09. huhtikuuta 1998

Kultalevyjen kanssa poseeratessaan näyttää lätkäjoukkueelta. Oikeasti bändi on uusperhe, jossa on monta lahjakasta lasta.

Freejazzia pahimmillaan

Basisti Tommi Saarikivi, 22, on tyytyväinen saadessaan paljastaa Ultra Bran musiikilliset juuret. Kerkko soitti pianoa, Tommi bassoa ja Kerkon lapsuuden luokkatoveri Arto saksofonia ensimmäisessä Ultra Bran tulevista jäsenistä koostuneessa triossa.

”Soitettiin freejazzia eli ei mitään rakennetta ja kaikki soittaa mitä sattuu. Meistä se oli hauskaa.”

Tommi oli tutustunut itseään pari vuotta vanhempaan Kerkkoon ala-asteen big bandissä Kivenlahden betonilähiössä. He harrastivat yhdessä soluttautumista alaikäisenä UMO-jazzklubille, jossa kovat nimet soittivat flyygeliä heittämällä sen sisään kaljatuoppeja tai tuijottelivat maanisesti flyygeliä kymmeniä minuutteja.

Legenda kertoo, että Ultra Bra syntyi projektina, joka osallistui poliittisten laulujen kilpailuun kappaleella Tappakaa komissaarit, nuo hullut koirat. Ja teki heti levysopimuksen.

”Muistan, että Kerkko puhui bändin perustamisesta puoli vuotta ennen sitä. Silloin oli kyse funk-bändistä. Olimme sahanneet kaksi vuotta freejazzia ja se musiikkityyli alkoi olla loppuun kulutettu.”

Freejazz ei kuitenkaan unohdu.

”Viimeisin Kerkon visio oli, että hankittaisiin 40 trumpetistia, jotka soittaisivat täydellistä kaaosta. Yleensä visiot eivät toteudu.”

Tommi on pitkään ollut Kerkon luottomies, jota odotti paikka Ultra Brassa heti armeijan jälkeen. Tommi seurustelee Kerkon vaimon siskon Sannan kanssa.

”Ymmärrän, että meidät voi nähdä veljeksinä. Ehkä olin ennen enemmän pikkuveli Kerkolle. Nyt on tullut muuta tekemistä”, Tommi virnistää väsyneenä. Hän on nukkunut viime yönä kaksi tuntia lukiessaan EU-oikeuden tenttiin.

Suoraan lukiosta yliopistoon päässyt Tommi aikoi ensin valtiotieteilijäksi. Mutta hän haki mielummin oikeustieteelliseen, koska ”sinne oli vaikeampi päästä.”

Tommista nuori Ilmari on kadehdittavassa asemassa, koska hän saa kokea Ultra Bran 18-vuotiaana. Tommin iässä opiskelu alkaa olla harrastamista tärkeämpää.

Torvisektiolla ei käy flaksi

Kukaan ei koskaan ole tarjonnut kaljaa Ultra Bran torvisektiolle siksi, että he ovat Ultra Bran jäseniä. Torvisektion kolmikkoon kuuluvat Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa opiskeleva trumpetisti Kari Pelttari, 25, sibiksessä klarinettia opiskeleva tenorisaksofonisti Marko Portin, 27, ja bändin 18-vuotias kuopus, kevään ylioppilas ja pasunisti Ilmari Pohjola.

Jonottavatko naiset baaritiskillä juttelemaan?

”Eivät”, Kari ja Marko vastaavat yksioikoisesti.

”Mitään ehdotuksia ei ole tullut, mutta jotain vaikutusta bändin jäsenyydellä on ollut. Toistaiseksi on kuitenkin ollut aika hiljaista”, Ilmari puolestaan tunnustaa.

Kuten suurin osa Ultra Bran jäsenistä, sekä Marko että Kari elävät vakituisessa parisuhteessa. Mutta Ilmari on vielä poikamies.

Klassisen musiikin piireissä puhallinsoittajien sanotaan oleva kovia dokaamaan. Entä Ultra Brassa?

”Bändissämme kaikki dokaa tasaisesti”, Kari kertoo ja Marko vahvistaa. Ilmari sanoo juovansa hyvin vähän.

Tuntuuko koskaan, että olisi mukava päästä eturiviin?

Kari: ”Ei, takana tuntuu turvalliselta.”

Marko: ”Me tehdään oma työmme ja se palkitsee.”

Ilmari: ”Joskus ois ihan hauskaa, mutten tiedä riittäisikö pokka.”

Mitä haluaisitte sanoa Ylioppilaslehden 35 000 lukijalle?

Marko: ”Jokaisen pitää olla oma itsensä, eikä teeskennellä mitään.” (Nauraa)

Ilmari: ”Peittäkää suu kun yskitte bussissa niin tautien levittäminen vähenee.”

Kari: ”Tarjotkaa bisse keikan jälkeen.”

Taiteilijan tuska

”Säveltäjäimagoni pysyy yllä, koska näytän ihottuman takia niin hurjalta. Näytän tupakoitsijalta eli rajulta tyypiltä. Moni on varmaan aika kateellinenkin”, tupakoinnin lopettanut Kerkko Koskinen, 25, pohtii suu vinosti hymyssä.

Karismaattisesta Kerkosta sekä hänen sanoittavasta vaimostaan Anni Sinnemäestä on tullut uusi virkistävä julkkispari Suomeen. Kerkko sanoo suoraan haluavansa myydä julkisuudella levyjä. Ihonhoidosta keskustelemisessa on ironiaa.

Kerkko ei yhdy teoriaan, jonka mukaan alituisella raapimisella olisi yhteyttä hänen luovuuteensa. Laulaja Anna kertoo huomanneensa, että Kerkon naama on aina laikuilla, kun hän tuo uuden kappaleen harjoiteltavaksi.

Kerkko on ollut atoopikko lapsesta asti. Pahimmillaan ihottuma on vienyt sairaalahoitoon.

”Olen aina hinkkaamassa naamaani. Televisiossakin, mutta vähän hillitymmin.”

Levoton Kerkko puree kynsiään eikä niistä ole apua raapimisessa. Paras lääke kutinaan on tasalämpö.

”Pää ulos ikkunasta talvella. Kylmä pyyhe tai naama Annin sileälle vatsalle.”

Muiden yhtyeen jäsenten yritykset väittää, että heilläkin on ihottumaa, eivät tee lempeään itsevaltiaaseen vaikutusta. Muiden atoopikkojen näkeminen herättää Kerkossa sääliä. Toisaalta hän ei hyväksy, että muut eivät hoida ihoaan. Itse Kerkko ei varo lukuisia allergioitaan.

”En jätä syömättä porkkanaraastetta yliopiston ruokalassa.”

Viina kuivaa limakalvot, josta seuraa helposti poskiontelontulehdus. Astmaatikkona hän syö jatkuvasti lääkkeitä.

”Atarax on sellainen lääke, että meikäläinen voi ottaa koko paketin, eikä tunnu valitettavasti missään. Joku juuri kertoi ottaneensa yhden iltäpäivällä ja nukkuneensa seuraavaan aamuun. Minä voin ottaa niitä aamiaiseksi.”

Kerkolla on huonon kuulonsa vuoksi pahempi morkkis kuin ihonsa. Väestönsuojassa treenatessaan bändi saa aikaiseksi valtavaa meteliä. Rumpali Antti soittaa niin kovaa, että hän tarvitsisi oman kopin.

Kerkko eläytyy musiikkiinsa niin, että tulpat tahtovat lennellä.

”Teen itseni kanssa sopimuksia. Jos saan tämän kappaaleen valiiksi. Käytän tulppia loppuelämäni.”

Ultra Bran beethovenilla olisi kuulolaitteelle käyttöä, mutta mies valittaa etteivät ne ole taiteilijasta cooleja.

Annan maha

Tavastian lavalla ainoastaan vastapäätä tanssiva Terhi huomasi, miten Anna Tulusto, 24, jäykistyi. Oli maaliskuun 25. päivä ja yhtye juhlisti kultalevyään keikkailemalla.

”Vauva potki yhtäkkiä niin kovaa, että mietin hetken kenen show tämä on.”

Äidin show se oli. Vauhdilla bailaava – tai hiihtävä kuten Kerkko tyttöjen tanssityyliä kutsuu – odottava nainen on vangitseva näky rokkiluolan lavalla. Annan vartalonmyötäinen mekko korosti kurveja.

”Euroviisuja ennen Kerkko sanoi puhelimessa, että laitat sitten tiukkaa, että maha näkyy. Maha ei ollut silloin yhtä iso kuin nyt. Muistan pullistaneeni lähetyksessä, että katso Kerkko.”

Tuleva äiti ei ole antanut mahan sanella elämäänsä. Onneksi venäjän ja tsekin kieliopinnot ovat edenneet gradu-vaiheeseen.

Yhtyeeltä hän ei hyväksyisi erityiskohtelua. Pieniä helliä rohkaisuja bändiläisiltä kylläkin lipsuu. Anna on myös vapautettu raskaiden tavaroiden roudaamisesta.

”On ihan luonnollista, että bändin jäsenet koskettavat mahaani. Mutta Tavastialla tuli 45-vuotiata miehiä lääppimään. En halua, että kolmesataa kännistä kättä koskettaa minua.”

Anna vuosi tytöille vauvauutiset jo ennen kuin raskaus oli varmistunut. Kerkko tivasi levynjulkistamiskeikalla, miksi Anna juo vichyä. Muille tieto levisi vähitellen.

”Kappale Minä suojelen sinuakaikelta oli levynjulkistamiskeikalla minulle vahva kokemus. Olin vasta pari päivää tiennyt olevani raskaana. Ymmärsin, ettei suojeleminen välttämättä tarkoita miestä.”

Anna jää vauvalomalle kesäkuun alussa.

”Jos sieltä tulee hyvä tyyppi, palaan elokuussa.”

Isä eli Sinä lähdit pois -kappaleeseen palkitun videon tehnyt Aleksi Bardy saa valmistautua odottelemaan kärryjen kanssa takahuoneessa.

Hepoista ja hauista laulava UB on lasten suosikki. Suunnitelmissa on ollut lastenlevyn tekeminen. Teiniäiti Anni Sinnemäellä on taito sanoittaa lapsille. Mutta levy-yhtiö ei lämpene ajatukselle, että alituisen hajoamisuhan alaisena työskentelevä yhtye satsaisi lapsiin.

Epävirallinen pari

Laulaja Terhi Kokkonen, 23 ja kitaristi Joel Melasniemi, 23 istuvat Erottaja-baarin pöydässä. Kumpikin kaivaa savukeaskin esiin ja Joel tarjoaa Terhille tulta.

”Yhdessäolo on meille todella tärkeää”, Joel hymyilee ja katsoo Terhiä silmiin. Joel opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa graafista suunnittelua. Hän on suunnitellut Ultra Bran levyjen kannet ja voittanut Kemin sarjakuvakilpailut.

”Parisuhde on toisen huomioon ottamista. Hyvässä parisuhteessa oppii koko ajan jotain uutta”, Joel jatkaa.

Terhi hymyilee tyytyväisenä vieressä ja katsoo jumaloiden Joelia.

”Onni on kimppu tulppaaneja ihan tavallisena päivänä”, Joel tietää.

Välillä rakastavaiset tarttuvat toisiaan kädestä. Kotona Terhi kutsuu Joelia Joldeksi ja Jolsaksi, Joel puolestaan Terhiä Terhiksi.

”Kotona kimitämme ja puhumme toisillemme siansaksaa”, pari sanoo kuin yhdestä suusta ja katsoo toisiaan merkitsevästi.

”Vuorotellen tiskaamme”, Terhi kertoo.

”Joel on ahkerampi. Minulle kertyy aina isompi röykkiö astioita.”

”Tiukan paikan tullen voi tiskata toisen puolesta”, Joel ehättää.

Terhin mukaan Joel näyttää söpöimmältä herätessään. Aivan humanoidilta. Joel puolestaan tunnustaa, että Terhi on aina viehkeä. Uskontotiedettä yliopistolla pänttäävän Terhin viehkeyden ovat huomanneet muutkin kuin Joel. Terhi on ollut tarjoilijana naiskauneudestaan tunnetussa Uudenmaankadun Soda-baarissa. Hän on myös poseerannut Trendi-lehdessä.

Paitsi kotonaan ja keikoilla, trendikäs pariskunta viettää aikaansa kahviloissa. Jopa niin paljon, että Erottaja-baariin on hankittu Terhin pyynnöstä siiderilaatu. Pariskunnan mielestä maine, jonka mukaan he viettävät suurimman osan ajastaan kahviloissa istuen, on liioittelua. Bändin johtohahmo Kerkko levittää legendaa.

”Kerkko itse viettää aikansa sisällä. Kerkko on mökkihöperö, joka vetää käteensä ja katsoo telkkaa”, he hymyilevät.

Ultra Bran saamasta julkisuudesta huolimatta Joel ja Terhi eivät halua parisuhdettaan naistenlehtien palstoille – ei niin, että haastattelupyyntöjä olisi tullut. Kerkko ja Anni saavat heidän puolestaan pitää virallisen pariskunnan tittelin.

”Asiasta on keskusteltu ja me pysymme mielummin poissa julkisuudesta”, Joel toteaa.

”Mutta mitäköhän mun serkut sanoo, kun ne lukee tän lehdestä”, Terhi nauraa.

Vuokko on tähti

Kahdessa tunnissa Vuokko Hovatta, 25, harppoo läpi kaikki avioliiton vaiheet häämarssista vanhainkotiin musikaalissa Tahdon tahdon. Aviopuolisona Espoon teatterin lavalla on samalta Teatterikorkeakoulun kolmannelta vuosikurssilta Panu Vauhkonen. Esitys on mainio, mutta tunnelma hämmentävä. Nuoret musikaalitähdet pystyvät vain arvaamaan, millaisia tunteita se herättää yleisössä, joka koostuu heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa ikätovereista.

Vuokko ei ole naima-asioissa aivan amatööri. Hän juhli 22-vuotiaana kirkkohäitä ja on jo eronnut.

”Kerkko kutsuu minua Elizabeth Tayloriksi. Olen mennyt naimisiin ja eronnut niin nuorena, että ehdin vielä luoda aidon teatteridiivan uran eli mennä monta kertaa naimisiin.”

Myös Terhi on ollut naimisissa ja eronnut. Ukkomiehinä Kerkko, Arto ja Marko vitsailevat olevansa tilastollisesti nyt turvassa, koska yhtyeessä on jo eronneita yhtä paljon kuin yhteiskunnassa keskimäärin. Sinkkuja bändissä on poikkeuksellisen vähän eli vain kaksi, Ilmari ja Jan.

Vuokko on naisista ainoa, joka on koulutettu laulaja. Vuokon ura on näkyvimmin nousussa.

”Tuskin Ultrasta on ollut hyötyä tai haittaa, vaikka se minuun lehtijutuissa liitetään. Ennen se ällötti, koska yhtye oli mulle vähemmän tärkeä. Olisi eri asia, jos musiikkiamme tehtäisiin heppoisemmalta pohjalta.”

Vuokon musikaalin esityksiä on viisi kertaa viikossa, mikä rajoittaa kaikkein eniten Ultra Bran keikkailua. Ja musikaali jatkuu syksyllä.

Arto tekee työtä

Opiskelija!
Tule Kaisaniemen tai Ateneumin kujan Tunnin kuvaan!
Täällä sinua palvelee Ultra Bran Arto!

Valokuvausliike ei ole vielä oivaltanut käyttää julkkismyyjäänsä mainosvalttina.

”Kyllä ihmiset tunnistavat. Euroviisujen jälkeen vakiasiakkaat ovat kommentoineet, lähinnä kehuneet viisua.”

Kuuluisuuden ovat bonganneet myös metroasemalla notkuvat kuudesluokkalaiset tytöt, jotka ovat pummanneet hellämieliseltä Artolta rahaa karkkiin.

Arto Talme, 24, on perheensä elättäjä niin kauan kuin vaimon lääketieteen opiskelut kestävät. Sitten on Arton vuoro. Opinto oikeus lastentarhan opettajaksi olisi odottamassa, mutta valokuvaus kiinnostaa nyt enemmän. Arto jätti aikoinaan Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorion kesken.

”Olen tehnyt tarpeeksi muusikon työtä tietääkseni, etten halua ammattimuusikoksi. On oltava muiden juhlissa töissä. Vietän mieluummin juhlapäivät ystävieni kanssa kuin keikalla. Ja haluan jossain vaiheessa oikean perhe-elämän ja lapsia.”

Kun liittyy yhteen bändiin, huomaa pian soittavansa kuudessa.

”Ja sitten pyydetään toisia tuuramaan.”

Arton kännykän muistista löytyy runsaasti saksofonistien numeroita.

Ultra Bran keikkapalkoilla ei elä, vaikka viime vuonna yhtyeen keikkaliikevaihto oli miljoonan luokkaa. Arto on jo kolme vuotta jammannut saksofonistina Tino Singhin Shade of Brown -bändissä. Se jatkaa esiintymistä Passissa ja hammasharjassa, vaikka Tinon korvasi ohjelmassa Taru Valkeapää.

Artosta oli muistelemisen arvoinen hetki, kun vastikään risteilyllä nimmarin pyytäjät olivat juosseet Remun jälkeen seuraavaksi hänen luokseen.

Arton tehtävä Ultra Brassa on laskea laulujen tahti ja ylläpitää hyvää mielialaa. Kilpailevan humoristin Antin vitsit eivät aina naurata Artoa. Antti kiusaa Artoa.

Ensi kesänä yhdelläkään Ultra Bran jäsenistä ei ole muuta kesätyötä. Luvassa on ainakin 25 keikkaa, kiihkeimmillään viisi viikossa. Keikkabussissa on sängyt ja ainoastaan pieni istuintila, joissa yhtye kyhjöttää. Huumori on koetuksella.

Barokkizappa

”Suurten säveltäjien partituureissa jo käsiala välittää tunnetta”, laulaja Olli Virtaperko, 24, kertoo. Hän opiskelee toista vuotta Sibelius-Akatemiassa musiikin teoriaa ja säveltämistä. Olli sukkuloi musiikissaan klassisen ja progressiivisen rockin välillä.

Muusikon kunnianhimoaan Olli pääsee toteuttamaan yhtyeensä ja lempilapsensa Ensemble ambrosiuksen riveissä. Yhtye soittaa kahdella cembalolla, barokkisellolla ja -oboella progea ja modernia musiikkia.

Olli kertoo olevansa valtaisa Frank Zappa -fani. Hän on tehnyt yhtyeelleen sovituksia Zappan musiikista.

Sävellyksensä Olli opastaa olevan dodekafonista musiikkia.

”Tässä ei ole mitään tonaalisia keskipiteitä. Eli se on ei-tonaalista, atonaalista. Proge on puolestaan tonaalista, tai pikemminkin modaalista. Siinä suosin staattisia harmonioita. On mielenkiintoista kokeilla staattisuuden, liikkeen ja rytmin välistä suhdetta.”

Eniten ääniä sai vihreät.

Kivespihvi

Rumpali Antti Lehtinen, 24, tunnetaan kivespihveistään. Lätkäisemällä kiveksensä pleksilasille Antti saa ne näyttämään aivan maksapihviltä. Kivespihvit ovat Antin bravuuri. Kuten on myös kusipussi. Antti ei kuitenkaan selittele tekemisiään.

”En halua popularisoida tekemääni taidetta”, hän kuittaa.

Antti on Ultra Bran rock. Jos Antista ei olisi tullut rumpalia, hänestä olisi tullut poliisi.

”Hyvä ettei tullut. Minulta olisi kuitenkin varastettu partioauto ja käsiraudat. Armeijassa sotilaspoliisina pääsin toteuttamaan toista unelmaani. Sain pamputustestissä täydet pisteet.”

Entisenä sotilaspoliisina hän hakeutui jopa täydennyspoliisiksi, kunnes tajusi, ettei ole vielä täyttänyt tarvittavaa 35 vuoden ikää.

Ultralahjakkaan muusikon lisäksi Antti on tunnettu seuramies. Kun muut yhtyeen jäsenet listasivat Tavastian kutsuvieraskeikalle parikymmentä nimeä, Antilla oli niitä yli 80.

Kutsuttujen joukossa olivat muun muassa Egotripin ja Lemonatorin jäsenet.

Antti kulkeekin Helsingin musiikkipiireissä kuin hai vedessä. Jokainen pääkaupunkiseudun nuori tuntee ainakin jonkun, joka tuntee Antin.

Antin oma projekti on Neljä rumpalia -yhtye, jossa hän itse irroittelee kitaran varressa. Muita jäseniä ovat Sub-Urban Triben Alec, Hybrid Childrenin Kelli Ketonen ja 45 Degree Womanin Kartsa. Antti haaveilee kokonaisen rumpalipataljoonan perustamisesta, bändistä jossa rumpalit myisivät keikat, miksaisivat ja tuottaisivat levyn ja olisivat yleisönä. Antti tuntee jopa mahdollisia ehdokkaita kuhunkin tehtävään.

Antti, kerro vitsi.

”Vanha pariskunta asui vanhainkodissa. Heidän seksielämänsä oli aika vähäistä: silloin tällöin mummo pitelee kädessään papan kullia. Eräänä iltana mummo lähtee pissalle ja kulkee käytävässä. Hän huomaa miehensä munan toisen mummon kädessä. Mummo raivostuu ja kysyy: mitä tuolla on mitä minulla ei ole? Pappa virnistää ja vastaa: Parkinson.”

Kadonnut mies

Perkussionisti Jan Pethmanilla ei ole osoitetta eikä puhelinta. Häntä on mahdoton tavoittaa.

Kerrotaan, että Janilta on mennyt jopa työtarjouksia ohi vain siksi, että työnantaja ei ole saanut häntä kiinni.

Janin sanotaan toivovan Ultra Bran keikkailevan 365 päivää vuodessa, koska silloin hänen ei tarvitsisi hankkia vakituista asuntoa.

Tarinoiden mukaan Jan on paitsi tavoittamaton myös rahaton. Ja kun Jan saa rahaa, hippi ei sijoita sitä leipään vaan ostaa kongin. Kertomuksia ei voitu vahvistaa, sillä Jania ei tavoitettu.