31. tammikuuta 1997
Teksti:

Siihen ei oltu varauduttu.
    Melkein kaikkeen muuhun oltiinkin. Kansa oli käynyt koko 90-luvun kursseja kaikkia ajateltavissa olevia katastrofeja varten. Oli itsensä kehittämistä ja tuntemista, yrittäjyys- ja työttömyyskurssia. Vuosituhannen käännettä varustautui vastaanottamaan kansa, joka oli ulkoisesti köyhää mutta sisältä silkkaa sankaria.
    Kunnes tasapaino järkkyi. Maa joutui kriisiin, jonka voimaa kukaan ei aluksi osannut aavistaa.
    Kaikki alkoi tammikuun ensimmäisenä torstaina vuonna 1997. Tuon päivän oli MTV3 valinnut Lauri Törhösen Insiders-trilogian uusinnan aloitusajankohdaksi. Vilpittömässä voitontavoittelussaan yhtiö ei osannut aavistaa seurauksia. Niinkuin Vietnamin sodan aikana, vallankumoukselliset aatteet tunkeutuivat ihmisten mieliin olohuoneen televisioruudusta.
    Myöhemmissä kuulusteluissa pääagitaattorit kertoivat oireiden alkaneen heti. Ne näkyivät aluksi purjehduskenkien käyttönä tai satunnaisena Monopolin pelaamisena. Joku muisti aavistaneensa pahaa, kun oli jostain selittämättömästä syystä alkanut puolustaa Kiss FM:n olemassaoloa sananvapauteen vedoten.
    Kolmannen jakson jälkeen oli myöhäistä tehdä mitään. Kansa halusi 80-luvun takaisin.

***

Keväästä tuli mellakoinnin aikaa. Kansa jatkoi mielenosoituksiaan kuukausikaupalla. Viihdeteollisuus hyödynsi ensimmäisenä ihmisten levottomuutta. Se takoi, kun rauta oli kuumaa: Esa Saarinen alkoi tehdä toista levyään, Ilkka Kylävaaran pakinointia varten perustettiin uusi iltapäivälehti ja televisiossa Sylvi Salonen mainosti taas Oraksen kullattuja hanoja.
    Paineet kohdistuivat päättäjiin. Lipposta, Niinistöä ja Ahoa vaadittiin pois ja tilalle Kalevi Sorsaa, Ahti Pekkalaa ja Pirkko Työläjärveä.
    Seuraavaksi osansa saivat koko vuosikymmenen mellastaneet markkinavoimat: vaadittiin paluuta hintakartellehin ja vakautuspolitiikkaan. Mielenilmausten pelästyttämänä EU:n myönsi Suomelle erikoisluvan, ja kansa sai elintarvikemonopolinsa takaisin. Liberalisoituneesta alkoholipolitiikasta luovuttiin ja ihmiset pääsivät taas ryystämään ylihinnoiteltuja nelostuoppeja.
    Päättäjiä raastoi tappiomieliala. Kansan rempseän elämän kaipuu oli ajamassa maata jyrkänteeltä rotkoon. Kuinka ollakaan, maata tuli pelastamaan sama henkilö, joka tahtomattaan kriisin oli aloittanut. Kun Lauri Törhönen tajusi tilanteen, hän laati hätäsuunnitelman. Valtioneuvosto myönsi heti rahoituksen kymmenosaista Outsiders-sarjaa varten. Tavaramerkiksi muodostuneella ammattitaidolla Törhönen kirjoitti ennätysvauhdilla käsikirjoituksen ja aloitti kuvakset.
    Outsiders oli välitön menestys. Aikuiskoulutettavien, ansiosidonnaisilla elävien keski-ikäisten tallinnanmatkaajien elämää kuvaava draama oli täysosuma niin taiteellisesti kuin kaupallisesti.
    Sarja teki pesäeron edeltäjäänsä. Insidersin kokaiinin korvasi hiivainen kotiviini, lesbojen kimppakylvyn uinti SVUL:n hallissa ja sisäpiirin kaupat käynti Alepassa.
    Sarjan piilosanoma toimi juuri kuten oli suunniteltu. Keskinkertaisuudesta tuli tavoiteltu elämäntapa. Ihmiset tajusivat, että Kata olisi svengaavampi äitinä kuin laulajana, Risto Kuisma siedettävämpi alkoholistina kuin laihana työhulluna, Dingon maailmanvalloitus toimivampi teoriana kuin käytäntönä.
    Ihmiset nolostelivat kaipuutaan helppoon elämään ja Leipurin Tukun optiojonoihin. Raskas, mutta välttämätön surutyö alkoi. Oivallettiin, että paluu arkeen oli väistämätön. Tätä varten järjestettiin kursseja.