08. toukokuuta 1998
Teksti:

Tuhatkunnan puheenjohtaja Tatu Rauhamäki taluttaa polkupyörää kohti Aleksis Kiven patsasta kauhunsekaisin tuntein.
    – Jos ne syö mut! Tatu epäilee.
    Mutta sitten hän muistaa, että ne ovat kasvissyöjiä.
    Tatu itse on lihansyöjä ja kovien arvojen porvarikasvattaja, joka rekrytoi nuoria kokoomukseen.
    – Aleksis Kiven patsaalla ei taida olla paljon rekrytoitavaa, Tatu nauraa.
    Patsaalla häntä odottaa noin 80 polkupyörämielenosoitukseen osallistuvaa nuorta ympäristöaktivistia. He haluavat autottoman keskustan.
    – Kaupunkiin mahtuvat sekä autot että pyöräilijät! Tai sitten keskusta siirtyy muualle, Tatu sanoo.
    Hän lykkii pyöränsä mielenosoittajien jatkoksi. Kukaan ei käy puraisemassa hänestä palasta, vaikka siisti paitapusero ja hiusten konservatiivinen leikkaus erottuvat selkeästi vaihtoehtoisen nuorison keskeltä.
    – Siistiä! Tää on lähes radikaaleinta, mitä mä olen tehnyt, Tatu hehkuttaa.
    Hän ei suostu kertomaan, mikä on ollut se radikaalein teko.
    Poliisisetä kulkee joukon keskellä.
    – Pitäisiköhän mun mennä kannustamaan poliisia. Olen sen puolella, Tatu sanoo.
    – Supon arkistoissa minusta on ollut tähän asti vain plus-merkkejä. Nyt tulee pitkä miinus!
    Vanhempi aktivisti Heikki Helenius puhuu pitkään autotunnelia vastaan kovaääniseen. Tatu alkaa päästä fiiliksiin.
    – Lähdetään jo! En malta enää. Nyt pitää päästä barrikadeille, hän virnuilee.
    Lopulta pyöräkulkue lähtee liikkeelle Mikonkadulle. Ajatuksena on ajaa ympäri keskustaa mahdollisimman hitaasti, jotta autojen liikkuminen vaikeutuisi.
    – Kävelijätkin ajoradalle, Helenius kajauttaa kovaääniseensä.
    Tatu hätkähtää pelästyneenä. Hän on ilmoittanut jo ennen kulkuetta, että ei suostu tekemään mitään, josta joutuu putkaan.
    Kulkue huutaa autoton keskusta, autoton keskusta, autoton keskusta. Tatu ei suostu avaamaan suutaan. Pitkän anelun jälkeen hän pihauttaa hiljaa kurkustaan autoillekin keskusta ja pui vaisusti pari kertaa nyrkkiä.
    – Mulla ei ole autoa. Liikun kävellen. Mutta ostan heti auton, kun pääsen kunnon porvarin palkoille.
    Tatu on joutunut kulkuetta varten lainaamaan pyörän Tuhatkunnan pääsihteeriltä Mikko Kortelaiselta. Maastopyörä ei ole ihan parhaassa kunnossa. Se kirskuu ja natisee. Se ei ole kuitenkaan kulkueen huonokuntoisin pyörä. Huonokuntoisimmasta napsahti runko kahteen osaan heti mielenosoituksen alkumetreillä.
    – Tosi nuorta porukkaa ja ihan ihailtavaa innokkuutta, Tatu sanoo mutta loiventaa heti perään. ? Siis jossakin mielessä.
    Kulkue matelee poliisiauton perässä Simonkatua ylös Annankadun risteykseen.
    – Nyt on kriittiset paikat. Kokoomuksen puoluetoimisto on ihan nurkan takana. Voi joku tuttu nähdä.
    Annankadun ja Eerikinkadun kulmassa Tatun pyörästä tipahtavat ketjut paikoiltaan. Tatu nostaa pyöränsä jalkakäytävälle.
    – Tähän loppui Rauhamäen radikaalius, hän sanoo ja ottaa tummat aurinkolasit silmiltään.

Mari Manninen
Kuva Johanna Mannila