Sisättö: Opiskelijaperheen umpikuja

T:Teksti:

Motto: Opiskelijat ovat ainoita, joiden oletetaan elättävän itseänsä lainarahalla. Opiskelijavanhemmat ovat ainoita, joiden edellytetään elättävän lapsensakin lainarahalla.
    Perheen perustaminen opiskeluaikana antaa mahdollisuuden viettää paljon aikaa lastensa kanssa – opiskelijan työajat joustavat. Mutta jos molemmat vanhemmista ovat opiskelijoita ja perheessä on kaksi lasta, on pakko marssia toimeentuloluukulle.
    Kun esikoisemme syntyi neljä vuotta sitten, taloudellinen tilanteemme oli vielä hyvä. Puolisoni kesätulot takasivat kohtuulliset äitiysrahat, veroissa oletimme saavamme helpotuksia ja niin edelleen. Tosin opintorahan huoltajalisä oli poistunut vähän aiemmin. Lapsen syntyminen lisäsi opiskelumotivaatiota: kun aikaa oli vähemmän työ oli tehokkaampaa. Arvelin opintojeni etenevän loppuunsa suhteellisen pian.
    Alamäki alkoi kuitenkin pian. Eri tukimuotoja pienennettiin: kotihoidontuki putosi äkkiä useita satoja markkoja, lapsilisistä ja opintotuesta leikattiin. Lapsiperheiden verohelpotukset lopetettiin lähes tyystin. Ajoittainen työskentely on ollut välttämättömätöntä. Lapsiperheessä on paljon kotitöitä. Niiden lisäksi voi joko käydä töissä tai opiskella, molempiin ei riitä aikaa.
    Kun toisen lapsemme syntymä oli lähellä, putosimme toimeentulotuen vakioasiakkaiksi. Koska vaimoni oli vuoroin hoitanut lastamme kotona, vuoroin opiskellut, hänellä ei juuri ollut palkkatuloja, joiden mukaan äitiyspäiväraha lasketaan. Hänen äitiys- ja vanhempainrahansa jäi lähelle minimiä. Verojen jälkeen käteen jäi 1 700 markkaa. Emme olleet uskoa silmiämme kun luimme, että keskimääräinen äitiysraha on noin 4 500 markkaa kuussa! Muut tulomme muodostuivat opintorahastani ja lapsilisistä. Jäimme lähes 2 000 markkaa jälkeen nelihenkiselle perheelle määritellystä toimeentulominimistä. Olin keskellä graduntekoa.
    Fattaan oli siis asiaa. Siellä koitti kuitenkin ikävä yllätys. Tuloihimme laskettiin – kuten kaikilla opiskelijoilla – 1 400 markkaa opintolainaa. Sitä emme ole ottaneet, sillä vanhoja lainoja on jo tarpeeksi. Saimme toimeentulotukea 1 400 markkaa vähemmän kuin laskelmien mukaan nelihenkisen perheen kuuluisi.
    Vajetta paikkaamaan on tarvittu palkkatuloja. Jokainen tienattu markka periaatteessa pienentää toimeentulotukea. Vähäiset ja epäsäännölliset tulot katsotaan kuitenkin läpi sormien, joten tulot on syytä pitää sellaisina.
    Pahin ongelma on kuitenkin vuosittaiset veromätkyt, jotka aiheutuvat opintorahan verollisuudesta. Veroprosentti pitäisi pitää korkeana, mutta silloin töitä pitäisi tehdä enemmän. Graduni piti valmistua viime kesänä, mutta jouduinkin etsimään töitä edellisvuoden mätkyt maksaakseni. Hoidettuani mätkyt sekä opintolainan korkoja varten otetun HYY-vipin kesäansioistani, perheelle jäi peräti 6,20 mk.
    Opintoni ovat pitkittyneet vähintään 1-2 vuotta töiden vuoksi, joita minun ei olisi tarvinnut tehdä, jos opiskelijaperheiden verotus ja tukimuodot olisivat edes samalla tasolla kuin perheen, jossa vanhemmat ovat työttömiä. Voidaan kysyä hyötyykö yhteiskunta mitään niistä veromarkoista, joiden maksattaminen lapsiperheillä aiheuttaa opintojen pitkittymistä ja ylimääräistä stressiä.

Vesa Sisättö