Yliopistolla vietettiin tammikuun 14. päivänä Sakari Topeliuksen180-vuotissyntymäpäivää. Paikalla olivat sekä presidenttipari että opetusministeri Olli-Pekka Heinonen – ja sitä myötä tiedotusvälineet. Yliopistolta välittyi maailmalle kuva juhlavasta menneisyyden maailmasta, jossa ainoan uuden soinnun toi Euroopan Unionin lippu perinteisten värien joukossa.
Mutta opiskelevalle sukupolvelle Topelius-juhlan arvomaailma oli tuiki vieras. Mikäli tapahtumalla haluttiin palauttaa autenttisesti mieleen viime vuosisadan juhlatilaisuuksien henki, siinä onnistuttiin erinomaisesti. Kaikki juhlapuhujat olivat miehiä. Naisten tehtävä oli heläyttää kaunista laulua painavien sanoja kevennyksesi.
Topeliaanisen paatoksen huipentuma oli professori Matti Klingen juhlapuhe, jossa hän nosti päivänsankarin naisasian esitaistelijaksi. Tosin hän myönsi hetkeä myöhemmin Topeliuksen naisihanteen olleen silti nyrkin ja hellan välissä – Klingeä lainaten: rakkauden lähteenä.
Vaikka juhlapuheissa vielä takerrutaan menneseen, yliopiston hallinnossa on aika siirtyä tämän päivän arvoihin. Kevään aikana konsistorin kokouksessa hyväksyttävässä uudessa hallintomallissa vararehtorien määrä noussee kahdesta kolmeen. Käy esityksen miten tahansa, on rehtoriaattiin jo korkea aika saada naisia.
Edellisissä rehtorinvaaleissa 1996 pioneerityötä tehneet professorit Mirja Saari ja Liisa Keltikangas-Järvinen ovat tällä kertaa kieltäytyneet rehtoripelistä. Päteviä ja sopivia naisehdokkaita on silti tarjolla, vaikkapa teologisen suunnalla. Lisää siunaantuu varmasti kevään mittaan. Toivottavasti valitsijoilla on tällä kertaa rohkeutta äänestää naista.
Jan Erola
Päätoimittaja
Vastapääkirjoitus: Sukupuoli on meriitti
Päivitellessään Topeliuksen 180-vuotissyntymäpäivien miehistä ja mustanpuhuvaa yleisilmettä päätoimittaja Jan Erola ehdottaa, että yliopisto nimittäisi naisen rehtorikuntaan. Tasa-arvopoliittista vasta- ja välistävetoaan Erola perustelee sillä, että päteviä ja sopivia naisia olisi tarjolla.
Puhuessaan naisehdokkaiden pätevyydestä, sopivuudesta ja tarjolla olemisesta Erola lankeaa ajatuskulkuun, joka näivettää suomalaista tasa-arvokeskustelua. Jos nainen on ehdolla, saati valitaan virkaan sukupuolensa perusteella, hänen muut ansionsa näyttävät järjestään menettävän arvonsa. Siksi Erola muistaa valistaa lukijoitaan, että naisehdokkaat ovat takuuvarmasti päteviä, sopivia ja tarjolla.
Tämän ajatuskulun kääntöpuoli ja (anti)kliimaksi on, että sukupuolesta on tullut viran- ja työnhaussa kirosana, jota kammoksuvat eniten sen uhrit. Kun pari vuotta sitten valtionhallinnon elinten täytössä alettiin soveltaa sukupuolikiintiötä, ensimmäisinä sitä vastaan hyökkäsivät nuoret kunnianhimoiset naiset; eivät halua tulla valituiksi sukupuolensa takia, vaikka miehet ovat maailman sivu menneet naisten edelle nimenomaan sen takia, että he eivät ole naisia.
Päteviä ja sopivia ihmisiä on aina tarjolla. Jos yliopisto valitsee rehtoriksi naisen, se tekee samanlaisen linjavalinnan kuin pannessaan keulakuvakseen luonnontieteilijän tai humanistin – tai kuten nykyään on mahdollista, konsernijohtajan tai kenraalin. Sukupuoli on meriitti siinä missä johtamistaito, hallintokokemus tai henkilökohtainen karisma.
Jos ja kun rehtoriksi valitaan nainen, toivon että hän virkaanastujaispuheessaan kiittää tukijoitaan siitä, että hänet valittiin sukupuolensa takia.
Otto Mattsson,
usein sukupuolensa takia valittu
