16. tammikuuta 1998
Teksti:

Oli hyvä, että hän [presidentti Ahtisaari] otti tiukasti kantaa myös rasismia ja ”oman käden oikeutta” vastaan. Se oli arvatenkin viittaus ekoterrorismiin eli tarhaiskuihin.
     Näin tulkitsee Helsingin sanomien pääkirjoitus (2.1.) Ahtisaaren uuden vuoden puhetta.
     Mutta presidentin neuvonantaja Alpo Rusi painottaa, ettei presidentti missään nimessä tarkoittanut pelkästään turkistarhaiskujen tekijöitä.
     ”Presidentin lausuntoja seuranneet tietävät, että hän on tuominnut kummankin osapuolen teot ja kehottanut maltillisuuteen.”
     Ahtisaari herätteli jo syksyllä mediaa keskustelemaan sen vastuusta eläinoikeusliikkeen radikalisoitumisessa. Nuorsuomalaisen sanomalehtimiesyhdistyksen illassa hän kysyi 400 toimittajalta:
     ”Onko mahdollista, että eläinaktivistien tihutöiden taustalla on puuttuva julkisuus ja demokraattisen järjestelmän kyvyttömyys tarjota heille asiallisia ja hyväksyttäviä vaikutuskeinoja? On kysyttävä, voiko olla mahdollista, että heidän kriittisiä ääniään ei ole haluttu julkisuuteen?”
     Presidentin puhe viittaa Tapio Suomisen syksyllä julkaistuun kirjaan, joka käsittelee 70-luvun ääriliikkeitä. Suomisen mukaan Saksaan syntyi äärivasemmistolaisia terroristiryhmiä, koska julkinen mielipide torjui kriitikot liian aikaisin.
     ”Ennen puheen laatimista presidentti keskusteli maan johtavien politologien kanssa . He olivat huolissaan siitä, että aktivistit ovat etukäteen luopuneet demokraattisista vaikuttamismahdollisuuksista. Onko heillä kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä epätoivoisia? ”

Aikuiset liioittelevat

Miksi Orimattilan iskun jälkeisessä A-studiossa toimittaja kysyi turkisliikkeen ulkopuolella lehtisiä jakavalta tytöltä, saako tämä opintotukea? Kun tyttö vastasi kyllä, toimittaja marssi liikkeeseen sisälle kysymään, miltä veroja maksavasta kauppiaasta tuntuu.
Orimattilan tapaus on paljastanut ikäpolvien välisen kuilun. Toisella puolen ovat valtaa käyttävät aikuiset, joiden arvostelukyky ajoittain pettää. Toisella puolen ovat nuoret idealistit, jotka vaativat enemmän kuin lisää viikkorahaa.
     Nuoria saa halveksia. Etelä-Suomen Sanomien toimittaja llkka Valtasaari väritti uutista:
     Kärki ajaa henkilöautolla itsenäisyyspäivän yönä kohti kettutarhaa vapauttaakseen kettuja umpihankeen ja pimeään metsään ja värjätäkseen eläimiä kuin lasten värityskirjaa. Muu joukko odottelee Helsingin humussa viestiä ”eturintamalta”. Kun viesti kertoo, että kärki on katkaistu, sakki on napattu kiinni ja viruu nyt Lahden poliisilaitoksen karussa sellissä, on massan otettava banderollit ja lähdettävä vaatimaan kärkijoukkoa vapaaksi.
     Pahimmillaan kaikista aktivisteista on tehty rikollisia. Viikkolehti on käyttänyt eläinaktivisteista synonyymiä ekoterroristi. Se vertasi heitä politbyroohon, joka suoritti ”iskuja” Prahaan ja Afganistaniin.

Asiatonta asiaa

”Nyt on näytty mediassa, mutta on valitettavaa, että siihen vaadittiin tällainen tapahtuma”, 33 päivää vangittuna olleen Elina Salosen tukiryhmää vetänyt Mika Marenk myöntää.
Tukiryhmällä on lehtileikkeitä kuukauden ajalta Orimattilan tapahtumista Salosen vapauttamiseen. Joistain leikkeistä liioittelevat kohdat on alleviivattu. Yhteen on kirjoitettu toimituksen puhelinnumero. Ovatko aktivistit soittaneet toimituksiin?
     ”Joskus, mutta vastineiden tekemisessä meillä on vielä oppimista. Eläinoikeusliike on niin nuori liike, ettei puolustautumisesta ole kokemusta.”
     Asenteelliset lehtikirjoitukset eivät kuitenkaan ole aktivistien suurin murhe. Suurin sokki heille on ollut suomalaisten kritiikitön halu asettua ampujan puolelle. Ilta-Sanomien nettigallupin mukaan peräti 73 prosenttia meistä hyväksyy eläinaktivistin ampumisen.
     Aktivisteista on ensikohahduksen jälkeen ilmestynyt elämäntapa-artikkeleita.
     ”Oli hyvä, että NYT-liitteessä kuvattiin, miten vaikea tilanne monelle oli, että oma väki oli jäänyt kiinni”, Marenk pohtii.
     Mutta itse asiasta ei vielä ole keskusteltu. Marenkin suhtautuu pessimistisesti Suomen edustuksellisen demokratian toimivuuteen. Eduskunnan pitäisi huomata Ahtisaaren puhe.
     ”Nykyisen eläinsuojelulainkin nojalla turkistarhaus voitaisiin kieltää. Mutta poliittista tahtoa ei löydy. Tuetaan vain vallitsevia valtarakenteita.” Marenk kommentoi omana mielipiteenään. Hänestä on käsittämätöntä, kuinka vaikea median on ollut uskoa, että anarkistiselta pohjalta toimivissa järjestöissä ei ole selkeitä johtajia.
     ”Aktivisteja on kuitenkin pieni porukka ja vielä pienempi porukka tekee laittomia iskuja. Olemme joskus miettineet, kuinka vaarallista kritiikkimme on yhteiskunnalle, kun meihin reagoidaan näin vahvasti.”

Minna Joenniemi
Piirros Sanna Skants