Pirssi kaahaa ratikkapysäkin ohi. ”Tässä taksissa tieto liikkuu”, Mersun kylki kertoo. ”Ylä jää kyydistä”, takalasi ilkkuu ja kehottaa tilaamaan Taloussanomat. Ratikkapysäkillä on kylmä. Katoksen seinämässä välkkyy Aku Ankka -lehden mainos. Suuressa piirroskuvassa merimiespukuinen antisankari valittaa, kun maailma murjoo, eikä ole rahaa. Mainoksen teksti kysyy, kuulutko klubiin.
Testataan. Kerro, mitä sinulle tulee mieleen kirjaimista AA?
Aku Ankka? Anonyymit Alkoholistit? Tai ehkäpä Standard & Poorsin riskiluokitus rahalaitokselle, jolla pyyhkii suhteellisen mukavasti?
Jos valitset viimeisen vaihtoehdon, onnittelut ? istut taksissa, ja me muut hytisemme pysäkillä. Mutta valittaminen on turhaa, koska tähän klubiin ei ole pakko kuulua. Taloustiedosta ei todellakaan ole pulaa. Mekin voimme hypätä kyytiin.
Taksi! Kauppalehden toimitukseen, kiitos!
Imukykyinen talouspaperi
Kauppakeskus Kluuvin yläkerrassa toimitetaan Suomen imukykyisintä talouspaperia. Kauppalehdellä pyyhkii hyvin, sen käyttökateprosentti eli tulos miinus menot on liki 40 prosenttia.
Päätoimittaja Lauri Helven mukaan prosenttiluku on ”maailmanlaajuisestikin hurja”. Silti hän ihmettelee, minkä takia bisnesapajat vetävät puoleensa myös muita medioita.
”En mä ymmärrä. Mä en ole huomannut mitään tarvetta tällaiselle buumille”, Helve sanoo.
Kauppalehden päätoimittaja ei pehmoile vaan vannoo kovan luokan bisnestiedon nimiin. Hänen mukaansa tavalliset kuluttajat eivät tarvitse erillisiä talouslehtiä tai television pörssiuutisia. Ei, vaikka taivaalta tippuisi ylimääräistä rahaa.
”Jos ihminen yhtäkkiä huomaa perineensä mummoltaan 150 tonnia fyrkkaa, niin hänen tarvitsemansa taloustiedon tuottaminen kuuluu Helsingin Sanomille, Ilta-Sanomille ja TV Neloselle”, Helve toteaa. Hän lisää, että ne kaikki ovat Sanoma Oy:n hallussa.
”Jos minä olisin Erkko, niin en minä nyt ensimmäisenä lähtisi perustamaan uutta talouslehteä.”
Helve kuitenkin myöntää, että talous kiinnostaa yleisöä aiempaa enemmän, kunhan mutkat väännetään tarpeeksi suoraksi.
”Mutta se luulo, että kaikki ihmiset tuolla ratikoissa ja pysäkeillä haluaisi lisää tietoa Emusta, on kyllä höpöhöpöä. Ihmisiä potuttaa koko Emu, eikä ne kertakaikkiaan lue mitään emujuttuja.”
Mikä sitten taloudessa kiinnostaa, ellei hartaudella odotettu yhteisvaluutta euro? Nouskaamme Intercity-junan kyytiin Tampereelle. Mukaan pakkaamme talouslehdet ja tussikynät. Pörssikurssien rengastaminen on varma tapa tehdä vaikutus vierustovereihin. Menemme ravintolavaunuun nauttimaan cappuccinot ja jätämme pörssisivut auki.
On muuten
suhdanteita pidellyt
Tamperelaisen tiedotustutkijan Esa Reunasen mukaan talousjutut eivät ole pelkkää sijoittajien käyttötietoa. Ne voivat olla myös viihdettä. Reunanen veikkaa, että talousuutisissa dramaattiset tarinat tulevat entisestään korostumaan.
Päivälehtien taloustoimittajat ovat jo vohkineet urheilutoimittajien vanhat fraasit. Nokian ja Ericssonin kilpailua voi hyvällä syyllä pitää nykyajan Suomi?Ruotsi -maaotteluna. Katsomossa istuu muitakin kuin rahansa likoon panneita. Reunanen kutsuu heitä penkkisijoittajiksi.
”He seuraavat talousasioita, vaikkei heillä olisi osakkeita tai muita sijoituksia. Kun ihmiset keskustelevat, he voivat ottaa puheenaiheeksi vaikka Microsoftin ja Netscapen markkina-asetelman”, Reunanen väittää.
Samanlaista kaukalonlaidan bisnesrytinää voi tuntea osallistumalla tietoverkossa paraikaa käynnissä olevaan Internetto-sijoittajapeliin. Viidenkympin panoksella saa sijoittaa pörssiosakkeisiin kuvitteellisen miljoonan markan pääoman. Ennen kuin huomaatkaan, löydät itsesi lukemassa Hesarista päivän kursseja.
Pim! Olet hypnotisoitu
Takaisin kotiin ja telkkari auki. Viiden taloudessa pyritään laskemaan kiivaan pörssipäivän saldo heti tuoreeltaan. Toimittaja Jyrki Koulumies kertoo, että Clintonin seksiskandaali on sysännyt dollarin laskuun. Mitähän taalalle mahtaa tapahtua juuri nyt?
Katsoja pidättelee hengitystään, kun ylitöihin haastattelun takia jäänyt Meritan pankkitoimihenkilö antaa kolikon puolesta kommenttinsa. Sama jännitysnäytelmä jatkuu koko viikon MTV:n Talousuutisissa.
Talouslehdissä kerrotaan taas Masa Yardsin risteilijätilauksen taustoja. ”Aion käydä Miamissa jalkapallo-ottelussa. Ne ovat hyviä paikkoja bisneksen teolle kaikkialla maailmassa”, paljastaa Martin Saarikangas Kauppalehdessä. Ilmankos Taloussanomien lauantainumero on omistettu futiksen ympärillä käytävälle bisnekselle.
Keille tätä taloushuttua keitetään? Ja onko vika katsojassa vai talouselämässä, jos uutispuuro ei maita. Taksi! Taloussanomiin, kiitos. Ja äkkiä, lukijat alkavat haukotella.
Kaksi kolmesta lehdestä
ilmaiseksi
Taloussanomia markkinoidaan ihmisille, joita raha kiinnostaa. Lehdellä on siis noin viisi miljoonaa potentiaalista tilaajaa. Taloussanomista otetaan kuitenkin vain 30 000 kappaleen painos, joten sen numeroiden luulisi olevan kysyttyä tavaraa.
Uutispäätoimittaja Markku Hurmeranta paljastaa, että lehden levikki on alle 10 000. ”Ei se musta ole pieni. Vuodenvaihde ei ole otollisinta aikaa lanseerata uutta lehteä, kun kaikki tilaukset on jo tehty”, Hurmeranta kommentoi.
Hänen mukaansa talouslehtien lukuja päästään kunnolla vertailemaan vasta ensi vuoden lopussa. Siihen mennessä Taloussanomien pitää kolminkertaistaa nykyinen tilaajamääränsä. Tai muuten laskelmat ovat pettäneet.
Hurmerannan mukaan Taloussanomat pyrkii saamaan lehdelleen myös lukijoita, jotka eivät ole aiemmin tarttuneet talouslehteen. Silti valtaosa lehden nykyisistä ja tulevista tilaajista istuu niissä koneilmastoiduissa maisemakonttoreissa, jonne myös Kauppalehti on pesiytynyt.
Kysymykseen, mitä lehti tarjoaa opiskelijalle, vastaus on ympäripyöreästi ”fakkitiedon ohella yleistä tietopääomaa”. Mutta kuka hakee yleistä tietopääomaa talouslehdestä? Eikö tässä pitänyt olla kyse rahasta?
Talousnakeista
voittajiksi
Talousjournalismilla on seksikäs imago. Siihen kietoutuvat sekä raha että valta. Alan noste on kuitenkin varsin tuore ilmiö.
Vielä kymmenen vuotta sitten taloustoimittajille naurettiin päin näköä. Silloisista asenteista kielii toimittaja Risto Johnsonin esittämä vertaus: ”On toimittajia ja taloustoimittajia, niin kuin on nakkeja ja talousnakkeja.”
Vuonna 1989 pidetyssä Yleistoimittajien taloustieto
-seminaarissa vitsi oli tuore ja osuva. Enää se ei ole kumpaakaan. Nykyisin taloustoimittajien työpäivät eivät kulu firmojen tarjoamilla lounailla eikä pelkästä lehdistötiedotteesta ole jutun aiheeksi.
Taloustoimittajia pidetään vähän kuivakkaina, mutta luotettavina ja älyllisinä tyyppeinä. Tässä suhteessa he erottuvat edukseen kukkakravatisoituneista poliittisista toimittajista, jotka yhä useammin raportoivat pääministerin häiden kaltaisista iloisista perhetapahtumista.
Sen sijaan värittömien talousjuttujen sisältö tuntuu olevan puhdasta tietoa: taustoja, analyysejä ja ennen kaikkea numeroita. Talousjournalismissa on kuitenkin omat sudenkuoppansa.
Koska taloustoimittajalla on jo koulutuksensa puolesta näppituntumaa rahan liikkeisiin, häntä saattaa houkutella ajatus myös itse toimia sijoittajana. Varsinkin, kun korvaan kuiskitaan kiinnostavia markkinajuoruja.
Oman asemansa väärinkäytösten estämiseksi Taloussanomien toimittajien tulee raportoida osakesalkkunsa päätoimittajalle. Kauppalehdessä tällaista käytäntöä ei ole. Päätoimittaja Helve kuitenkin rauhoittelee kertomalla,
etteivät talon toimittajien rahat riitä sijoittamiseen. ”Se tuntuu olevan toimittajien ammattitauti. Vaikka niille mitä maksaa, niillä ei pysy fyrkat tallessa.”
Pitäisikö tuosta nyt olla huojentunut? Toivottavasti taloustoimittajat tuntevat rahamarkkinat paremmin kuin omat taskunsa.
Ylä tee niin kuin minä teen,
vaan niin kuin kirjoitan
Taloustoimittaja ei ole vain asioiden sivustakatsoja. Kirjoittamisellaan hän vaikuttaa rahan liikkeisiin, halusi hän sitä tai ei.
”Toimittaja saattaa vaikuttaa jopa pelkällä aiheenvalinnalla. Aina joku voi ajatella, että nyt kun toimittaja käsittelee tätä firmaa, siitä tulee seuraavan kiinnostuksen kohde”, Taloussanomien Hurmeranta sanoo.
Rajuimmissa tapauksissa maukas talousskuuppi jopa kaataa yrityksiä. Toimittajilla näytti olleen näppinsä mukana, kun Elanto joutui velkasaneeraukseen 1995. Ilta-Sa
nomien uutinen ”Elannon kohtalo vaakalaudalla” sai säästökassatallettajat tyhjentämään tilinsä. Jo seuraavana päivänä lehti pääsi uutisoimaan yrityksen kaatumisesta.
Taloustoimittajalle tietoja vuotavalla lähteellä on aina omat intressinsä laulamiseen. Naiivi toimittaja voidaan helposti sotkea yritysten välisiin valtapeleihin.
Sanoma Osakeyhtiö on vuodenvaihteessa aloittanut oman taloustoimittajakoulun. Sen tarkoituksena on leipoa toimittajia taloussivujen tarpeeseen. Ympyrä tuntuu pelottavan pieneltä: talouselämä kouluttaa toimittajia raportoimaan talouselämästä talouselämälle.
Kuinka käy kriittisyyden? Puolueeton journalismi ja länsimainen sananvapaus ovat uhattuna. Meidän täytyy pelastaa ne. Taksi!
Minäkö kätyri?
Ajamme Töölöntorille ja astumme sisään sympaattiseen mannermaiseen kahvilaan. Kasvoille leyhähtää vastapaistetun leivän ihana tuoksu. Café Tin Tin Tangossa kahviaan nauttiva Riikka Venäläinen, 26, on yksi taloustoimittajakoulun paristakymmenestä oppilaasta. Hän ei usko kriittisyyden haihtuvan, vaikka Erkko maksaa taksimatkat.
”Multa on kyselty, kuinka mä olen voinut siirtyä niiden leiriin. Aivan kuin taloustoimittajat olisivat pelkkiä talouselämän kätyreitä” Venäläinen ihmettelee. Häntä kiehtovat talouselämän vaikutusketjujen purkaminen ja asioiden tekeminen ymmärrettäviksi tavalliselle lukijalle.
”Tää kuulostaa kauheen idealistiselta, mutta mekanismit on saatava läpinäkyviksi, niin että jokainen pystyy jossain määrin tekemään omat ratkaisunsa niiden pohjalta”.
Esimerkiksi hän ottaa Aasian talouskriisin. Jenin kurssin muutokset eivät äkkiseltään tunnu läheisiltä, mutta taloustiikerien ongelmat vaikuttavat nopeasti myös Suomen talouteen. ”Aasian kriisi saattaa täällä hidastaa kasvua ja sen myötä viedä työpaikkoja. Se voi näkyä valtiontalouden leikkauksina niin, että vaikka vanhuksilta viedään vaipat sairaalasta”, Venäläinen selventää. ”On hirvittävän vaarallista ajatella, että talous on erikseen muusta yhteiskunnasta ja että tavallisilla ihmisillä ja taloudella ei ole mitään tekemistä keskenään.”
Tajuan, että olemme olleet liian ehdottomia. Taloushan on ihan nasta juttu, eikä kyydistä pysymiseen tarvita taksia. Tässähän roikkuu mukana ihan väkisin, kunhan vain muistaa pitää lompakostaan kiinni.
Hyppäämme ratikkaan ja teemme nopean kustannus?hyöty -analyysin. Tarkastajia ei näy, joten päätämme ajaa pummilla ja säästää lippurahat. Sillä mitä nyt yksi bussilippu on neljän Polarin K-osakkeen rinnalla. Varsinkin kun ne ovat nousussa.
Talouden lait tuntevat tietävät, ettei pohjalta ole kuin yksi suunta ? ylöspäin. ”Tärkein perustelu koronnousuodotuksille on kuitenkin se yksinkertaisin; laskua seuraa yleensä nousu”, analysoidaan Taloussanomien Korot-palstan ”Pohjalta on paha pudota”-jutussa.
Lisätukea saan Iltiksen horoskoopista. Se lupaa onnea raha-asioissa.·
Internetto-peli osoitteessa:
www.helsinginsanomat.fi/internetto
Mikko Numminen
