13. helmikuuta 1998
Teksti:

Helsinkiläisestä perspektiivistä Alvar Aalto ei olekoskaan saanut jakamatonta arvostusta. Syytä ei tarvitse hakea kovinkaukaa ? ainakaan Katajanokkaa kauempaa.   
    Pääkaupunkiin muuttanutta opiskelijaa ihmetyttää,miksi helsinkiläiset parjaavat päävartion ja presidentinlinnannaapurissa olevaa Enso-Gutzeitin pääkonttoria. Mutta harva nykyopiskelija,täkäläinen tai ei, tietää mistä Aallon haukkuminenon Helsingissä saanut alkunsa. 
    Enso-Gutzeitin pääkonttori valmistui 1962. Sen tieltäpurettiin Theodor Höijerin suunnittelema talo, jota kutsuttiinrakentajansa mukaan Norrménin palatsiksi. Se oli 1800-luvun uusrenessanssityyliäedustanut rakennus, joka punatiilisenä sopi takana nousevan Uspenskinkatedraalin eteen hyvin. 
    Aallon luomuksesta ei voi sanoa samaa. Hän sijoitti sen periaatteessasamaan mittakaavaan kauppatorin varren uusklassisten rakennusten kanssa.Mutta marmorinen kehikko nousee naapureitaan selvästi kookkaampanakanavan viereltä. Rakennus vakuuttaa katsojan siitä, ettäkyseessä on merkittävä kansainvälisen luokan suuryritys. 
    Alkujärkytyksen jälkeen Enso-Gutzeitin taloa kritisoitiinkinmyös pääomayhteytensä takia. Kuinka oli mahdollista,että metsäyhtiö sai toimitilat niin keskeiseltä paikaltaja vielä niin mahtipontisessa muodossa? Aikansa vasemmistolaisellearkkitehtuurikritiikille oli samantekevää, oliko kyseessävaltionyritys vai yksityinen. 
    Kenties keskeisenä syynä Aallon parjaamiseen on kuitenkinhänen röyhkeäksi koettu luonteensa. Kerrotaan, ettäAalto halusi laajentaa Enso-Gutzeitin taloa etelään rahapajansuuntaan. Tarinan mukaan Museoviraston silloinen ylijohtaja C.J. Gardbergjoutui toppuuttelemaan Aaltoa, joka vaati ”tuon keskinkertaisen saksalaisenarkkitehdin keskinkertaista rakennusta purettavaksi”. Tarua tai totta? Enson talon eteläpuolella ei ole yhtään ikkunaa.

Aallon Helsinki

Vaan miltä Helsinkin näyttäisi, jos Aallon loppukauden päätyö,Helsingin keskustasuunnitelma olisi toteutunut. Suunnitelma ehdittiin johyväksyä kaupunginvaltuustossa, mutta se jäi liikennesuunnitteluosastonkritiikin takia lopulta toteuttamatta. Siinä Töölönlahdenlänsirannalle olisi rakennettu huikea valkoisuuttaan kiiltävämarmoristen kulttuurilaitosten rivi. Sen ympärille olisi tullut puisto,joka olisi avannut yhtenäisen viheralueen Mannerheimin patsaalta Lappiin. 
Liikennettä varten Aalto suunnitteli Töölönlahdenitäpuolelle uuden sisääntuloväylän Helsinkiin,Vapaudentien, joka olisi vähentänyt Eduskuntatalon edustan liikennettä. 
    Suunnitelman ainoan toteutuneen rakennuksen, Finlandia-talon lisäksiHelsingissä ei Aallon suunnittelemia julkisia rakennuksia puistoympäristössäjuuri ole. Niiden sijaan Helsingissä on Aallon voimakkaimman luomisvaiheentuotoksia useampia: Kulttuuritalo, Rautatalo, Kansaneläkelaitoksentalo, Sähkötalo ja Erottajan keskellä oleva varhaisempipaviljonkirakennus, joka tunnetaan paremmin Plaza-kioskina. 
    Aaltoa arvostelevia on joka lähtöön. Jotkut vierastavathänen suureellisuuttaan ja mahtipontisuuttaan mutta ihailevat hänentaitoaan liittää luonto ja ihmisen kädenjälki toisiinsaharmonisesti. Jotkut ovat niitä rakennustaiteen ystäviä,kuten prinssi Charles, joiden mielestä kaupunkiarkkitehtuurion kaunista vain, jos se muistuttaa vanhasta sivistyksestä. Ja sittenon niitä, joiden mielestä kaikki paitsi punamultatorpat ovatmerkkejä ulkomaisista, aitosuomalaiselle vieraista vaikutteista.·  

Alvar Aallon 100-vuotisjuhlanäyttely Helsingin Taidehallissa,Nervanderinkatu 3. Maanantaisin suljettu. Sisäänpääsymaksu 30/15 markkaa.

Otto Talvio