Jos opiskelijoita kismittävät rahapulan takia perutut luentosarjat, niin helppoa ei ole opettajillakaan. Dosenteilla menee useassa tiedekunnassa todella heikosti.
Luennoinnin ohella dosentit toimivat tutkimusryhmien vetäjinä, opinnäytteiden ohjaajina ja tarkastajina sekä vastaväittäjinä väitöstilaisuuksissa. Mutta kun rahaa ei ole, ei keikkaakaan irtoa. Hommat jätetään joko tekemättä tai ne nyhdetään vakituisen henkilökunnan selkänahasta.
Suomen dosenttiyhdistyksen puheenjohtajan Niklas Meinanderin mukaan dosentuuri on nykyään vain titteli, johon ei välttämättä liity työtehtäviä. ”Henkilö todettu päteväksi ? eikä juuri muuta”, hän pahoittelee. Opettaa saa, mutta siitä on turha pyytää palkkiota.
Dosenttiliitto vetosi helmikuussa Suomen hallitukseen, että yliopisto saisi valtiontalouden ongelmista huolimatta perusrahoituksen monipuolisen opetuksen turvaamiseksi. Liitto vetosi myös yliopistojen eri hallintoelimiin, että yliopiston budjetista varattaisiin riittävästi rahaa dosenttiopetukseen.
Meinanderin mukaan dosentit ovat edullisin tapa taata monipuolinen ja korkeatasoinen opetus. ”Hyödyntämättä jättäminen on arvokkaan resurssin tuhlaamista, jollaiseen ei ole varaa”, hän toteaa.
Vain huipuilla
menee lujaa
Laitokset, joilla on ulkopuolista rahoitusta, selviävät helpommalla. Silti osalla niistäkin, kuten fysiikan ja kemian laitoksilla, on opetuksesta karsittu valinnanvara. Vain pakollinen ohjaus tarjotaan. ”Oikeustieteellinen käyttää sen sijaan enemmän dosenttivoimaa”, Meinander tietää.
Jopa uuden rahanjakomallin voittajaksi julistetussa valtiotieteellisessä tiedekunnassa raha on tiukassa. Yhteiskuntahistorian laitoksen kassaan ei esimies Seppo Hentilän mukaan jää lanttiakaan virkapalkkojen maksun jälkeen.
”Avoimien virkojen täyttämättä jättäminen on ainoa tapa selvitä käytännön menoista”, hän pahoittelee.
Hentilän mukaan huippuyksiköitä lukuunottamatta kaikki ovat hävinneet yliopiston rahojen uudelleenjaossa. Hyvät yksiköt ovat vain menettäneet vähemmän kuin muut.
Hentilän laitoksella tehtiin viime vuonna kaikkien aikojen tulos: viisi väitöskirjaa, neljä lisensiaatintyötä ja kahdeksantoista gradua. Silti bonusta herui vain 14 000 markkaa. Laitoksen palkkabudjetti on 2,7 miljoonaa vuodessa. Samaan aikaan leikkuri leikkasi neljä prosenttia ja laitoksen oli pakko perua yli viisi luentosarjaa.
”Näin pienessä aineessa opiskelijat eivät nykyisten tutkintovaatimusten mukaan voisi saada opintoja täyteen. Meidän täytyy rukata vaatimuksia ja lisätä kirjatenttien määrää.”
”Saatan joutua punnitsemaan, soitanko työpuhelun Amerikkaan vai lomautanko assistentin”, Hentilä kärjistää.
Hänen mukaansa tilanteeseen ei ole odotettavissa korjausta. ”On pakko miettiä tiedekunnan pienentämistä”, Hentilä summaa ja vaatii, että tällainen toimenpide tulisi tehdä selkeällä polittiisella päätöksellä, ei nykyisellä kurjistamismallilla.
Humanistisen tiedekunnan dekaanin Göte Nymanin mukaan dosenttien käyttö on vähentynyt koko ajan. ”Opetusta sanelee määrän laki. Laitosten kannattaa palkata vain massaa tuottavia opettajia”. Nyman muistuttaa, että dosenteilla on huikea määrä asiantuntemusta.
”Yliopistolla ei uskalleta satsata laatuun. Tulisi pohtia, mikä on laitosten henkistä pääomaa ja mistä pitää todella tiukasti kiinni”, hän kehoittaa.
Jan Erola
Piirros Timo Mänttäri
