24. huhtikuuta 1998
Teksti:

Tänä vuonna OPM jakaa yli 40 miljoonaa markkaa valtakunnallisille
nuorisojärjestöille. Suurin yksittäinen saaja 64 yhdistyksestä on Suomen Partiolaiset ry, joka nappaa potista kymmeneksen. Seuraavaksi eniten nettoavat poliittiset järjestöt keskustan, Kokoomuksen ja demareiden nuorisoliittojen johdolla. Ne nostavat tukea reilut pari miljoonaa markkaa järjestöä kohden, minkä lisäksi puolueiden opiskelija- ja varhaisnuorisojärjestöt saavat osansa.
    Tuore tutkimus suomalaisten nuorten yhdistystoiminnasta asettaa poliittisten järjestöjen muhkeat tuet outoon valoon. OPM:n teettämän selvityksen mukaan poliittisiin nuorisojärjestöihin ilmoittaa kuuluvansa vain prosentti 10?29-vuotiaista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että järjestöillä olisi yhteensä noin 14 000 jäsentä.
    Urheiluseurat ovat peräti 33 kertaa suositumpia, mutta myös luonnonsuojeluyhdistykset peittoavat lähes kolminkertaisella jäsenmäärällään poliittiset nuorisoyhdistykset. Luvut herättävät kysymyksiä siitä, millä perusteella puolueiden nuorisoyhdistykset saavat rahansa.
    OPM:n nuorisoasiain neuvottelukunnan sihteeri Hannu Tolonen myöntää, että poliittiset nuorisojärjestöt saavat suhteellisesti muita enemmän tukea. Hän pitää niiden tukemista perusteltuna, koska niiden on muita vaikeampi hankkia ulkopuolista rahoitusta. Yksityisen rahoituksen voi nähdä aiheuttavan kytkösongelmia. Kyse on siis kansanvallan kannattamisesta ja poliittisen järjestelmän pönkittämisestä.
    Tolonen myös muistuttaa, että 80-luvun huippuvuosista poliittisten nuorisojärjestöjen tuki on tippunut roimasti, samaa tahtia kuin niiden jäsenmäärät ovat vähentyneet.

Samassa veneessä

Jäsenmäärät ovat silti avaintekijä tuista päätettäessä. Mittarina käytetään järjestöjen omia jäsenrekisterejä, joiden totuudenmukaisuuden osoittaminen on hankalaa.
Tolonen tuntee ongelman ja naurahtaa: ”Malmin hautausmaa oli erityisesti 70- ja 80-luvuilla suosittu jäsenrekisterien kokoamispaikka.” Ministeriön vanhemmat virkamiehet muistelevat Teiniliiton 70-luvun huippuvuosia. Järjestö ilmoitti jäsenmääräkseen yli 100 000, kun oikea luku oli lähempänä pariakymmentätuhatta.
    Nykyisin tuen myöntäjät pyrkivät kriittisyyteen, mutta ”järjestöjen omia allekirjoitettuja papereita uskotaan, kunnes toisin todistetaan”.
    Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteeri Jukka Tahvanainen on tyytyväinen järjestön tämänvuotiseen valtionapuun. Tuen taso on pysynyt samana 90-luvun alun jälkeen. KNL:lla on rekisterissään 14 000 jäsentä eli saman verran kuin OPM:n selvitys arvioi poliittisten nuorisojärjestöjen yhteenlasketuksi jäsenmääräksi.
    Tahvanaisen mukaan jäsenrekisteriä ei ole ollut tapana kovin ahkerasti siivota, mutta käytäntöön on tulossa muutos. Jos sääntöuudistus menee kevään liittokokouksessa läpi, kahtena vuotena jäsenmaksusta laistaneet tippuvat rekisteristä.
    Tuomas Rantasen
ohjastamassa Luonto-Liitossa on vajaat 10 000 jäsentä. Valtionapua rapsahti tänä vuonna miljoona markkaa. Vaikka Luonto-Liiton tuki on alle puolet suurien poliittisten järjestöjen summista, Rantasta viime vuodesta kasvanut rahasumma tyydyttää.
    Puoluesidonnaisten järjestöjen tukia vanha opiskelijapoliitikko ei lähde haukkumaan: ”Jos niiden tukia rajusti leikataan, käy helposti niin, että puolueiden intressi tukea muuta nuorisotoimintaa laskee samaa tahtia.”

Mitä isot edellä

Suorasanainen avustussysteemin kriitikko täytyy hakea Joensuun yliopistosta saakka. Psykologian laitoksen tutkija Vesa Puuronen on tehnyt lisensiaatintyönsä nuorisojärjestöistä. Hän väittää, että jopa 80 prosenttia poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenistöstä voi olla paperijäseniä.
”Tämä määrä on saatu vertaamalla poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmääräilmoituksia lukuihin, joita nuorilta itse kysyttäessä on saatu”, Puuronen kertoo. Paperijäsenten alalajeiksi hän arvelee keksityt jäsenet, yli 29-vuotiaat joskus järjestöön liittyneet ja toimintaan osallistuneet sekä jäseniksi tietämättään rekisteröidyt henkilöt.
    Puurosen mukaan nykykäytäntö panee järjestöt eriarvoiseen asemaan. Poliittiset järjestöt saavat tukea jopa kymmenen kertaa enemmän kuin muut. ”Tämä murentaa poliittisissa järjestöissä toimivien moraalia eikä rohkaise epäpoliittisissa järjestöissä toimivia ihmisiä. Viesti on se, että suurimmat valehtelijat saavat suurimmat rahat.”
    Puuronen muuttaisi järjestelmää rukkaamalla avustusesityksiä OPM:ssä tekevää elintä. Sen kahdeksasta jäsenestä vain yksi edustaa epäpoliittisia järjestöjä.
    OPM:n Tolonen ei täysin allekirjoita Puurosen kritiikkiä. Hän muistuttaa, että valtiontalouden tarkastusvirasto on viimeksi nelisen vuotta sitten käynyt läpi järjestöjen taloudenpidon ja tarkastanut väärinkäytösten mahdollisuudet – ainakin rahankäytön osalta.

Mikko Metsämäki
Piirros Timo Mänttäri