän asuu viikonloput vaimonsa Paulan kanssa Orivedellä ja yöpyy viikolla pienessä boksissa Kruununhaassa. Lapsia on neljä, joista kolme opiskelee eri korkeakouluissa. Kuopus on vielä lukiossa. Lasten serkkuja on jokaisessa tiedekunnassa, joten Mustajoki on saanut suvultaan välitöntä palautetta vararehtorivuosiensa tekemisistä.
    Työnsä ohella Mustajoki on ottanut myös liikunnan tosissaan. Siitä on muistona koripallon SM-sarjassa HNMKY:n riveissä voitettu pronssimitali.

Vahingossa hallintoon

Vaatimaton Mustajoki kutsuu itseään rivimieheksi. Hallintotehtäviin hän väittää ajautuneensa vahingossa.
     Vuonna 1981 väitellyt Mustajoki oli ensimmäinen venäjän kielen tohtori Helsingin yliopistossa lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Hänet valittiin venäjän kielen ja kirjallisuuden professoriksi käytännöllisesti katsoen ilman kilpailua jo seuraavana vuonna.
     Vuonna 1987 virkavapaalla ollut professori valittiin suostumusta kysymättä historiallis-kielitieteellisen varadekaaniksi ja melko pian dekaaniksi.
Rehtorinvaaleissa 1992 Mustajoki nostettiin ensimmäiseksi vararehtoriksi, vaikka hän oli ilmoittanut ensin olevansa käytettävissä ainoastaan rehtorin virkaan. ”Vaalien jälkeen melkein itkin. Olisin halunnut palata laitokselleni”, hän muistelee.
    Vararehtorina ollessaan Mustajoki huomasi, ettei tutkimukselle jää aikaa. Henkireiäksi jäi oppikirjojen ja tietokoneohjelmien teko sekä venäjän kielen oppimateriaalin tuottaminen tv-sarjoille, joista tunnetuimmat ovat Raz dva tri ja ensi keväänä jälleen jatkuva Kapusta.
    Opetusmateriaalin tuotantoa varten Mustajoki perusti perheyritysen, Discimus Oy:n. ”Se ei tosin ole vielä kertaakaan jakanut osinkoa”, hän toteaa.

Kummallakin puolen rintamaa

Yliopistolla Mustajokea on syytelty veljeilystä opetusministeriön (OPM) kanssa. Ministeriössä häntä taas pidetään häirikkönä – tosin asiantuntevana sellaisena. ”Ei OPM tahallaan yliopistoa kiusaa, hekin ovat valtionvarainminis-teriön puristuksessa. Jos olemme opetusministeriön kanssa täysin eri leireissä, molemmat kärsivät”, Mustajoki muistuttaa.
     Mustajoki yritti samaan tapaan välittää erilaisia näkemyksiä jo 70-luvun alussa oltuaan kaksi vuotta stipendiaattina Leningradissa. Kokoomuslaisille tuttavilleen Mustajoki korosti olosuhteiden hyviä puolia ja taistolaisille hän kuvasi sosialismin ankeutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Niskuroivat yliopistot

OPM:n työryhmää vetänyt Mustajoki syyttää yliopistoja. ”Ne ovat lepsuilleet tutkinnonuudistuksissa. Asetukset ovat määränneet jo jonkin aikaa, että opinnot pitää järjestää siten, että tutkinnon voi suorittaa viidessä vuodessa. Näin ei ole tehty!” Mustajoki huudahtaa.
”Tämä on tietoista niskurointia yliopistoilta. On vääränlaista autonomiaa jättää noudattamatta valtioneuvoston päätöksiä. Niihin pitää vaikuttaa valmisteluvaiheessa”, hän jatkaa.
    Tiukat valmistumisajat pakottavat laitokset ottamaan enemmän vastuuta opiskelijoistaan. Ajatus on Suomessa uusi. Vielä 70-80 -luvuilla ajateltiin, ettei yliopiston tarvitse tai edes pidä olla huolissaan opiskelijan valmistumisesta.
    Suurin syy valmistumisaikojen venymiseen on opiskelijoiden tu-toroinnin eli ohjauksen puute. Mustajoen mukaan Suomen malli on kopioitu vanhasta saksalaisesta yliopistoperinteestä. Esimerkiksi brittiläisessä traditiossa tutorointi on hyvin kiinteä osa opiskelua.
    ”Meillä tutorointi on vielä satunnaista ja opiskelija voi edelleen jäädä helposti heitteille.”
    Mustajoki ennakoi valmistumisaikoja pohtineen työryhmän aiheuttavan kohua. ”Miksi silloin ei protestoitu, kun asetukseen tuli maininta viidestä vuodesta tai silloin, kun opintorahan rajoitukset tulivat voimaan? Päätökset on tehty ajat sitten ja nyt mietitään keinoja, miten ne toteutetaan.” Mustajoen mukaan liialliseen itsetuntoon käpertyvällä yliopistolla ollaan väärällä tavalla ylpeitä ja itsekeskeisiä.

Töitä tarjolla – Venäjällä

Heti kevään rehtorinvaalien jälkeen Mustajoelle tarjottiin unelmapestiä: kolmivuotistaáVenäjän korkeakoululaitoksen kehittämisprojektia.     Kehitysryhmälle haettiin venäjäntaitoista vetäjää, jolla on pitkä kokemus yliopistohallinnosta. Sopivia ehdokkaita ei maailmasta kovin montaa löydy.
    Mustajoki hylkäsi kiinnostavan tarjouksen ja valitsi mielummin paluun omalle laitokselleen. Nyt hän suunnittelee kirjan kirjoittamista.
     Otsikkokin on valmiina: Tuloksena yliopisto. Kokemuksia ja käsityksiä yliopiston hallinnosta.
    ”Yliopistopolitiikasta on viime aikoina tehty paljon kirjoja, mutta ne ovat ulkopuolisten tutkijoiden näkemyksiä eivätkä polttopisteessä toimineiden”, hän huomauttaa.
    Vaikka pitkä hallintoura ei tuottanutkaan rehtorinvirkaa, Mustajoki ei ole katkera.
    ”Eniten eläkepäivillä harmittelisin sitä, jos vararehtoriksi päästyäni olisin pelkuuruuttani jättänyt tekemättä jotain, jonka koen yliopiston kannalta tärkeäksi.”

Jan Erola
Kuva: Lauri Mannermaa