Pointteri: Ammutaanhan puskistakin

Tämän tiesi viime vuosikymmenellä Aira Samulinkin opettaessaan kansalle uutta muotitanssia, breakdancea. Hänen mukaansa New Yorkissa jengit eivät enää tapelleet keskenään vaan ottivat toisistaan mittaa rauhanomaisesti uuden tanssin keinoin.
    Sittemmin breakdancesta ei ole kuultu mitään, Aira Samulinista kylläkin.
    Matkasaarnaajana Aira on kylläkin 90-luvulla out. Uudella kymmenluvulla on omat viestinvälittäjät, internetin apostolit, jotka levittävät vapauden ilosanomaa. Kaikkia heitä yhdistää tavoite tehdä täppää tämän vapauden avulla.
    Viesti on ylevä. Koska tietoverkoissa vallitsee riehakas ja demokraattinen anarkia, on jokaisella mahdollisuus ilmaista itseään.
    Ennakkoluuloja tai -odotuksia ei ole, vaan kaikkien tekstejä punnitaan vain niiden sisällön perusteella. Johtoajatus on, että armoton ja välitön palaute tiivistää ajatusten tomupilvet netin ahjossa timantinkoviksi ideoiksi.
    Tästä meillä kaikilla on kokemuksia. Kaikki tietävät, kuinka kohottavaa ja virkistävää on kuunnella kaksi tuntia oman seminaarityön jämptiä opponointia.
    Ilonpilaajat tosin jaksavat nurista. Heidän mukaansa viimeistään internet on paljastanut, miten tärkeä evoluution sivutuote body language oikeastaan on. Ajansäästö on huomattava, kun propellihatut ja kylähullut voi erottaa yhdellä vilkaisulla eikä joudu käymään läpi ruutukaupalla yhdentekevää bittihöpinää.
    Yksilöllisyys ja omaehtoisuus on nostettu internetissä korkeimmalle jalustalle. Niitä yleensä ylistävät ne, jotka ovat rakentaneet tietokoneestaan ja verkkoaddiktiostaan oman vankilansa.
    Vapaus avata samaan aikaan kone. Vapaus käydä läpi rituaalinomaisesti kymmeniä uutisryhmiä, joissa sadat samanhenkiset kiistelevät vanhoista, tutuista asioista. Vapaus hokea fraaseja, joiden uutuusarvo on Kennedyn murhan tasoa.
    Nettikansa palvoo ilmaisunvapautta. Itsestäänselvyyksistä tekevätkin usein fetissin ne, joille asia on outo tai joilla ei ole edellytyksiä niitä käyttää.
    Nettikansan vapaus kristallisoituu puskasta ampumisessa, anonyymissä solvaamisessa. Tämä ryhdikäs toiminta on yhtä uskaliasta kuin namun varastaminen sokealta, kuuromykältä maassa makaavalta talidomidi-mummolta.
    Alkeellisista käytöstavoista muistuttavat leimataan sensuurin kannattajiksi. Se tosiasia, että vapaus edellyttää vastuuta, ohitetaan mielenkiinnottomana.
    Nettikansa hellii oikeuksiaan ja pyhiä periaatteitaan kuin kapakan vakiopöytä muuta seuruetta terrorisoivaa häirikkökaveriaan. Hommasta ei oikeastaan kukaan ole innostunut, mutta kaikki ovat valmiina sen hyväksymään yhteisön paineen vuoksi.