15. marraskuuta 1996
Teksti:

Fyysikko, tiedetoimittaja, kirjamies Pietiläinen on väittänyt isoon ääneen, ettei Suomessa osata tehdä tiedettä. Myös tiedekirjojen kustantaminen on Pietiläisen mielestä persiillään. Hänestä meillä on kaksi käsittämätöntä kuvitelmaa luonnontieteellisistä teoksista.
    Ensimmäinen on se, että tieteen merkkipaalut luetaan alkukielellä. ”Ei lueta. Ihmisten kielitaito ei riitä, jotta ne voisi omaksua samoin kuin äidinkielellä. Ja entäs jos ne on kirjoitettu japaniksi?” Pietiläinen jylisee.
    Toinen harhaluulo on, ettei käännetyille luonnontieteellisille teoksille riitä kysyntää. Tämän kuvitelman kustannustalo Art House on nyt osoittanut vääräksi. Se on julkaissut muutamassa vuodessa noin 30 merkkiteoksen käännöstä ja kaikissa kustantaja on päässyt ainakin omilleen.

Vainuten maailmalla

Käännöstohinassa Pietiläiselle on paljastunut karmeita totuuksia. Edes tieteen kulmakiviä ei ollut vaivauduttu suomentamaan. Esimerkiksi Carl Boyerin klassikkojen klassikko Matematiikan historia vääntyi suomeksi vasta Pietiläisen päätteellä. ”Sitä ei kyllä kukaan lukenut englanniksi. Sanojen suora, jana, segmentti ja jänne eroja eivät edes matemaatikot tiedä englanniksi. Matematiikan historian kääntäminen oli kyllä suuri kunnia.”
Jokainen yliopiston opiskelija on varmasti lukenut metodologian kursseilla Thomas Kuhnin paradigmoista, mutta suomeksi Tieteellisten vallankumousten rakenne ilmestyi vasta kaksi vuotta sitten.
    Tieteen uusia merkkiteoksia, tulevaisuuden klassikkoja, Pietiläinen hakee hyvällä vainulla pitkin maailmaa. Esimerkiksi Bart Koskon mullistava Sumea logiikka ilmestyi Yhdysvalloissa viime vuoden toukokuussa – ja Suomessa jo syyskuussa. ”Pitää tietää, mitä hakea. Tajuta mikä on nousussa”, Pietiläinen myhäilee.
    Tänä syksynä ilmestyi muun muassa Dava Sobelin Longitudi, tarina ensimmäisen tarkkuuskellon rakentaneesta John Harrisonista. ”Puolitoista vuotta sitten liikkui tieto, että tällaista on tulossa. Keväällä selvisi, että Longitudi olikin ilmestynyt englanniksi jo viime vuonna. Kirja oli WSOY:llä puoli vuotta mietinnässä, mutta ne eivät halunneet sitä. Ostin sen heti. Muutaman viikon päästä se killui Amerikan listoilla, nyt se on Englannin listojen kärjessä”, Pietiläinen ylpeilee.
    Pietiläinen kääntää kuudesta kahdeksaan kirjaa vuodessa. Hänestä se ei ole paljon, mutta ei se ole kovin hauskaakaan. Hän murehtii, ettei Suomesta oikein löydy luonnontieteen käännöksiin kykeneviä ihmisiä. ”Teen tätä velvollisuudesta, en halusta.”
    Miehellä on tunne, että hän on suorittamassa kansallista tehtävää. ”Olen idealisti. Maailman kulttuuria pitäisi tuoda Suomeenkin. Lapsille pitää osoittaa kiinnostuksen kohteita ja uramahdollisuuksia myös tekniikan ja tuotannon aloilla.”

Art Housen tiedesarjassa ilmestyvät tänä syksynä ja alkuvuodesta käännökset Peter Bowler: Ympäristötieteiden historia, Daniel Dennett: Tietoisuuden selitys, Michio Kaku: Hyperavaruus, Dava Sobel: Longitudi, Turton: Kvanttipiste, B. Höllbloder ja E.O. Wilson: Muurahaiset

Mari Manninen
Kuva: Nico Backström