24. huhtikuuta 1998
Teksti:

Helsingin olympiahakemus on saanut eurooppalaisten hakijakaupunkien rinnalle kotimaisen vastuksen. Antiolympiakomitea haastaa Martin Saarikankaan johtaman hakukoneiston kriittiseen keskusteluun huippu-urheilusta ja olympialiikkeestä.
    Tukholman olympiahankkeen sanotaan pitkälti kaatuneen kansalaisjärjestöjen vastustukseen. Suomalaiset aktivistit yrittävät toistaa Helsingissä saman tempun.
    Muutaman Helsingin yliopiston opiskelijan joulukuussa 1997 perustama Antiolympiakomitea pitää meteliä hankkeen varjopuolista. Se on saanut kokoonsa nähden huikeasti näkyvyyttä. Ryhmän postituslistalla on vain 50 nimeä. Vastustukselle on tilausta ? ainakin toimittajien keskuudessa.
    Kipinä kotimaiselle antiolympialiikkeelle tuli Pohjanlahden takaa. Suomalaisen Antiolympiakomitean puheenjohtaja Aija Salo asui viime vuonna Ruotsissa, jolloin Tukholma yritti hakea vuoden 2004 kesäolympialaisia. Pommit räjähtelivät, rahaa paloi sata miljoonaa markkaa, ja liki puolet ruotsalaisista vastusti kisoja.
    Suomessa kaikki on toisin. Antiolympiakomitea lupaa pidättyä väkivallasta, kisan puuhamiehet vakuuttavat käyttävänsä veromarkkoja hakuun vain viisitoista miljoonaa, ja vastustajia on viimeisten mittausten mukaan noin kolmannes. Sekä vastustajat että puoltajat pitävät tulosta hyvänä.

Kansa ratkaisee

Taistelu suomalaisten sieluista alkaa toukokuussa, jolloin Helsinki 2006 -kisatoimisto avataan virallisesti. Varsinainen kisahakemus jätetään kansainväliselle olympiakomitealle KOK:lle syyskuun alussa. Kisäisäntä valitaan kesäkuussa 1999.
”Mittaamme hankkeen kannatuksen syyskesällä”, neljän hengen kisatoimistoa vetävä Jari Piirainen kertoo. Hän ei pidä kisojen vastustajia uhkana hankkeelle.
    ”Suomi ja Norja ovat vapaita maita. Pidän protestoijia lähinnä vastapelureina. Toivosin, että pääsisimme pikaisesti saman pöydän ääreen keskustelemaan olympiahankkeesta”, hän vakuuttaa.
    Piirainen toivoo, että kampanjointi pysyy asiallisena. KOK:lle kisojen kotimainen kannatus on elintärkeää.
    ”Italialaiset mainostavat, että heidän hankkeensa takana on miljoona torinolaista koko sydämellään. Yhtä hyvin voisimme väittää, että neljä miljoonaa suomalaista ajaa hankettamme”, Piirainen veistelee mutta lupaa, että kansalaismielipide ratkaisee hankkeen etenemisen. ”Jos selkeä enemmistö vastustaa olympialaisia, siitä pitää vetää johtopäätökset.”
    Tasatuloksessa hän tosin jäisi aprikoimaan, onko päätöksenteossa käytetty tieto ollut oikeanlaista.
    Ruotsissa Tukholman olympiahanketta kampanjoitiin näyttävästi. Suomessakin on ilmeisesti luvassa mittavaa mainostusta. Varaton Antiolympiakomitea luottaa mainosten sijaan toimituksellisen median voimaan.
    ”Pidämme säännöllisesti yhteyttä kaupunginvaltuutettuihin ja kansanedustajiin, kirjoitamme lehtiin ja liimaamme julisteita”, Salo kuvaa Antiolympiakomitean toimintaa. Hän lupaa myös mielenosoituksia. ”Aiomme seurata hankkeen etenemistä ja ottaa selvää, saako eduskunta päättää valtion takuista vai ei. Aiomme tehdä KOK:lle selväksi, että kaikki suomalaiset eivät kannata kisahanketta.”

Multiaktivisteja

Salon mukaan antiolympiatoiminta ei ole epäisänmaallista. ”Ruotsissa vastustajien joukossa oli ryhmiä, jotka halusivat käyttää olympiahankkeeseen käytetyt rahat maanpuolustukseen.”
Suomalaiseen Antiolympiakomiteaan kuuluu Rauhanpiipun ja Maan ystävien aktivisteja. ”Me vastustamme olympialiikettä nykymuodossaan ? erityisesti KOK:aa, emme niinkään hakurahojen tuhlaamista”, Salo kertoo.
    Antiolympiakomitean mukaan olympia-aate elää vain avajaispuheissa. Sponsorit ovat pääroolissa. Lisäksi olympialaisten kaltaiset suurtapahtumat ovat aina haitallisia ympäristölle, komitea uskoo. Myös tasa-arvon toteutuminen huippu-urheilussa huolestuttaa.
    ”Välillä on vaikeaa olla polittisesti korrekti. KOK:n presidentti Juan Antonio Samaranchan on vanha fasisti”, Salo tuhahtaa.
    Salo ei halua tavata KOK:n edustajia, koska hän epäilee tapaamista käytettävän propagandaan. ”Sitten he voivat sanoa kuunnelleensa kriittisiäkin äänenpainoja”, hän pohtii. ”Sveitsissä ympäristöjärjestöt ovat hypänneet mukaan Sionin olympiahankkeen kelkkaan tekemään siitä ympäristöystävällisemmän”, Salo paheksuu.
    Myös Helsinki kiillottaa kilpeään ympäristöystävällisellä hakemuksella.
    ”Joutuisimme rakentamaan vain yhden lisähallin kisojen pikaluistelua varten. Esimerkiksi ympäristölle haitallisena pidetty kelkkarata on jo valmiina Lillehammerissa”, olympiahankkeen keulakuva telakkajohtaja Martin Saarikangas muistuttaa. Hän on Suomen Liikunta ja Urheilun entinen puheenjohtaja ja puoltanut menestyksekkäästi jäähallihankkeita.
    Saarikankaan mukaan mahdollisuus hävitä on viisinkertainen voittamiseen nähden ? kilpailevia kisakaupunkeja on kuusi. Jos valinta menee sivu suun vuodelta 2006, hakeeko Helsinki vuoden 2010 tai 2014 talvikisoja?
    ”Fokusoimme nyt vuoden 2006 hakemukseen. 400 metrin juoksijakaan ei mieti seuraavaa juoksua kesken kilpailun. Hän keskittyy voittamaan juuri nyt juostavan ratakierroksen”, Saarikangas pohtii.

Tahkovuoresta tekoalppi?

Jos onni ei suosi Helsinki 2006 -hanketta, Suomessa saattaa olla seuraavalla kierroksella oma mäki alppilaleja varten. Nilsiän Tahkovuorella selvitetään, voisiko 30 kilometrin päässä olevalta apatiittikaivokselta kuljettaa joutomaata laskettelurinteen laelle. Korkeusero kasvaisi 200:sta 600 metriin, mikä riittäisi KOK:lle alppilajien suorituspaikaksi. Syöksylasku laskettaisiin tosin kahdessa erässä.
    Savon Sanomat
vuosi salassa valmistellun hankkeen julki lokakuussa. Hankkeen isä, toimitusjohtaja Leo Jumppanen on haluton kommentoimaan asiaa. Projekti on hänen mukaansa vielä alkuvaiheessa. Hän korostaa, että mäen korottamista ei saa kytkeä Helsinki 2006 -hankkeen vastustamiseen. Tahkonväännöksi nimetty hanke tarvitsee kaikkia mahdollisia yhteistyökumppaneita toteutuakseen.
    Kemiran Siilinjärven tehtaan johtaja Heikki Sirviö pitää Tahkonvääntöä mielenkiintoisena projektina. Hän puhuu tekoalpin työllistävästä vaikutuksesta matkailualalla ja väheksyy Kemiralle siitä tulevia etuja.
    ”Olemme tehneet suuria investointeja tehtaaseen ja kaivokseen. Sen toiminnan jatko ei ole eikä saa olla kiinni hankkeesta”, Sirviö teroittaa. Hän kehaisee Tahkonvääntöä asiallisesti valmistelusta. ”Selvityksissä on käytetty maan parhaita insinööritoimistoja.”
    Kemira on silti odottavalla kannalla. ”Jostain täytyy löytyä ryhmä liikemiehiä, joka kantaa taloudellisen vastuun. Infrastruktuurin rakentamisen lisäksi siellä pitää pyörittää bisnestä”, Sirviö muistuttaa. ”Kemira tulee mukaan vasta kun rahoitus on selvitetty.”

Kuumaisemia ja hiekka-altaita

Suomen kaivosjätealueiden kunnostukseen tarvitaan lähivuosina arviolta 1,4 miljardia markkaa (HS 12.3.1996). Siilinjärven avolouhoksessa ei ole raskasmetalleja, jotka ovat ongelma juomavesien valuma-alueilla. Sivutuotteina syntyy silti valtavasti kiveä, rikastehiekkaa ja kalkkia. Siilinjärvelle on noussut kalkkivuoria ja laajoja hiekka-altaita.
”Jos kalkkia syntyy miljoona tonnia, rikastehiekkaa ja sivukiveä tulee kymmenkertaisesti”, Sirviö kuvaa kokoluokkia.
    Hankkeen ympäristöselvitys valmistuu kevään aikana. Nilsiän kaupunginjohtaja Jorma Autio myöntää kaupungin rahoittavan Tahkonväännön selvitystä yhdessä Savon liiton kanssa. ”Haluamme katsoa, kuinka toteuttamiskelpoinen hanke todella on. Teknisten selvitysten jälkeen odotamme talouslaskelmia”, Autio kertoo.
    Elinkeinoasiamies Mikko Lehto muistuttaa, että pienellä kunnalla ei ole varaa itse mäen rakentamiseen, jonka hinnaksi on arvioitu noin miljardia markkaa.
    Apuun odotetaan EU:ta. Pohjois-Savo voi saada ykköstukialueen luokituksen ensi vuonna. Silloin kaivataan suuren luokan kehittämisprojekteja. Lehto arvioi, että Tahkon korottaminen veisi toistakymmentä vuotta.
    ”Rakennusaikana matkailu kärsisi”, hän arvelee. Tahkolle valmistuu ensi vuonna golfrata. ”Golffaamiseenhan yhdistetään usein luonnonrauha.”

Keskustelutilaisuus Helsingin olympiahankkeesta Savolaisessa osakunnassa 5.5. kello 18. Paikalla edustajia sekä virallisesta hakuorganisaatiosta että Antiolympiakomiteasta.

Jan Erola
Piirros Ville Tietäväinen