Älä ajattele apinaa

T:Teksti:

Yritän olla ajattelematta neekeriä. Olisiko musta, ruskea, afrikkalainen tai somali parempi sana kuvaamaan tummaihoista? Minkä termin opetan tuleville lapsilleni? En toki halua kutsua ketään nimellä, joka häntä loukkaa.
    Ensi lokakuussa Suomessa astuu voimaan EU:n tietosuojadirektiivi. Sitä ennakoiden poliisi on kieltänyt tunnistusrekisteristä ainakin sanat skini, arabi, somali, neekeri, moottoripyöräjengiläinen, homo ja lesbo. Pitääkö näitä kaikkia sanoja olla ajattelematta? Skinit, arabit ja homot pyörivät mielessäni. En keksi sanoille vastineita.

***

Vastineita liian osoitteleville tai loukkaaville termeille on viranomaiskielessä kehitelty. Ilmiölle löytyy termikin: poliittisesti korrekti kieli. Maailmaa on usein yritetty muuttaa kieltä muuttamalla.
    Esimerkkejä löytyy niin koulutuksesta, sosiaalipolitiikasta kuin mainoskielestäkin. Ennen yliopistossa oli linjoja, joita nyt kutsutaan suuntautumisvaihtoehdoiksi. Koulussa ei virallisesti ole enää luokkia vaan perusopetustiloja ja perusopetusryhmiä. Entinen köyhä on Kelalle toimeentulorajoitteinen ja vanhukset ovat joko ikääntyviä (55 ikävuoteen asti) tai ikääntyneitä (55 vuotiaista ylöspäin). Mainoskieli pyrkii vetoamaan tunteisiin. Kenellekään ei myydä asuntoa tai markkinoida asunnonvaihtoa. Koti se on, joka halutaan uusiksi. Kodinvaihto tuntuu kivemmalta.
    Kehitys kulkee myös toiseen suuntaan. Jotkut sanat arkistuvat. Lehdet kirjoittavat aroistakin aiheista eivätkä ne enää ole tabuja. Suomessa yhteiskunnalliset normit ovat väljentyneet niin, että esimerkiksi insestistä ja raiskauksista uskalletaan häpeilemättä puhua.
    Kielen luonnollinen muuttuminen ajan hengen ja tilanteiden mukaan on mielestäni hyvä asia.

***

Jos sanoja ruvetaan väkisin panemaan ihmisten suuhun ja ottamaan niitä pois sieltä, en ole enää yhtään niin varma haluanko olla mukana. En usko, että asenteet muuttuvat pelkän kielen kautta. Kliseisin esimerkki löytynee orwellilaisesta uuskielestä, jossa ei riitä että ajattelee oikein vaan on myös tunnettava ja sanottava oikein. Ajattelenko oikeasti, ettei ihmisillä ole enää rotua, sukupuolta, kansallisuutta tai muuta ratkaisevasti identiteettiä määrittävää tekijää, jos jätän sanomatta ne ääneen.
    Yhteiskunta on sirpaloitunut alakulttuureihin, jotka haluavat erottua toisistaan. Lajityypit tunnistaa erilaisiksi toisistaan pienillä yksityiskohdilla. Ihmiset haluavat erottua massasta. Erilaisuutta tulee suvaita.
    Kielelle käy huonosti, jos se ei saa kehittyä samassa tahdissa kuin asenteet. Ihmiset nousevat takajaloilleen. Suomalaisten kuuliaisuudellakin on rajansa. Presidentti Ahtisaari näytti marraskuun lopussa esimerkkiä muistuttaessaan, ettei Karjala-kysymys katoa suomalaisten puheista niin kauan kuin karjalaisia on elossa. Tahtoipa Boris Jeltsin sitä tai ei.
    Testaan itseäni. Yritän olla ajattelematta apinaa ja hoen itselleni: ”Älä ajattele apinaa, älä ajattele apinaa…” Ajatusleikki ei toimi. Ajattelen koko ajan apinaa.

Katarina Eriksson
vs. päätoimittaja