12. joulukuuta 1997
Teksti:

Britannian, huolestuttavan pitkään alamäkeä kulkenut elokuvateollisuus on vihdoin saanut kunnon peräruiskeen. Britanniasta tulvii lukuisia, pienellä koneistolla tehtyjä laadukkaita elokuvia, jotka menestyvät myös muualla maailmalla. Full Monty -housut pois jyrää Jenkeissä rikkoen ennätyksiä, Beanin tullessa kovaa vauhtia perässä. Leffat kuten Shooting Fish, Face tai juuri Suomeen ensi-iltaan tullut Twin Town ovat oivia esimerkkejä brittiläisen elokuvan uudesta aallosta. Tästä voimme kiittää kolmikkoa, käsikirjoittaja John Hodge, tuottaja Andrew MacDonald ja ohjaaja Danny Boyle, joka omaperäisellä tyylillään piikitti pikku saaren elokuvakulttuurin täyteen mömmöä, jonka vaikutus ei näytä hiipuvan.
    Britti-trion hyytävän hieno esikoinen, Shallow Grave -murhaleikki, oli tarina ystävyydestä, rahasta, ahneudesta, petoksesta ja muutamasta silvotusta ruumiista. Shallow Graven jälkeen tarjouksia rupesi putoilemaan aina Amerikasta asti. Mutta pojilla eivät dollarin kuvat silmissä kiiluneet. Sen sijaan he päättivät kääntää Irvine Welshin kultti-romaani, Trainspottingin, valkokankaalle. Kaikki pitivät Edinburghin narkkareista, varkaista ja luusereista kertovaa Trainspottingia täysin varmana itsetuhoprojektina. Toisin kuitenkin kävi. Trainspottingista tuli viime vuoden coolein kulttuuri-ilmiö ja sitä julistettiin vuosikymmenen parhaaksi britti-leffaksi.
    Tämän jälkeen tarjouksia alkoi sadella kaatamalla. Danny Boylelle tarjottiin jopa 850.000 dollaria neljännen Alien -leffan ohjauksesta. Mutta Boyle, Hodge ja MacDonald ovat tiimi, joka tekee leffansa yhdessä eikä minkään megastudion remmiin sidottuna. Niinpä trio pakkasi kamppeensa, nappasi mukaan ”neljännen muskettisoturinsa”, näyttelijä Ewan McGregorin, ja matkasi Amerikkaan toteuttamaan ideaa, joka oli pyörinyt John Hodgen päässä jo Shallow Graven ajoilta saakka.
    Suhteellisen synkkien edeltäjien jälkeen vuorossa on romanttinen komedia A Life Less Ordinary (Epätavallista elämää). Rähjäinen Skotlanti on jätetty kauas ja nyt ollaan pamahdettu keskelle karua Utahia, jonka syksyisen kauneuden, sinisine taivaineen ja kullankellertävine peltoineen, Boyle ja kumppanit ovat saaneet visuaaliseksi voitokseen purkitettua. Taakse ovat jääneet myös piikit ja pillerit sillä homman nimi tällä kertaa on rakkaus.
    Trion vakiotähdeksi mielellään asettunut Ewan McGregor esittää Robertia, ikuisesti epäonnista haaveilijaa ja maailman surkeinta kidnappaajaa. Robert menettää työpaikkansa robotille, ja kun hän vimmoissaan lähtee vaatimaan työtään takaisin roopeankkamaiselta pomoltaan (Ian Holm), päätyy hän kidnappaamaan tämän ylihemmotellun tyttären, Kelinen (ihanainen Cameron Diaz). Tästä lähtee käyntiin kiero, mutta leppoisan lempeä tarina täynnä tequilaa ja tanssia, riitelyä ja rakkautta, karaokea ja kidnappauksia sekä aikapommein ja automaattiasein varustettuja enkeleitä (Holly Hunter ja Delroy Lindo).
    Ihmisillä oli Trainspottingin jälkeen omat odotuksensa jatkosta -ja ne olivat melko korkealla. Tämän takia A Life Less Ordinary on kohdannut hieman negatiivista kritiikkiä. Mutta Trainspotting on elokuvana aivan omaa luokkaansa eivätkä Boyle ja kumppanit lähteneet ylittämään suoritustaan, tekemällä Trainspotting kakkosta. Kolmikko halusi laskeutua kemikaalihöyryistä ja tehdä jotain uutta ja erilaista. A Life Less Ordinarylla he ovat tehneet juuri sen mitä halusivat. Boyle, MacDonald ja Hodge ovat siirtyneet eteenpäin, täysin uusiin maailmoihin ja silti säilyttäneet omaperäisyytensä. Seuraavaksi vuorossa on Alex Garlandin Beach -romaanin valkokangaskäännätys, jonka kuvaukset on suunniteltu alkaviksi ensi keväänä Thaimaassa. Nähtäväksi jää vaan ehtiikö porukan neljäs pyörä, Ewan McGregor, työkiireiltään kelkkaan mukaan. Toivotaan, sillä mitä olisi ihmeneloset ilman neljättä jäsentä?
    A life less ordinary-Epätavallista elämää tulee leffalevitykseen ensi vuoden alussa.

Jouni Lojamo