Pari viimeistä viikkoa ennen pääsykoetta tuli vietettyä aika tarkkaan neljän seinän sisällä", Mari Martiskainen, 22, naurahtaa. Mari aloitti viestinnän opiskelun Helsingin yliopistossa viime syksynä. Pääsykokeen läpäiseminen vaati muutaman kuukauden ankaran lukuputken. Pänttääminen alkoi huhtikuussa
Mutta ahkeruus oli välttämätöntä. Viime kesän pääsykokeissä vaikeinta Helsingin yliopistossa oli päästä lukemaan viestintää. Vain nelisen prosenttia hakijoista hyväksyttiin. Monet pyrkijöistä olivat kokeessa toista tai kolmatta kertaa.
Viestinnän suosiota kuvaa myös se, että yliopiston sisälläkin hakeudutaan alalle. Sivuaineopiskeluoikeus on vapaa vain valtiotieteellisen opiskelijoille. Viime keväänä arvottiin viestinnän A-oppimäärän sivuaineoikeus sadalle onnelliselle opiskelijalle muista tiedekunnista. Hakijoita oli lähes kaksinkertainen määrä.
Myös tiedekunnan sisällä hakeudutaan muotilaitokselle. Viimeksi pääaineen vaihtoja on käsitelty marraskuussa. Silloin viestintää haikaili pääaineekseen seitsemäntoista hakijaa, joista viisi hyväksyttiin.
Viestinnästä pois vaihtaminen on harvinaista. Laitoksen amanuenssi Marjo Salonen kertoo, että aineen jättäviä on keskimäärin yksi vuodessa, viime syksynä poikkeuksellisesti kaksi.
Hakuoppaasta näke mitä on tulossa
Seuraavaa pääsykoetta odottaessaan monet opiskelevat viestintää joko avoimessa korkeakoulussa tai jollain kansanopistojen lukuisista viestintälinjoista. Helsingin ylipiston tutkintovaatimusten mukaisesti viestintää voi opiskella 34 paikassa eri puolilla Suomea.
Myös Marilla oli takanaan avoimessa suoritetut Tampereen tutkintovaatimusten mukaiset tiedotusopin perusopinnot.
"Kaksi kirjaa piti tenttiä täällä, muuten perusopinnot hyväksyttiin sellaisenaan.
"Marille oli yllätys, että opinnot hyväksyttiin niin helposti. Helsingin yliopiston viestinnän laitosta pidetään teoriapainotteisena organisaatioviestinnän laitoksena. Tampereella ja Jyväskylässä taas on koulutettu toimittajia käytännön työhön.
Teoreettisten perusopintojen jälkeen Helsingissäkin tosin saa valita aika pitkälle mitä haluaa opiskella. Mutta varsinaista toimittajalinjaa viestinnän laitoksella ei ole. Opetus kouluttaa ensisijaisesti viestinnän tutkijaksi ja asiantuntijaksi.
Mari kertoo, että hänen kaveripiirissään lähes kaikilla oli jo entuudestaan korkeakouluopintoja, joten he ovat tienneet mitä odottaa.
"Suoraan lukiosta tulevalle asia voi kyllä olla toisin", Mari toteaa. "Yliopiston hakuoppaassa luki, ettei Helsingissä anneta varsinaista toimittajakoulutusta. Eiköhän se ole yleisessä tiedossa, että halukkaat voivat opiskella sitä Tampereella.
"Samalla viivalla
Avoimessa yliopistossa viestinnän lehtorina työskentelevän Inka Moringin mielestä käsitys viestinnän opetuksen eroista alkaa olla aikansa elänyt. Samaa mieltä ovat monet alan opiskelijat. Organisaatioviestinnän osuus on usein kuviteltua pienempi.
Mutta toimittajan urasta kiinnostuneet Helsingissä opiskelevat viestinnän lukijat joutuvat hankkimaan käytännön pätevyyden muilla tavoin. Paikasta auringossa he kilpailevat suomen lukijoiden, kirjallisuustieteilijöiden, historian opiskelijoiden ja monien muiden kanssa. Viestinnän lukijoiden pieneen joukkoon kuuluminen
ei takaa paikkaa Hesarissa tai Yleisradiossa.
Marianne Zitting
Kuva: Sanna Skants
