24. huhtikuuta 1998
Teksti:

Helsinki on hieman yllättäen lähtenyt hakemaan vuoden 2006 talviolympialaisia. Hanketta on valmisteltu pitkään, mutta hakupäätös tehtiin pikaisesti. Suomalaiset – erityisesti Lahti – ovat hakeneet kisoja aiemminkin ilman mainittavaa tulosta. Alppilajit kun on kisailtava toisessa maassa.
    Vuodesta 1990 kisojen saamiseen on ollut realistiset mahdollisuudet. Kansainvälinen olympiakomitea salli tuolloin monen maan kesken jaetut kisat. Mikäli Suomi tällä kertaa saa olympialaiset, alppilajit järjestetään Norjassa. Kisakumppani Lillehammer rahastaisi kisoista lipputuloineen yhteensä noin 800 miljoonaa markkaa.
    Ennakkovertailussa Helsinki jää kauas muista hakijoista sekä lobbausbudjettinsa että projektia valmistelevien kokopäiväisten työntekijöiden määrässä. Kisojen hakuhistoriasta paljastuu, että ensikertalaiset on yleensä sivuutettu. Tulee väkisin mieleen, että Helsinki ei yritä tosissaan. Vuoden 2006 haku on vain verryttelykierros, mitä ei luonnollisesti myönnetä ääneen.
    Kun hakurumbaan on kuitenkin lähdetty, tulisi seuraavalla kierroksella harkita kisojen järjestämistä kokonaan Suomessa. Ympäristöystävällisyys ja kisojen järjestäminen yhdessä maassa ovat hakemukselle eduksi.
    Mahdoton missio voisi toteutua vielä mahdottomamman hankkeen avulla. Tahkovuorelle kaavaillaan 400 metrin korotusta. Kemiran Siilinjärven apatiittikaivoksen louhoskivi kuljetettaisiin liukuhihnalla laskettelurinteen huipulle mahdollisesti EU-tuella. Mikä antaisi suomalaiselle hakemukselle – ja Kemiralle – parempaa ympäristömainosta kuin kaivosjätteen hyötykäyttö?
    Mielipidetiedustelujen mukaan kolmannes suomalaisista vastustaa kisahanketta. Aktiivisimmat vastustajat ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita. He järjestäytyivät huhtikuussa Antiolympiakomiteaksi. Ryhmän tarkoituksena on herättää kriittistä keskustelua huippu-urheilusta. Sitä kaivataan.

Jan Erola,
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Hölmöläiset 1998

Päätoimittaja Erola haluaa olympialaiset Suomeen. Tajuttuaan, että Helsinghammerilla ei ole mahdollisuuksia, hän ehdottaa suomalaisen kansallismaiseman panemista uusiksi: jos alppeja ei ole omasta takaa, tuodaan alpit tänne.
    Ajatuskulun taustalta löytyvät tutut eroliaaniset kieroumat: urheilu, savolaisuus ja suuruudenhulluus. Niiden nimissä Erola on valmis rakennuttamaan puolisen kilometriä korkean mäennyppylän, josta olympiakomitean arvokkaat herrat tulisivat toteamaan saman minkä tajuaa lapsikin: syöksylaskua harrastetaan vuorilla, pulkkaa lasketaan mäellä.
    Irvokkainta on, että Erola vetoaa Tahkovuori-hankkeen ympäristöimagolliseen hyötyyn. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että joku muu kuin savolaisia työllistävä Kemira lapioi Kemiran jätesepelit Empire State Buildingiä korkeammaksi maamerkiksi – ja eiku skimbaamaan! Tahkovuoren tapauksessa ilmaus olla kukkona tunkiolla on enemmän kuin osuva kielikuva.
    Jos Erolalla olisi uskon asemesta järkeä sinapinsiemenen verran, hän ei siirtelisi vuoria. Maailmassa on yhä vähemmän maita, joiden ylipäänsä on mahdollista järjestää kaikkia lajeja omien rajojensa sisällä. Suomi ei kuulu niihin. Jos innokkaana after ski -bailaajana tunnettu Erola haluaa alpeille, lentäköön Sveitsiin Sionin laaksoon.

Otto Mattsson,
Lillehammer on ihan jees.