He tunnustautuvat matkailuhulluiksi:
”Vanha fraasi, että matkailu avartaa, pitää paikkansa”, Mikko von Hertzen , 25, toteaa. Helsinkiläisen Lemonator-yhtyeen rumpali von Hertzen on opiskellut matkailualaa Haagan liiketaloudellisessa ammattikorkeakoulussa. Von Hertzen on matkustanut Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa niin paljon, ettei muista koluamiensa paikkojen määrää.
”Kai sitä etsii vaihtelua sille mitä omista pienistä ympyröistä ei saa”, Hertzen pohtii matkailunsa syitä. ”Jotkut pakenevat omia ahdistuksia pakoon. Mutta ei itseään voi paeta ulkomaille”; hän pohtii.
Anna Lyly, 21, opiskelee Helsingin ammattikorkeakoulussa vaatetusalaa. Hänkin on matkustushullu. Lylyllä on tarve matkustaa ulkomaille kolme tai neljä kertaa vuodessa. Maita hänellä on matkamittarissaan toistakymmentä. Seuraavaksi hän aikoo Kiinaan opiskelemaan.
En minä mutt ne muut turistit
Matkustaminen vaatii rahaa. Lyly ansaitsee matkabudjettinsa paiskimalla töitä hampurilaisravintolassa.
”Kai sitä menee kymmeniätuhansia markkoja vuodessa”, Lyly päivittelee huolettomasti. Hän lähtee matkalle hurvittelemaan ja hakemaan uusia kokemuksia.
Von Hertzen ei pidä rahaa tärkeänä tekijänä.
”Kaikki rahat mitä on, otetaan matkalle mukaan. Viime talvena olin kolme kuukautta Intiassa, budjettina 4 000 markkaa”, hän pohtii.
Lyly kertoo yrittävänsä yleensä olla mahdollisimman vähän turisti. ”Välillä olen turistina, kuten esimerkiksi viimeksi Kreikassa. En pidä itseäni kuitenkaan turistina.” Jos Lyly ei matkusta kaukomaille, hän lähtee ruotsinristeilylle.
Von Hertzen ei pidä ruotsinristeilyä edes matkustamisena. Hänen mukaansa risteilykokemuksen saa yhtä hyvin tavallisesta lähiökapakasta.
”Parasta matkailussa on se, kun pääsee paikalliseen kulttuuriin sisään ja tutustuu paikallisiin ihmisiin”, von Hertzen hehkuttaa. Matkustaessaan hän haluaa samalle viivalle paikallisten ihmisten kanssa.
Von Hertzen haluaa kiinnittää huomiota erityisesti ekologiseen matkailuun: ”Pitäisi aina ottaa huomioon, mitä kussakin maassa tapahtuu ja elää sen mukaan. Ympäristöä ei voi matkailutulojen vuoksi raiskata, ei Suomessa eikä muualla. Raivostuttaa tällaiset kohteet, joissa kaikki on pilattu vain siksi, että ihmiset pääsevät juomaan keskiolutta.”
Globaali verkko
Juho Juutilaisen, 28, matkailu alkoi harrastuksena. Hän keräilee maita.
Nyt matkailusta on tullut osa työtä. Juho on juuri tullut Lontoosta tapaamasta media-alalla toimivan yrityksensä yhteistyökumppaneita. Sitä ennen hän oli lähes puolen vuoden yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla ympäri maailman. Alkumatka Euroopasta Karibialle ja Yhdysvaltoihin oli silkkaa hupia.
”Liftasin Portugaliin, lensin Kanarialle ja lähdin maailmalle. Pestauduin laivaan. Kanarian saarten ja Kap Verden välillä jouduimme haaksirikkoon”, Juutilainen kertoo silmät kiiluen.
Yhdysvalloissa alkoi työ ja suhteiden luominen, jotka jatkuivat Japanissa.
”Tarvitsen jatkuvasti ideoita. Eri maissa saa uusia ideoita, keksii uusia ratkaisumalleja ja pysyy ajantasalla, ehkä jopa askeleen muita edellä”, Juutilainen kertoo. ”Samalla syntyy kansainvälinen ystäväverkko, josta on hyötyä kaikille osapuolille.”
No money, very funny
Juutilaisenkaan mukaa raha ei ole matkalla ongelma. ”Viimeisin puolen vuoden maailmanympärysmatkalla kului 40 000 markkaa, joka on aivan liikaa”, Juutilainen nauraa.
Jos vain aikaa on, pitää hänen mukaansa matkustaa halvalla. Eikä hätää, vaikka lähtisi maailmalle matti kukkarossa. ”Jos rahat loppuvat, maailman miljoonakaupungit ovat täynnä työtä.”
Singaporessa Juutilainen kertoo kokeilleensa umpimähkäistä työnhakua. Muutamalla soitolla sanomalehti-ilmoitusten perusteella löytyi heti kolme työpaikkaa. ”Eiväthän ne työt mitään herkkua ole”, hän myöntää.
Vaikka Juutilainen sanoo olevansa maailmankansalainen, hän palaa aina kotimaahan. Matka on matka vasta, kun on paikka johon palata. Toisaalta Juutilainen ei viihdy pitkään missään, edes Suomessa.
Juutilaisen mukaan internet on muuttanut matkailun. Sen avulla tavoittaa aina ystävät ja voi pitää yhteyttä. Haastattelua sovittaessa Juutilainen tavoitettiin Lontoosta.
Ne, jotka eivät matkustamaan pääse, voivat seurata toisten matkustamista verkossa. Ehkä koko matkustaminen siirtyy verkkoon. Internetistä voi jo katsella, millaista murkinaa Burkina Fasossa syödään ja samalla irkata kaverille Atlantin ali Ameriikkaan.
Heikki Valkama
Kuva: Sanna Skants
Vaarallinen matkailu
Matkailu avartaa. Mutta jos matkasta ei jää käteen kuin vero-vapaa viinapullo ja nippu valokuvia porsasjuhlasta, reipas reissaaja alkaa kaivata jännitystä elämään.
Joten minne? Afrikan manner, Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat, Papua?Uusi-Guinea, Kolumbia sekä Afganistan ovat taattuja kriisialueita. Mutta matkan kalleus, alkeellinen infrastruktuuri, todellinen hengenvaara sekä ulkomaalaisten kidnappaukset lunnaiden toivossa tekevät näistä seuduista vain kaikkein kylmäverisimpien lomakohteita.
Sen sijaan Israel ja Pohjois-Irlanti tarjoavat matkailijalle hyvät mahdollisuudet nähdä luonnossa miten uutisia tehdään. Turvallisuusriskit ovat näissä kohteissa suhteellisen pieniä. Konfliktien osapuolet eivät halua tehdä hallaa asialleen – ja karkottaa rahaa tuovia turisteja vahingoittamalla ulkopuolisia.
Nämä maat ovat myös perinteisiä matkailumaita. Kulkuyhteydet ovat hyvät ja halpa majoitus helposti järjestettävissä. Israelinkävijä voi majoittua turvallisesti Länsi-Jerusalemiin ja käydä Gazan kaistalla tai Jerikossa päiväseltään. Pohjois-Irlannissa kaikkein kovimpien fanaatikkojen taistelukenttä Portadown on leppoisan bussimatkan päässä turvallisesta ja vauraasta Belfastista.
Aktiivinen osallistuminen ohjelmanumeroihin ei ole järin viisasta. Vakuutusyhtiöt eivät yleensä korvaa vammoja, joiden syynä on asiakkaan harjoittama mellakointi tai sodankäynti.
Vaikka turismi on myös kriisipesäkkeissä tärkeä elinkeino ja tyhmien ulkomaalaisten raha kelpaa, paikalliset asukkaat antavat arvon sille, että heitä kohdellaan ihmisinä eikä jonkinlaisina luonnonoikkuina. Yänekäs pällistely ja varsinkin turhan tunkeileva valokuvaaminen saattavat johtaa vaikeuksiin. Sotilaskohteiden ja viranomaisten toiminnan valokuvaaminen kannattaa jättää kokonaan väliin. Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla putkareissu ja annos vähemmän huomaavaista kohtelua.
Vaikka matkaoppaat harvoin listaavat kriisipesäkkeitä nähtävyyksien joukkoon, aloitekykyinen matkailija ottaa etukäteen selvää paikallisista erikoisuuksista ja mahdollisista opaspalveluista. Konfliktien osapuolet haluavat usein valistaa ulkopuolisia aatteensa oikeellisuudesta. Esimerkiksi Sinn Fein järjestää kesäaikaan opastettuja kävelykierroksia ympäri Fallsia.
Kuten maailman ihmeet yleensä, kriisialueet ovat harvoin maineensa veroisia. Toisin sanoen terroristituristi saattaa huomata tutustuneensa päivän ajan seutuun, joka ei ole sen ihmeellisempi paikka kuin Kontula. Tämä ei silti himmennä tilannetta. Terrorismiturismin hohtohan on siinä, että iltaoluella voi leuhkaista kavereilleen: ”Nähty on.”
Mikäli kaiken kokeneelle maailmanmatkaajalle Gaza tai Belfast ovat liian kesyjä kohteita, hän voi matkustaa Australialle kuuluvalle Palm Islandille. Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee sen sotatoimialueita lukuunottamatta maailman väkivaltaisimmaksi paikaksi.
Henkirikosten määrä Palm Islandilla väkilukuun suhteutettuna ylittää viisitoistakertaisesti saarta hallinnoivan Queenslandin osavaltion keskiarvon. Saaren asukkaiden keskimääräinen eliniänennuste on 40 vuotta, nuorten itsemurhatodennäköisyys on 50-kertainen manner-Australian lukuun verrattuna. Sosiaali- ja terveysviranomaisten laatiman raportin mukaan saaren kuolleisuusluvut ovat yleismaailmallisesti ennennäkemättömiä. Hyvää matkaa.
Juhana Rossi
