Islamia indonesialaiseen tapaan

T:Teksti:

Opiskelijat ovat Indonesiassa niitä, jotka tuovat esiin epäkohtia ja poliittisia ongelmia”, kulttuuriantropologiaa opiskeleva Anu Lounela kertoo. Hän on juuri saanut valmiiksi gradunsa Muslimiopiskelijoiden islamilaisdiskurssi Javalla. Gradunsa Lounela teki oleskeltuaan vuoden Javalla ja seurattuaan opiskelijoiden elämää paikallisessa yliopistossa.
    ”Se oli välillä pelottavaakin. Armeija vieraili usein kampuksella tankkeineen”, Lounela kuvailee kokemuksiaan. Aihe on arka. Hän ei tiedä, kuinka paljon uskaltaa kertoa.
    Lounelan opinnäyte käsittelee muslimiopiskelijoiden aktivismia ja keskustelukulttuuria. Kampuksen seuraaminen on käytännössä koko maan tilanteen tarkkailua. Noin 90 prosenttia indonesialaisista on muslimeja. Maan kahdessa muslimijärjestössä on kummassakin 30 miljoonaa jäsentä. Toinen on traditionaalinen, toinen moderni, mutta kumpikin on epäpoliittinen.
    ”Indonesian historia on suosinut epäpoliittista islamia”, Lounela tietää. ”70- ja 80-luvuilla valtiolle vaaralliseksi katsotut musimit pidätettiin.”
    Nyt järjestöt ovat alkaneet liikehtiä. ”Kaiken epäpolitisoiminen johtaa lopulta kaiken politisoitumiseen. Kun islam on epäpolitisoitu, se politisoituu”, Lounela perustelee.

Sisäinen vallanvaihto

Presidentti Suharto on huomannut islamin kasvavan voiman. Hän on käynyt Mekassa ja on nykyisin nimeltään Muhammad Suharto. Vuonna 1991 Indonesiaan perustettiin uusi poliittinen muslimijärjestö IMCI eli Indonesian muslimi-intellektuellien järjestö, jota on johtanut vasta varapresidentiksi noussut Habibie.
    Uskonnollisuus ei silti ole hämännyt indonesialaisia. Lounelan mukaan teknologiahankkeissaan epäonnistuneen Habibien valinta on herättänyt varsinkin yliopistopiireissä ihmetystä. ”Kaupungilla liikkuu jopa huhuja Suharton suhteista Habibien äitiin. Eli Habibie olisi Suharton avioton poika”, Lounela kertoo viimeisimmistä juoruista.
    Samalla viime kuukausina elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet lähes päivittäin. Opiskelijat osoittavat mieltään. Jakartassa armeija on kaduilla. ”Me emme uskalla mennä ulos. Mutta mitä tapahtuu kun meillä on todella nälkä”, Lounela lainaa paikallisen taksikuskin sanoja.
    Lounela ei usko vallankumoukseen. Todennäköisempänä hän pitää sisäisesti junailtua vallanvaihtoa.

Hyvä isä Suharto

Valtiollisessa diskurssissa vedotaan edelleen harmoniaan. ”Hyvänä esimerkkinä on valtaeliitin sanomalehdissä tuomitsemat opiskelijamielenosoitukset. Perusteluna tuomiolle on, että mielipiteiden ilmaisu on pahasta, koska tunteitaan ei saisi päästää julkisesti valloilleen”, Lounela kertoo. ”Javalla ei ole tapana näyttää, jos on vaikeaa. Javalaiseen kulttuuriin kuuluu harmonia. Se, että ei sanota suoraan ei.”
    Valtion ideologiassa Indonesia on perheyhteisö, jonka isänä ja kaitsijana toimii Suharto. Virallinen ideologia on nimeltään Pancasila-demokratia. Viidestä kohdasta koostuvan opin yhtenä kohtana on kansanvalta. Käytännössä indonesialainen demokratia toimii silti vain valtiollisten instituutioiden kautta. Poliittinen toiminta on sallittua vain vaalien aikana eli neljänä viikkona kerran viidessä vuodessa.
    Sitä mukaa kun koulutustaso on noussut, opiskelijoiden tarve ilmaista mielipiteensä on voimistunut. Mutta kysymys kuuluu miten.
    ”Tilanne on vaikea. Armeijakunta on hajalla. Oppositio on hajallaan. Opiskelijat eivät tiedä ketä kannattaisivat.”
    Lounela kannattaa muutosta ja demokratiaa mutta tähdentää, että sellaisena kuin me sen länsimaissa ymmärrämme se ei ehkä toteudu. ”Kaikki haluavat muutosta. Muutos ei tule ehkä heti, mutta niin kauan kun Suharto on vallassa, se on väistämätön.”

Heikki Valkama
Kuva Riku Isohella