3-/3, teinivuodet eivät hävetä

Olen nähnyt, kuinka Apulannan Toni ruoskii naama vaaleanpunaisena itsestään irti tuskaa soundcheckissä laulamalla: "Mä teen ihan mitä vaan, menen ihan mihin vaan, lopulta se vie mut sairaalaan." Se on pelottava ja kunnioitusta herättävä näky. Konserteissa Toni näyttää vaipuvan epäterveelliseen psykoosiin.
     Onneksi Levy-yhtiöltä ilmestyi kokoelma Apulannan Singlet 1993-1997, jonka kaksikymmentä ensimmäistä pikkupunkkirallia tuovat mieleeni ajan, jolloin vedin huuliin Mirame mansikkaa ennen pussaamista. Miten lutusesti nuoret miehet laulavatkaan esikoisEP:llä Mikä ihmeen Apulanta?: ahdistaa-aa-a-aa-aaa, ahdistaa-yleisvituttaa.
     Karkkiautomaatti-yhtyeen fania ilahduttavat yhtyeiden menneisyydestä paljastuvat yhtäläisyydet. Kertosäe on aina hyvä aloittaa sanalla jippii ja kappale kertomalla karvaisesta nenästä ja hikisestä kainalokuopasta.
    Tuttu TV:stä ja Hajonnut EP-levyillä vilpitön viattomuus alkaa kadota. Se kahdeskymmenes kappale, jolla tapahtuu lopullinen äänenmurros, on esikoishitti Mitä kuuluu. Loppulevyllä Tonin laulussa on tuttua tuskaa ja räkää ja yhtyeen soitossa vimmaa, joka kuulostaa entistä paremmalta, kun on kuullut lapsuuden haparoinnit.

Minna Joenniemi

Muuta kiinnostavaa:

• Ei artikkeleita