16. tammikuuta 1998
Teksti:

Giant Robot treenaa ravintola Jump Innin kellarissa.
”Kerro, mitä tässä biisissä sanotaan”, kehottaa Giant Robotin perustaja ja toinen(!) rumpaleista Sami Vepsä.
Tuomas alkaa tulkata englanninkielistä tekstiä muiden improvisoidessa rytmimattoa.
”Tiesittekö te, että AntonÝ GaudÝ joutui raitiovaunun alle ylittäessään katua matkalla rakennustyömaalle. Hänellä oli vain maapähkinöitä taskussa ja sairaalahenkilökunta luuli vaatteista päätellen hoitavansa pummia. Gaudi kuoli parin päivän päästä…”
Kappale kertoo kuuluisien arkkitehtien tapaturmaisista kuolemista. Tuomas Toivonen on arkkitehtiopiskelija, jonka englanninkielinen riimittely saa hip hop -puritanistitkin nyökkäilemään hyväksyvästi. Tuoreen Giant Robot EP:n nerokkain teksti Nine Tons of Wood kertoo puun matkasta Suomen metsistä rap-runoilijan kirjoituspöydälle ja Puolan tulliin.
”Nuoriso tekee kappaleita mustien ganstereiden kuolemasta, vaikkeivät tiedä siitä mitään. Siksi ajattelin kirjoittaa jostain suomalaisemmasta”, Tuomas hymyilee.
Suomalaista eksotiikkaa on EP:llä myös kanteleklassikko Konevitsan kirkonkellojen teemalle perustuva muunnelma, joka huijaa kuulijan notkumaan coolina maailman ärsyttävintä kansansikermää.

Vain vinyylinä

Miten jättiläisrobotti määrittää musiikkiaan? Vastentahtoisesti yhtye puristaa itsestään luonnehdinnan: 90-luvun elektronista musiikkia, modernia groovea dub-vaikuttein. Olennaisempaa kuin kategorisointi on tehdä kokeiluja, live-keikkoja ja klassisesti pitää yllä hyvää meininkiä.
”Onko tässä kyse jostain levyn teosta”, Kim Rantala kysyy tuimasti. Tänään ei olla poikkeuksellisesti harjoiteltu keikkasettiä vaan valittu materiaalia äänitettäväksi.
”Ei kun vinyylin”, hehkuttavat muut ja Kim rauhoittuu.
Suunnitteilla oleva pitkäsoitto tehdään omakustanteena kuten Tsekeissä teetetty esikois-EP. Ja ainoastaan vinyylille.
”Olen huomannut, että ostan nykyään keräilytuotteita. Ei huoleta yhtään meidän myynti, kun tietää tehneensä keräilytuotteen”, Tuomas tunnustaa.
Robotit tekevät videota siitä, kuinka he noutivat EP:nsä viidensadan kappaleen painoksen lentokentältä, pakkasivat kuvallisten levynkansien sijasta ruskeisiin aaltopahvikuoriin, jotka sitten koristivat koruttomalla Giant Robot -leimalla.
Keväällä tehdään kaksi levyä, joista toinen sisältää pelkkiä remixejä.

Veriset bongot

Helsinkiläisten iloksi Giant Robot on tähän mennessä keskittänyt luovan energiansa live-spektaakkeleiden kehittelyyn.
”Mun sormet halkesivat pakkasessa, kun soitettiin Rautatientorilla neljäntoista asteen pakkasessa lumilautailutapahtumassa”, perkussionisti Zarkus Boussé muistelee äärielämystä.
”Bongot värjääntyivät verestä,” kitaristi Petro Niiniluoto täydentää.
Bändi ei osaa päättää, oliko paras keikka Taideteollisen pikkujouluissa omakotitalon olohuoneessa, johon oli pakkautunut kaksisataa ihmistä vai kolmen tunnin jamit Tampereen lyhytelokuvafestivaalien klubilla.
Hyvin sijoittuu myös viime kesän ulkoilmaspektaakkeli sushi-baari Kalan katolla. Ja ne kampaamo Spacen synttärit, joissa Janina Frostell tuli kehumaan.
Seitsemän miehen ydinryhmällä on seitsemisen muuta jammailevaa muusikkokaveria, Sibelius-akatemian kansanmusiikkilinjalaisista tiskijukkiin kuten Borziniin, jotka ajoittain kampeavat lavalle.
Ensimmäinen keikka soitettiin kolme vuotta sitten Vanhalla. Uudelle ylioppilastalolle Giant Robotia ei ole vielä kertaakaan pyydetty.
”Yliopisto tuntuu niin raskaalta paikalta. Siellä opiskelee paljon hyviä tyyppejä, mutta niitä ei näy missään. Lähtisivät ulos klubille välillä.”
Giant Robotin seuraava keikka on 18. tammikuuta uudistetussa Cantina Westissä.
Tammikuun 23. päivänä bongaatte heidät Funky Elefant partyissäTavastialla.

Minna Joenniemi
Kuva: Tuomas Jääskeläinen