27. helmikuuta 1998
Teksti:

”Miten tahansa tässä käy, olemme voittajia.” Vastaperustetulla Pro Makasiini-liikkeellä on kannustava motto. Mahtavat miehet ovat jo kymmeniä vuosia puuhanneet VR:n makasiinien purkua.
    ”Tarkoituksena on vaatia monipuolista avointa kaupunkisuunnittelua ja herättää kulttuurikeskustelua”, Olli Aalto kiteyttää liikkeen julistukseen kirjatun päämäärä. Opiskelijat Aalto ja Tanja Remes ovat Pro Makasiini-liikkeen aktiivijäseniä.
    ”Minua ei kiinnosta suojella rakennuksia sinänsä vaan niihin syntynyttä toimintaa”, Remes painottaa, vaikka pitää arvokkaana historiallisten kerrostumien säilyttämistä kaupunkikuvassa. Eurooppalaisittain Helsingissä on säästetty poikkeuksellisen vähän ennen 1900-lukua valmistunutta rakennuskantaa.
    VR:n makasiinien eloonherääminen on ollut pieni ihme. Kirpputoria pitävä Ossi Kajas arvioi, että viime vuonna makasiineilla marssi niin kumisaappaissa kuin korkokengissä 400 000 helsinkiläistä. Linnanmäellä, joka on auki tuplasti enemmän päiviä, huvitteli miljoona ihmistä.
    Kaupunkisuunnittelussa puhutaan paljon kansalaisten avoimista kohtaamispaikoista. Nyt kun niin kutsuttu kansalaistori on syntynyt itsestään, sitä ei aiota tukea ja säilyttää. Paraati-Helsingin puolustajien silmissä makasiinien arvokkaalle tontille pitää rakentaa kulttuuripalatsi.
    ”Kaupunki ja valtio määrittävät itse, mitä he maksavat vuokraa kulttuuritiloista”, Aalto sanoo ja painottaa, että kyseessä on puhdas arvoratkaisu.
    Galleria Jangva on teettänyt makasiinien kunnostussuunnitelman. Laskelman loppusumma on 26 miljoonaa eli saman verran kuin käytettiin Finlandia-talon salin akustiikan kohentamiseen.
    Makasiinien paikalle aiottu musiikkitalo vie Finlandia-talosta Helsingin kaupunginorkesterin. Samaan taloon asutetaan yhteistyön nimissä myös Sibelius-Akatemia ja Radion Sinfoniaorkesteri. Talon kooksi tulee 32 000 neliömetriä. Finlandia-talo on 24 000 neliömetriä suuri. Pro Makasiini -liike empii vielä kantaansa musiikkitaloon sinänsä. Remes suosii ratkaisuksi talon sijoittamista toiselle tontille. Aalto suhtautuu kriittisemmin koko mammuttirakennukseen. Talo maksaisi 465 miljoonaa markkaa.
    ”Kulttuuritoimen määrärahoista tulee tulevaisuudessa menemään yhä suurempi osa vahtimestareille ja isojen talojen käyttökustannuksiin.”
    Olennaista on, että kaupunkisuunnitelusta jaettaisiin tietoa paremmin. Aalto ja Remes osallistuivat ainoaan tähän mennessä järjestettyyn kaupunkilaisten keskustelutilaisuuteen Töölönrannan kaavasta.
    ”Ensin puhuivat virkamiehet ja suunnittelijat. Yleisökysymyksille jäi aikaa vartti”, Remestä harmittaa. Kumpikin vastustaa sitä, että kaupunkia kehitetään kaupunkilaisilta salassa.
    ”Helsingin Sanomat esittelee kaavan ja suunnitelmat ikään kuin niistä olisi jo päätetty.” Aallosta se korostaa kaupunginvaltuuston asemaa leimasimena.
    Mutta tiedon hankkiminen omin neuvoin on vaivalloista. Aalto ja Remes ovat marssineet suoraan kaupunkisuunnitteluvirastoon selvittämään, mitä Töölönlahden alueelle on tapahtumassa. ”Kyllähän arkkitehdit näyttävät auliisti, jos löytää sen neljännen kerroksen neljännen oven. Ja sitten saa kuulla, että valitusaikaa on viikko jäljellä.”
    Samana päivänä kun makasiiniliike perustettiin, makasiinilaiset huomasivat, että viereen alettiin vetää tietä. Kirpputorikauden päätyttyä makasiinit eivät autioidu. Pysyvistä vuokralaisista Galleria Jangva esittelee nuoria taiteilijoita.
    Ruohonjuuri tekee kehitysmaa- ja luomukauppaa. Pyöräkorjaamolla riittää asiakkaita. Iltalehti ja monet muut lehdet vuokraavat julkkiskuvauksia varten valokuvastudio Magitonia. Siellä saa parhaan käsityksen siitä, millaisia tiloja kylmänä seisovista saleista voisi kunnostaa. Makasiineilla on myös tehty musiikkivideoita ja sota-ajan venäläisvangeista kertova elokuva.
    ”Täällä on järjestetty jopa DTM-ajojen jatkot ja Nyt-liitteen lanseerausjuhlat”, Aalto kertoo huvittuneena.

Minna Joenniemi
Kuva: Petri Juntunen