24. huhtikuuta 1998
Teksti:

Suomalaisia sarjakuvia ei kannata julkaista”, kustannustoimittaja Kari Puikkonen Like-kustantamosta täräyttää. ”Suomessa ei osteta kotimaisia sarjakuvia. Meille niiden julkaiseminen on lähinnä profiilin korotusta”, hän kertoo.
    Puikkosen mukaan sarjakuva on marginaalikulttuuria ja muuttuu yhä marginaalisemmaksi.
    Taiteen keskustoimikunnan tutkija Merja Heikkinen on eri mieltä. ”Eihän suomalainen lyriikkakaan kannata taloudellisesti, mutta sitä silti julkaistaan”, hän perustelee.
    Heikkinen on tutkinut sarjakuvaan liittyviä kulttuuripoliittisia aiheita. Hänestä sarjakuva on tärkeää suomalaista kulttuuria siinä missä kirjallisuus tai kuvataide. ”90-luvulla sarjakuva on Suomessa hyväksytty taiteeksi. Nyt se saa osansa tuista ja apurahoista.”
    Tukia tulee tosin yhteensä vain
300 000 markkaa. Summaan kuuluvat niin apurahat kuin tuet seuroille ja järjestöille. Vakiintuneempiin taidemuotoihin verrattuna sarjakuva on edelleen paitsiossa.
    ”Suomalaista sarjakuvaa julkaistaan enemmän kuin koskaan ennen. Suurista kustantamoista Otava on alkanut julkaista sarjakuvaa. Tälla hetkella Suomen suurimmat sarjakuvakustantajat ovat Like ja Jalava”, Heikkinen kertoo.

Krapulahutaisuja

Suomen sarjakuvaseuran Sarjainfo-lehden päätoimittaja Kivi Larmola muistuttaa, että sarjakuvalla ei silti elä Suomessa. ”Suomalainen sarjakuva-albumi myy saman verran kuin runokokoelma. Kahdentuhannen albumin haamurajan yläpuolelle menee hyvin harva”, hän tietää.
Larmola pitää suomalaisen sarjakuvan tilaa hyvänä. Piirtäjiä riittää ja sarjakuvasta tehdään yliopistotasoisia tutkimuksia.
    Viimeisin yliopistosta putkahtanut sarjakuvaa käsittelevä teos on Juha Herkmanin Sarjakuvan kieli ja mieli (Vastapaino). Teoksessa Herkman pohtii sarjakuvaa kirjallisuustieteen teorioiden ja kulttuuritutkimuksen avulla. Kirja on lähinnä alojen yleisesitystä.
    ”Tällä hetkellä suomalainen sarjakuvantekijä voi nousta kansainvälisesti pinnalle. En näe mitään syytä, etteivätkö esimerkiksi Hans Nissen ja J.P. Valkeanpää pystyisi siihen”, Larmola lisää.
    Hans Nissen itse ei innostu suomalaisen sarjakuvan tasosta. ”Tekijät, jotka minua itseäni kiinnostavat, voidaan laskea yhden käden sormin. Suomalainen sarjakuva on kansainvälisestikin korkeatasoista, mutta muihin taiteisiin verrattuna keskeneräistä. Se on taiteen lajina kuin äpärä.”
    Nissenin mukaan suomalainen sarjakuva on puuhastelutasolla. Tekijöiltä puuttuu kunnianhimo. Hänen mukaansa suurin osa suomalaisesta sarjakuvasta on krapulassa hutaistua hupisarjakuvaa.
    Nissen yltyy kritisoimaan jopa toimittamaansa Ubu-lehteä. ”Ensimmäinen numero ei ollut sitä mitä piti. Se oli tarinallisesti täysin tyhjänpäiväinen. Seuraavassa numerossa on panostettu juoneen”, hän uhoaa.

Paluu alkuun

Nissenin Ubun ohella tuoreesta suomalaisesta sarjakuvasta saa kuvan kevään kahdesta muusta kokoelmasta. Omakustanne Napa ilmestyi helmikuussa, ja Otavan kustantama Sarjakuvastin 4 tulee kauppoihin tämän kuun aikana.
”Katsoimme, että sarjakuva-alalla ei ole paikkaa, jossa olisi tilaa uusille piirtäjille. Halusimme tietenkin julkaista myös omia töitämme”, Napaa piirtävä Jenni Rope kertoo synnytyssyistä.
    Kuten Ubun ensimmäistä numeroa, Napaa näivertää käsikirjoitusten eli tarinan puute. Kuvia on kiva katsoa, mutta ilman tarinaa sarjakuva ei tunnu sarjakuvalta.
    Parhaimmillaan Napa on hauska ja anarkistinen, kuten Tommi Musturin antikliimaksistrippi Uni. Parhaimmistoon kuuluu myös Ylioppilaslehdestä tutun Petteri Tikkasen piirtämä ja Janne Harjun kirjoittama Maailma on tyly.
    Uusin Sarjakuvastin painottuu enemmän tarinoihin. Tekijät ovat vakiintuneempia ja sarjat sovinnaisempia. Sarjakuvastimessa on edustettuna suomalaisen sarjakuvan kärkikaarti viime vuonna Puupäähatulla palkitusta Matti Hagelbergista vastikään Ruotsissa Urhunden-palkinnon saaneeseen Kati Kovacsiin.
    Sarjakuvastimessa moni piirtää lapsuudestaan. Suurin osa kokoelman sarjakuvista jää vain tyylinäytteeksi ilman sen kummempaa tarkoitusta.
    Kolmesta kokoelmasta jää poikkeuksista huolimatta kuva, että suomalaisessa sarjakuvassa muoto korostuu sisällön kustannuksella. Kaikissa kolmessa on osin samoja piirtäjiä, Sarjakuvastimen etuna on väri.

Napa netissä: http://www.sci.fi/~evil0/napa/napa.htm
Suomen sarjakuvaseura: http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/

Heikki Valkama