24. huhtikuuta 1998
Teksti:

Suomenruotsalaisuus on murroksessa. Yhden ylvään suomenruotsalaisen identiteetin tilalle on tullut kielellinen mosaiikki. Ruotsalaisen kansanpuolueen kärkipoliitikoihin kuuluvalla Eva Biaudet’lla onkin tapana sanoa: olen kaksikielinen.
    Vastikään Hufvudstadsbladetin palstoilla ryöpsähti kiivas keskustelu, joka on oivasti havainnollistanut suomenruotsalaisuuden murrosta. Huolenaiheena ovat olleet ruotsinkielisiä kouluja käyvien oppilaiden yhä heikompi äidinkielen taito. Ongelma on pahin paikkakunnissa, joissa suomenruotsalaiset ovat pieni vähemmistö. Niissä ruotsi tuppaa jäämään valtakielen puristukseen. Esimerkiksi Helsingissä monet ruotsinkielisiä kouluja käyvät eivät paljoakaan puhu tai kuule ruotsia luokkahuoneiden ulkopuolella. Joidenkin ala-asteiden pihoilla ruotsinkieliset kirosanat ovat jopa harvinaisuus.
    Keskustelijoiden äänekkään vähemmistön mielestä yksi syy huonoon äidinkielen taitoon ruotsinkielisissä kouluissa on niissä lapsissa, jotka hallitsevat ruotsin heikosti jo aloittaessaan koulunkäynnin. Jotkut keskustelijat ovat ehdottaneet pääsykokeiden järjestämistä, jotta ne oppilaat jotka hallitsevat ruotsin hyvin saataisiin seulottua ruotsinkielisiin peruskouluhin!
    Tämä sulavalla jäälautalla elävä keskustelijaryhmä on huomannut olevansa vähemmistön vähemmistöläisiä. Heiltä on jäänyt näkemättä, että enää ei ole olemassa yhtä suomenruotsalaisuutta, vaan kielellinen identiteetti vaihtelee yksilön mukaan hyvinkin selvästi. Kun toiselle suomi on lähes vieras kieli, toinen puhuu yhtä sujuvasti sekä suomea että ruotsia. Osa hallitsee suomen ruotsia huomattavasti paremmin mutta tuntee silti itsensä suomenruotsalaiseksi taustansa takia. Jos ainoastaan ne lapset, jotka hallitsevat ruotsin täydellisesti, voisivat aloittaa ruotsinkielisissä kouluissa, pulpettirivit harvenisivat nopeasti useilla paikkakunnilla.
    Tästä syystä suomenruotsalaiset on alettu jakaa yksikielisiin ja kaksikielisiin, kumpaankin ryhmään kuuluvat ovat tietysti yhtä suomenruotsalaisia. Kaksikielisiä on aina ollut olemassa, mutta vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana heidä osuutensa suomenruotsalaisista on huomattavasti kasvanut.
    Enemmistölle suomenruotsalaisista koulukysymys ei ole edes ongelma. Itse asiassa Ruotsalainen kansanpuolue on jo parikymmentä vuotta määrätietoisesti pitänyt ruotsinkielisten koulujen ovet avoinna kaikille kiinnostuneille. 70-luvun lopulla käynnistettiin RKP:n johdolla ensimmäinen kampanja, jonka päämääränä oli kaikkien kaksikielisten perheiden lasten saaminen ruotsinkielisiin leikki- ja peruskouluhin. Kampanja on onnistunut yli odotusten. Viimeiset kymmenen vuotta on esimerkiksi Helsingissä joka vuosi ilmoittautunut odotettua enemmän oppilaita ruotsinkielisiin kouluihin.
    Tämän kampanjan onnistuminen on oppilaiden kielitaidon heikentymisen todellinen syy. Jarruja ei silti paineta, vaan kampanjaa tehostetaan entisestään.
    On hieno asia, että suomenruotsalaisuus on muuttunut ja kaksikielisten osuus nopeasti kasvanut. Ilman toimivaa kaksikielisyyttä ei nimittäin tulevaisuudessa ole suomenruotsalaisuuttakaan.

Antti Kuronen
Kirjoittaja on Ruotsalaisen kansanpuolueen tiedotussihteeri ja aktiivinen Helsingin kunnallispolitiikassa.