Yleisen kirjallisuustieteen professori Hannu K. Riikonen ja hänen vaimonsa, kirjastonhoitaja Marjatta Riikonen ovat tyypillinen yliopistopari. Nyt he kertovat suhteestaan.
Hannu K.: ”Näin Marjatan ensimmäistä kertaa luennolla. Muistan vielä, että luennot käsittelivät myöhäisantiikin ja keskiajan latinankielisiä tekstejä. Hyvin tärkeä vaihe suhteessamme oli latinanopiskelijoiden opintoretki Roomaan Suomen Rooman instituuttiin…”
Marjatta: ”…eli Villa Lanteen. Minä tajusin asian keväällä 1969, mutta en kyllä samalla luennolla kuin hän, koska niillä luennoilla en kiinnittänyt huomiota kehenkään jätkään. En huomannut Riikosta ollenkaan, vaan istuin ensimmäisessä penkissä ja kuuntelin luentoja.”
H: ”Ehkä minulla oli aikaa katsoa vähän muutakin.”
M: ”Kiinnitin häneen huomiota Säätytalon portailla pääsiäisloman jälkeen. Silloin hän otti yhteyttä ja pyysi minua teatteriin. Säikähdin, että olinko antanut mielikuvan, että jahtaan täällä miehiä. Se oli kauheata. En tietenkään lähtenyt.”
H: ”Siis Säätytalolla pidettiin siihen aikaan luentoja.” Seurasi monenlaisia vaiheita. Riikoset menivät naimisiin 11 ja puoli vuotta myöhemmin vuonna 1980. Naimisiin mennessään molemmat olivat Helsingin yliopistolla töissä.
H: ”Naimisiinmenon hitauteen vaikutti ehkä myös kuuluisa slavisti, akateemikko Valentin Kiparsky, joka neuvoi, että naimisiin saa mennä vasta silloin kun väitöskirja on valmis. Minä tulin noudattaneeksi tätä ohjetta.”
Riikoset myöntävät, että yliopistolla on paljon suhteita.
H: ”Yliopisto on paikka, jossa intohimoja riittää. Täällä ihmissuhteisiin liittyvien intohimojen lisäksi ovat läsnä vielä tieteelliset intohimot, jotka välillä kietoutuvat toisiinsa. Yliopistolla on kaiken ikäisiä ihmisiä. Humanistinen tiedekunta on vielä niin naisvaltainen.”
M: ”Jos kaksi ihmistä liikkuu samalla tutkimusalueella, yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat jo omiaan niittaamaan heidät yhteen. Siitä ei ole pitkä matka suhteeseen. Tilaisuus tekee varkaan.”
H: ”Yliopistolla tieto kulkee tällaisissa asioissa erityisen hyvin. Joskus on helpompi saada tietoa yliopistolla vallitsevista ihmissuhteista kuin hallinnollisista asioista.”
M: ”Ihmisten rakastuminen yliopistolla on ympäristöongelma siinä mielessä, että muut pohtivat enemmän asioita kuin asianomaiset.”
H: ”Nyt parit saattavat tehdä asian itsekin julkiseksi.”
M: ”Koen kiusallisena, että jotkut ihmiset pitävät minua pro-fessorskana. Minusta se on täysin asiatonta eikä työlläni ole mitään tekemistä sen kanssa mitä mieheni tekee.”
H: ”Yliopistolla tiedetään ihmisten kotielämästäkin vaikka kuinka paljon juoruverkostojen kautta. Yliopistolla on löydettävissä koko inhimillisten suhteiden kirjo. Eräs professori meni naimisiin opiske-lijatytön kanssa ja auttoi uutta vaimoaan viimeistelemään keskeneräistä gradua. Vanhempi professori kommentoi tästä ”että eikö siitä silti sen parempaa tullut. Pitäisikö minun tehdä se sinun lisensiaatintyösi?
Kuvaa varten Riikoset ryhmittyvät kukikkaan kankaan eteen. Marjatta vastustelee ensin, kunnes muistaa, että saaneensa ”Riikoselta silloin nuoruudessa vaaleanpunaisia ruusuja”.
Tekstit Jaakko Lyytinen ja Heikki Valkama
Kuva Johanna Mannila
