12. joulukuuta 1997
Teksti:

Talvi pääsi yllättämään. Räntää taivaan täydeltä; holotna. Oli vaikea keksiä aihetta, josta kirjoittaa. Ensimmäisenä mieleen tuli talviurheilu: mukavasti ajankohtainen aihe ja aina yhtä suosittu. Herrat Myllylä ja Isometsä tietävät taatusti mistä on kyse, sillä murtomaahiihto Haemaelaeisineen vetaa vakea tykonsa kuin hunaja karpaasia.
    Sitten valkeni. Jouluhan koittaa aivan kohta! Yliopistolla sen havaitseekin paremmin kuin hyvin: tutkijat keskustelevat kiihkeästi kollegojensa lahjoista ja opiskelijat arvuuttelevat, kuka professori on pukki ja kuka ei. Yksi puhuu aatosta ja toisen mielestä koko aatos on silkkaa paatosta.
    Joulun voidaan siis sanoa liittyvän melko olennaisesti suomalaiseen yleissivistykseen. Mutta meidän aikaisin aloittava joululaitoksemme onkin maailman parhaita: opetusministeriö valvoo tarkasti, että kaikki kansalaiset suorittavat sekä esi- että perusjoulun. Ylijoulutustakin ilmenee ajoittain, mutta ainahan on niitä jotka eivät osaa lopettaa ajoissa.
    Tarvajärvi
ei osannut. Muistattehan? Mies, joka yritti vuosien ajan pakkomielteenomaisesti rakennuttaa Joulumaata Suomeen. Onnistumatta, sillä eihän joulua voi lokalisoida mihinkään tiettyyn paikkaan: ajatus tuntuu vastenmieliseltä kuin Tarvan juonto. Joulu kuuluu koko länsimaiselle kulutusyhteiskunnalle! Mutta vain länsimaiselle. Tämä näet vahtii sitä mustasukkaisen tarkasti muulta maailmalta: kun Vietnam halusi aikoinaan kokeilla omaa Ho-ho-ho Tsi Minh -ideologiaa, se ei käynytkään päinsä. Amerikkalaiset menivät muutaman joulun ajaksi paikan päälle tekemään selväksi, miten Aasian laita oikein on. Ja tekivät todella selvää. Jälkeä. Eihän itämailla ole koskaan ollut mitään tekemistä joulun kanssa, eihän?
    Suomessa suhteet itään ovat paremmalla mallilla: meillä voidaan huoletta laittaa pukki vaikka Vaalimaata vahtimaan. Mutta mitä sitten jos pukki napattaisiinkin rajan taakse? Tämähän on konsultaation luvattu maa, joten ei meillä mitään hätää olisi: tehdään joulu omin voimin! Vaikkapa tähän tyyliin:
    Poroista huolehtii itseoikeutetusti Pauligin kahvisuku, paitsi että armeijan harteille jätettäneen patteri Punakuonoja. Herrainvaatehtimo Kuusinen tuottaa Senaatintorille pienen joulupuun ja Marttiinin perhefirma kajauttaa tutun laulun ”Kun joulupukki puukon sai”. Valtakunnalliseksi pukiksi voidaan kuvitella Ikeä
    Sori Kanerva. Piti olla Ikea. Mutta jatketaan.
    Kontti pukille saadaan lainaksi Eteläsatamasta. Ja jollei valkeaa joulua ole luvassa, kuuluu siitä tiedottaminen asiantuntijalle: taikuri Iiro Seppänen on tottunut kertomaan, että kaikki on lumetta. Kinkut hoitaakin sitten itämafia ja tunnelmaa kirkastavat Alkon sponsoroimat joulutuikut. Kirkko tosin kehottaa varovaisuuteen synttilöiden kanssa vehdatessa.
    Mutta mutta. 364:n kiihkeästi odotetun päivän jälkeen joulu humahtaa aina yhtä harmittavan nopeasti ohi. Aattoilta: lahjat on jaettu ja ruoat syöty. Joulupäivä. Tapaninpäivä. Sitten tuleekin jo vuorostaan uudenvuodenaatto ja koittaa vuodenvaihde.
    Oi tammipuu.