28. marraskuuta 1997
Teksti:

”Pahinta on, ettei täällä koskaan tapahdu mitään”, sanoo albaanialainen Julia Qesteri.
    ”Miten niin? Minä pidän siitä, että täällä on näin rauhallista”, vastaa englantilainen Fred Gates.
    Kiinalaiset Guo Deying ja Lan Zhangren puolestaan myöntävät maanmiehiensä olevan niin ahkeria, ettei kiinalaisilla opiskelijoilla ole aikaa käydä yleisissä illanvietoissa.
    ”Kun käyn täällä laitoksella viikonloppuisin, niin huomaan, että kiinalaiset istuvat koneidensa ääressä pitkälle iltaan”, nauraa Zhangren. Hän toisin käy suomalaisten työtovereidensa kanssa myös kaljalla. Lan Zhangren on ollut Suomessa yli kolme vuotta ja hänen arkipäivänsä kuluvat metsäteknologian tutkimustyössä Unioninkadun Metsätalossa. Guo Deying työskentelee puolestaan Biotekniikan Instituutissa Viikissä.
    Myös Julia ja Fred ovat ehtineet olla Suomessa jo muutamia vuosia, joten näille neljälle on yhteistä, että he todella tietävät millaista on elää ulkomaalaisena Suomessa.
    ”Se ei todellakaan ole helppoa, ainakaan alussa. Monet pienet asiat tuottavat hankaluuksia, aivan kuten suomalaisillekin”, kertoo Julia.
    ”Kyllä, mutta meille ei ole helppoa edes ostaa HKL:n lippua, jos emme tiedä mikä on R-kioski”, lisää Fred.

Eristäytyminen on ongelma

Guo Deyingin mielestä kiinalaisille vaikeinta on suomalainen kieli ja kulttuuri.
    ”Meitä vaivaa usein kova koti-ikävä ja sitä lisää, ettemme tiedä mitä ympärillämme tapahtuu”, hän lisää. Usein englantikin tuottaa ponnisteluja.
    Kuvaavaa on, etteivät Deying ja Zhangren tienneet Ylioppilaslehdestä mitään. Sama umpiossa eläminen paljastuu kun valokuvaajamme etsii Deyingtä ja Zhangreniä varten sopivaa kuvauspaikkaa Unioninkadun Metsätalosta ja löytää viihtyisän kerhohuoneen. Lan Zhangren hihittelee, että hän on ollut talossa kolme vuotta eikä ole tiennyt huoneen olemassaolosta mitään.
    ”Niin, kenelle tämä huone on oikeastaan tarkoitettu?”, hän kyselee itsekin todella huvittuneena omasta tietämättömyydestään. Kiinalaiset kuitenkin viihtyvät omien sanojensa mukaan hyvin Suomessa.
    ”Suomalaiset ovat niin avuliaita. Jos heitä kysyy jotain, niin he ottavat meidät tosissaan ja yrittävät aina auttaa”, Zhangren sanoo.
    ”Kiinalaiset ovat ehkä hieman suvaitsevaisempia kuin suomalaiset”, he pohtivat.
    Kiinalaiset ovat suurimpia ulkomaalaisryhmiä Helsingin yliopistossa
    ”Meitä on ainakin yli 200 ja suurin osa meistä käy samoissa tapahtumissa”, sanoo Zhangren ja heilauttaa kättä ilmoitustaulua tutkivalle kiinalaiselle opiskelijalle.
    ”Olemme silti aika erityksessä muusta yhteiskunnasta, johtuen juuri kielimuurista”, myöntää Deying.

Yhdistys tuo kansalaiset yhteen

Suomalaiset ovat järjestöhullua kansaa, niin myös yliopistoihmiset. Sama innostus ei ole kenties yhtä syvällä ulkomaalaisten opiskelijoiden sydämessä, sillä Helsingin yliopiston ulkomaalaisten oma yhdistys, HISA (Helsinki International Students’ Association) lopetti toimintansa muutama viikko sitten.
    ”Meidän viimeisessä hallituksen vuosikokouksessa ei ollut kuin yksi jäsen mukana, hänkin suomalainen ja hallituksen entinen jäsen”, kertoo Julia Questeri.

Hisa:n vaikeutena on ollut vastuun kasautuminen samoille ihmisille. Useita vuosia mukana ollut Julia ei nähnyt enää tarkoitukselliseksi toistaa samoja juttuja samoille ihmisille. HISA:n voimia imee myös ESN (Erasmus Students’ Network), joka järjestää suuremmalla taustaorganisaatiolla uusille vaihto-opiskelijoille aktiivista toimintaa.
    ”HISA:ssa ovat olleet mukana ne ulkomaalaiset, joiden ensimmäinen vuosi on jo takana. Mutta heillä on taas omat kuvionsa ja ehkä aktiivinen yhdistytoiminta ei enää jaksa innostaa”, pohtii Julia.
    Vaikka HISA:n toiminta hiipuu, syntyy toisaalla uutta elämää. Edellä mainitut kiinalaiset herrat ovat perustaneet uuden järjestön kaksi viikkoa sitten. The Chinese Students and Scholars Association in University of Helsinki (CSSA-UH) on kiinalaisia opiskelijoita varten.
    ”Olimme kuulleet HISA:sta, muttemme tienneet miten se toimii”, kertoo Gun Deying. Tärkein syy yhdistyksen perustamiselle oli saada kiinalaiset sulautettua mukaan suomalaiseen opiskelijayhteisöön.
    ”Yhdistyksenä pystymme toimimaan tehokkaammin, mutta emme oleta, että kaikki 200 kiinalaista tulisi mukaan. Tietysti toivotamme kaikki suomalaiset tervetulleiksi, sanoo Deying ja jää odottamaan seuraavaa suurta juhlaa, joka on kiinalainen uusi vuosi.

Carita Forsman
Kuva: Olli Häkämies