18. syyskuuta 1998
Teksti:

Presidentti Martti Ahtisaaressa on retorikon ainesta. Hän varoitti viime viikolla, että Venäjän kriisiä ei pidä suurennella eikä vähätellä. Voiko tuota enää osuvammin sanoa? En vain ymmärrä, mitä presidentti oikein halusi sanoa. Vielä vähemmän olen ymmärtänyt pääministeri Paavo Lipposen viime aikojen jupinoita. Isyyslomalta palannut Lipponen aprikoi ensin TV-uutisille suurin piirtein seuraavasti: ilmassa on sellaista värinää, että jotain voi tapahtua. Pian tämän jälkeen hän jatkoi eduskunnassa tokaisemalla osuvasti, että kriisissä on kysymys ¦vakavasta asiasta¦. Täytyy myöntää, että viimeistään tämän jälkeen minun tuli valtava ikävä Koiviston Manua.
    Huolestuttavinta on se, että valtakunnan johto ei tunnu tietävän, missä mennään. Siispä se turvautuu ympäripyöreisiin toteamiin Venäjän taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta. Se on pään pistämistä pensaaseen, aivan kuten vanhoina aikoina.
    Ainoa ministeri, joka on Venäjän tämänkertaisen kriisin aikana avannut suunsa selväkielisesti on Eurooppa-ministeri Ole Norrback. Hän loihe lausuman, että yksi Venäjän kaoottisen tilanteen syistä on korruptoitunut hallinto. Norrbackin tilannearvio ei ole yllättävä. Mutta se, että arvion kuulee ministerin suusta, on piristävää.
    Valitettavaa sen sijaan on se, että Ole palasi pian tämän jälkeen ruotuun ja vakuutti olevansa Venäjän tilanteesta samaa mieltä kuin pääministeri. Joko Paavo-isä pani euro-Olen kuriin tai sitten Olelle tuli hätä: Oslon-suurlähettilään paikka näytti suorapuheisuuden takia olevan lipsumassa käsistä. Vahinko. Ehdin jo panna toivoni Oleen.

    * * *

Eniten tässä suomettumisen pojan paluun ykkösosassa huolestuttaa turvautuminen vanhaan, kylmän sodan aikaiseen retoriikkaan. Jos kerran Venäjän kriisiä ei pidä suurennella eikä vähätellä, niin miksi siitä ei edes puhuta selvällä suomen kielellä. Haluaisinkin tietää, uhkaako Venäjän tilanne suomalaisten turvallisuutta? Ja jos uhkaa, niin millä tavoin?
    Sotilaallista uhkaa on vaikea edes kuvitella. Sen sijaan epävakautta aiheuttaisi kuulemma se, että Venäjä alkaa uhitella Baltian maille. Mutta kuka kertoisi, mitä tämä epävakaus tarkemmin sanottuna olisi? Ja miten meidän pitäisi siihen reagoida? Laittaa jäsenhakemus Natoon, kuten jotkut hurmahenget ovat ehdottaneet? Ei kai sentään.
    Entä sitten taloudellinen uhka? Voiko Venäjän kaaos pitkittyessään aiheuttaa meillä taantuman?
    Entä jos Venäjän kaoottinen tilanne iskee yhdessä Aasian laman kanssa EU-maiden, eli Suomen päävientialueen talouksiin? Miten silloin käy kansantalouden?
    Paljonko tulee lisää työttömiä?
    Suomen kansalaisena vaadin nyt, syyskuussa 1998, suoraa puhetta hallitukselta. Ettei sitten ensi tammikuussa tarvitse kuunnella ministeritason viisastelua: Mehän sanoimme jo silloin syksyllä, että kyse on vakavasta asiasta.
    Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

sipola@kaapeli.fi